Taas on kuukausi vierähtänyt viimeisestä tekstistä. Voi, voi, minua, kun olen laiska...No, enkä oo, on vaan ollu paljon kaikkea tehtävää ja sitte väsymys sen mukainen.
Hiihtoloma meni. Siitä ekan päivän sitte olin kuitenki töis, ku en viittiny toisia pulaankaan jättää. Sitte tiistaina kävin keskimmääsen tyttären luona kuvaamas Top Canisille kissoja, joilla on TopCanisin valjaat. Sain hyvät kuvat. Koiria en tuolla reissulla saanu kuvatuksi, ku ei ollu lunta. Sovittiin sitte koirien vetovaljaskuvaukset seuraavalle päivälle Joupiskan rinteeseen.
Keskiviikkona sitte pakkailin kamat ja laitoon kaiken niin valmiiks, et ku saan kuvaukset ohi ja kuvat tikulle, ni voin lähtiä ajamaha. Siinä neljän kieppeis saatiin kuvaukset alkuun ja sitte viiteen mennes ne oli ohi ja kuvatki tikulla ja tikku jemmas Tuulalle. Löin kamat autoon ja lähdin reissuuni. Iltaysin mais olin sitte Forssassa. Istuttiin siinä iltaa jonku aikaa, mutta kyllä siinä sitte väsy voitti ja kellahdettiin punkkaan koko poppoo.
Lenkkeiltiin maastossa parina päivänä ja salilla , joka sinne avattiin käytiin treenaamas sekä la että su. Oli huikeen hieno reissu ja mikä parasta, mun auto saatiin rempattua siihen kuntoon, että sen vois mennä näyttämään katsastussedälle..
Nautiin suunnattomasti niistä päivistä, jotka olin Forssas. Sain nähdä ja kokea taas niin paljon ihania asioita...paljon koiria ja kissoja, ja uusia ihmisiä, hyvää ruokaa, rentoa yhdessäoloa...kukaan ei patistanu sinne tai tänne. Siis LOMA :)
Takas lähdin sitte sunnuntaina ja toin Cian vanhemman pojan tullessani asemalle...jatko siitä sitte junalla määränpäähänsä ja säästi sievoisen summan, ku ei tarvinnu linkalla ajaa tota väliä, johon menee rahan lisäksi vielä tuhottoman paljon aikaakin.
Maanantaina palasin takaisin ruotuun. Viikko toi kuitenki työkuviois uusia tuulia ja olen todella tyytyväinen, illat ovat nyt vapaat ja käytössä salille sun muihin omiin juttuihin. Parakiilla sain olla 2 päivää ja olin niin onnellinen...sitte siirryynki lukiolle, jossa oon ny ollu sitte tähän viikkoon asti. Torstaina kuitenki tuli tieto, et parakiille taas ja sehän mulle sopii...sais vaan vielä jatkaa sielä, en pyytääsi muuta.
Synttäreitäki vietettiin aivan huippuporukalla. Osa kutsutuista ei päässy paikalle; oli sairastumisia ja päällekkäisyyksiä ja muita sellasia. Ja ihan ymmärrettäväähän se on,. Tilanteet elää.
Vkonloppu oli kyllä huikee. Titta ja Andrei tuli Kokemäeltä, Juha Kuopiosta, Sanna ja Jani Alajärveltä, Anne Kankaanpäästä ja Vily Evijärveltä...menossa mukana oli myös naapureita ja muutama ystävä tästä kotikaupungista.
Syötiin hyvin ja pelattiin triviaa...juotiin tervetuliasmaljat ja mentiin laulupeliä...oli uskomattoman hienoa kuunnella, ku kukin vuorollaan lauloi jotain...Juha vielä säesti itseään kitaralla, jonka oli ottanut mukaansa....Huippusakkia <3
Käytiin sitte illan päätteeks laulamas karaokea tos kylillä. Kaikenkaikkiaan onnistunut ilta.
Harrastettiin sitte seuraavana päivänä vähä maakuntamatkailua...Titta halus päästä hakeen yhen vastuukin Isoostakyrööstä...sieltä sitte Alajärvelle. Matkalla syötiin kevään ensimmääset pehmikset :) Sannan ja Janin luona istuttiin muutama tunti...ja mulla oli taas ihan huippufiilikset, ku talossa oli koiria ja käärme....IHANIA <3
Maantaina taas sitte töihin ja sielä se on aika menny aika tiiviisti. Torstaina reissu Jyväskylään, erittäin ikävän asian tiimoilta. Keskiviikkoiltana luulin ihan oikeasti, et sekoan, pelotti niin hemmetin paljo...ei se, että olisin jotain pahaa eres teheny, vaan se uus tilanne...oikeussali, jossa en sitte aiemmin ollu istunu minuuttiakaa...Onneks pari pomoa oli mun kans sielä ja sain olla turvallisin mielin, sillä pelkäsin ihan oikiasti, että ne klopit tulee mulle jotaki uhoamaan, tai jtn....tunnin myöhäs päästiin saliin ja ihan huolella ne yritti, tuomari ja syyttäjä, ristikuulustella mua...mut pysyin sanassani...missäs muussakaan, ku en totuutta muuksi voi muuttaa. Klopit sen sijaan kiisti kaiken....joopajoo...saahan sitä kiistää, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. He ajoivat meidän yöllisellä työmaalla 30.5. jonon ohi päin punaisia ja jatkoivat matkaansa, vaarantaen tällä tavoin meidän kaikki työntekijät ja muut sillä hetkellä matkassaolleet autoilijat. Mulla paloi punainen, koska toisesta päästä oli päästövuoro...Helpottunu olo oli kuitenki, ku lähdin sieltä pois. Ehdiin junaankin, vaikka siinä jo pelkäsin toisin käyvän. Matkaseurana oli takastulles hurmaava lapinkoira Tossa, joka ymmärtää vain ruotsinkieltä ja rakastaa suunnattomasti rapsutusta ja muita hyväilyjä. Se oli ollut Suomessa astutettavana ja matkusti nyt takaisin Ruotsiin. Takas tulles sain myös tekstiviestin, joka piristi mieltä. Takas parakiille muutamaks päiväks...IHANAA...
Kävin sitte perjantaina katsastamas autonki ja nuivvaa -laakista läpi ja vuasi ajoaikaa taas :) Wu-Huuuuuuu :)
Kesän urakoistaki tiedän jo jonkinverran :) Nyt sitte mieli on malttamaton. Se odottaa vaan sitä päivää, että pääsee taas reissuun, näkemään ja kokemaan...pitkä, kuuma asfalttikesä odottaa nurkan takana :)
Lasken päiviä, plaraan malttamattomana kalenteria. Liekki mun sisällä syttyy, sillä se vaistoaa jo lähelläolevan , tulevan , ihanan ajan.
Teen toki nykyistäki työtäni ihan mielelläni...mieluummin töis, ku kotona lojumas jouten. Mutta kuitenki...tää nykyinen työ on huonosti palkattu ja ylitöistä ei makseta, ne pitää ottaa vapaina :( Töitä lykätään lisää ja väsymys on väliin käsinkosketeltavaa...palkka kuitenki on sellane, että ei tahdo riittää, ei, vaikka kuinka taiten ja säntillisesti elää. Pian kuitenki pääsen tästä siihen, mitä oon taas syksystä asti oottanu.
Kolmisen viikkoa, ni tää nainen on taas reissussa...YLLÄTYS...mut en voi luonnolleni mitään...ja ku tarjoutuu ilimaanen reissu Leville, ni mikä ettei...moon messis heti :) Ja otan reissusta irti kaiken, minkä kokouksien lomassa vain irti saan....Kylpylään lojumaan porealtaaseen...ja muutenki verestämään muistoja viimekesästä...on vaan maisema iha eri näköönen ny, ku viime kesänä....tuleepa tuas sitte yks irtiotto arjesta vielä ennen viimeesiä ponnistuksia kaupungin palkkalistoolla ja ennenku asfaltinkutsu on voittamattoman lähellä....jonku päivän siinä vois kai lomaaki pitää...tosin ohan siinä se pääsiääne, että jos lomaalis silloon...aika näyttää...
Mut iha oikiasti...mä en taharo millään malttaa orottaa päivien soljumista siihen päivämäärään, että saa alakaa kattelohon asfaltttikamoja esille , kantaa niitä jo autoon ja sitä päivää, että saan startata kohti ääretöntä - ja sen yli :)
