Olihan se viikko - Porissa

NoNii...kotona ollaan ja heti mun lupaus kirjottaa ahkerasti blogia, on kokenu takaiskun oikeen pahemmankerran. Mutta viikko vaan oli niin työtäyteinen, ettei iltasin jaksanu, ku suihkuun ja nukkumaan. Hotellin nettiki oli hidas ku etana, meni järki senki kans..
Maanantaina ja tiistaina mentiin Ulvilassa tietä VT 11 kohti Kaasmarkkua. Sillä alueella on paljon muuntajia, sitten siinä on myös Lemminkäisen asfalttiasema, jossa on voimakas magneettikenttä. Lisäksi tuolla alueella on myös viranomaisverkko, joten arvakkaas kaks kertaa, tökkikö meidän puhelinliikenne??? Ei, muutaku ihan vähä vaa...meinas pälli palaa...meikäki seiso väliin liikenneaidan laatikon päällä, et sai puhelimen korkeemmalle ja kantavuutta paremmin. Kävi siinä pomo ja etumies mulle naureskelemas...ja toivat samalla tiedon, ettei rääpälekoon vaatteita ole myynnis...nii, että miesten 46-kokoset vaatteet sitte meikälle...tietää töitä ompelukonehelle...muutoon ne putuaa mun päältä...ne housut ainaski. :D


Eileen sitte tehtiin oikeen sellaanen pitkä päivä, et saatiin tälle päivää jäämään vaan 2,2 km:n matka...tänään sitte koneet lopetti joskus klo 14-14.15 välillä vedon. Sit kalusto purkautu pelipaikalta pikkuhiljaa ja mä siirsin aitani takas saumalle. Jäähdyttelys meniki sitte muutama tunti...ei vaan meinannu kaista jäähtyä. Kaamee tuuli kiusas mua koko päivän..eilen ja tiistaina sai olla shortseis ja T-paidas, tänää ei oo tarvinnu takkiakaa riisua...koko ajan ploosannu niimmaan jumaattin kylymää....


Muuten viikko on ollu lämmin ja meni taas huisin nopeesti. Ihon väri on muuttunu ruskeaksi...että sitä ollaan taas sitte astetta ruskeempi ku muut. Suzu sanoki sunnuntaina Miialle ja Kimonille, että kattokaan ny, ku tua on jo ruskia....no, ooham mä.


Nii, sunnuntaina olin jo suunnittelemas maatemenua, ku Suzu soittaa, että lähetään kahville. Ne tuli sitte Miian ja Kimonin kans hakeen mut hotkulta ja mentiin Tiilimäen Nesteelle. Suzu tarjos mulle Tripin ja istuttiin sellaseen pöytään, missä Suzu ja kumppanit on istuneet aina silloon, ku olivat nuoria ja odottelivat tuola Nesteellä aamun ekaa linkkaa, millä pääsee Harjavaltaan. 




Josko tästä ny vaikka suihkuu.olo on sellaaane, ku olis johonaki pölytynnyris piretty...siinä kaistan pääs saumalla, ku olin , ni  isot autot ajo tosi reunasta ja pöllyytti sitä hiataa siältä...kaamee pölypilvi leiju koko ajan mun aidalla...korvatki täynnä mustaa pölyä....HYI!

Ylivoimaasen vaikia tyä

Porissa ollaan ja taas se sama laulu, ku kirjaa ittiään hotelliin ja kysyy siinä samas, et onhan teillä laktoosittomia tuotteita aamupalalla...juu, löytyy vähälaktoosista...ja ku se saatana ei oo sama...ku pystyyski käyttöhön niitä, olis palijo halavempaaki tää elämine...mutta ku kaikki pitää ostaa laktoosittomana...koskahan nää hotellien ja ravintoloidenpitäjät oppii, että ku laittaa tarjolle täysin laktoositonta, se käy ihan kaikille...nii...paitti maidottomille...mut vähälaktoosisille ja terveille ihmisille se käy.


Kyrsii suoraansanoen tuallanen välimpitämättömyys...ymmärtääsin, ku olis joku justihin julukitullu oireyhtymä, mutta ku niij jumalattoman yleenen juttu jo täs maas, ni luulis aikaansaseuraavien ihmisten huomioivan myös tämän seikan ruuissaan ym. UGH! Olen jälleen puhunut.

Painajaisia, autokisoja ja totaalinen väsymys :)

Nonnih...täälä taas ajatuksineni :)
Eilen aamu alko puhelulla, ku poika soitti, että keittäsikkö puuroa..no, tottakai, mä keitän puuroa, ku toinen sitä pyytää. Niin keitin helmipuuron siiheksi, ku poijaat tuli.
Yö meni persiilleen...siis pe-la välinen yö. Tuli siinä perjantai-illalla vähä juteltua ihmisen kans, joka oli kuin Nasse-setä....Hyvin,Hyvin, vihainen ;( Siinä sitte sanailtiin puolin ja toisin. Mä koitin vetää linjaa, joka veis sopuisampaan malliin ja esitin asiat nii, etten loukannu häntä, ja mutta sanoin silti, miltä musta tuntuu.  Yöllä sitte näin painajaisen, että tää hlö tuli mun luo tappoaikeissa. Heräsin tietty sitte siihe ja olin kauan valveilla, ku en uskaltanu alkaa heti nukkuun, ettei painajainen palaa. Yli 10:een vuoteen en oo nähny painajaisia ja heränny niihi :O


Eilinen meni sitte Alahärmän Kalmoonkankahalla jokkiskisoos. Kyllä vaan oliki taas mahtava kisa :)
Sain hyviä kuvia ja fiilis oli taivais  -vielä siinäki vaihees- ku taivas avas hanat ja laski vettä ihan oikonaan meirän niskaha.
Ne on nua jokkiskisat mulle kans yks osa elämää. Sitä fiilistä ei löydä muualta. Se on jotain ihan omaa laatuaan. Ku oot kattomas kisoja, voit jättää kamat siihe, ku meet hakeen kahvia, makkaraa tai käyt Karkki-Erkin kojulla...ei niihin kukaan kajoa ja aina siihen jää väkiä, jokka vähä kattoo perähänki. 
Illalla oli kyllä totaalinen väsy. Joskus kuuren korvis oltiin takas kotona, ku oltiin ennen kymmentä aamulla lähäretty.
En jaksanu kotona mitää, olin vaan ja möllötin.
Sitte luavutin, kävin pesuulla ja menin koppahan maata. Sen pituinen se :)

Olihan taas päivä...ja on viäläki :(

Aamulla heräsin ihan itte...touhusin kotihommia ja sitte lähin kylille hoitaan asioita...osan sain ihan tosta vaan, mutta sitte just se,mitä eniten lähin hoitaan, tökki. Eipä taas ollu paikalla immehine...puhelimeensa ei vastaa ja joo....mulla rahat kii töissä...KiWaa....No, minähän en tunnetusti luovuta, vaan yritän tavoitella niin kauan, että saan ihmisen kiinni ja asiani sanottua.


Tupakin on siivottu, ettei oo pölyn vallas kaikki, ku yövieraat tulee. Pyykit pitäs vielä silittää...


Kauhee liikenne oli kylillä...suurimman osan asioista hoidinkin kävelemällä paikasta toiseen...ei autolla ois mihkää päässy. Ihme kyllä, Kelas asia hoitu kerranki nopiaa eikä tarvinnu kilahtaa. 
Nyt jatkan puhelmen kans touhuamista...otan sen ihmisen kiinni, vaikka se ois mun viimenen tekoni.


Sainhan mä sen kii lopulta...josko ny asiat sitte luantuus...


Luin tuas juttuja koulukiuaamisesta. Että ihminen onkin julma. Jopa aikuinen, koulutettu ihminen, joka toimii opettajana. Hyi, saateri!


Mä tartuin omien lasteni kouluaikana jokaiseen kiusaamistapaukseen heti. Meillä onneks muksut kerto aina, et oli helppo toimia. Mut se kans loppu. Ne huomas, että mä tuun aina ottamaan asian esille, ku kiusataan. Mua on itteeni kiusattu NIIIIIIIIIIIN paljo...ihan kakarasta asti. Jossain vaihees kuvittelin, et mä oon vaan niin helvetin huono, ruma ja epäkelpo, että mua kuuluu kiusata.
Murrosiäs olin onneks sen verran kovapää, että ku kerran sain tarpeekseni "kierosilmänimittelystä", en miettiny hetkeäkään, mitta vaan tuli täyteen: Menin sen huutelijan luo (mua reilusti isompi jätkä), otin takirinnuksista kii ja ennenku se tajus koko asiaa, se oli jo lumipenkas ja mä istuin sen päällä ja pesin naamaa lumella. Kysyyn sitte, että "oliko jotaki muuta vielä mielenpäällä?  Ei ollu, eikä ollu muillakaa sen jäläkihi...




Vielä piti illalla sitte saada eteensä möykky menneisyydestä...en vaan ymmärrä vieläkää, et miks tää henkilö alko mulle avautuun...mä kommentoin ystävän tilapäivitykseen jtn ihan normia...niinku aina ennenki...tää yks alkaa mulle "huutaan" et älä sekaannu mun asioohin ja mun kommentteihin...mä en sen kommentteja ollu siihen mennes ees nähäny, ku olin oman kommenttini kirjottanu sinne 2tuntia aiemmi, eli heti, ku ystävä oli sen päivityksensä tehny...


Sit alko tulla kaikkee ihan skeidaa...mä yritin sanoa, että lopettais, että mä en jaksa vanhoja asioita muistella ja kaivella, enkä jaksa olla katkera mistää...ja tää senku  jatkaa...huvittavinta oli, lu se käski mun mennä hyötykäyttöasemalta penkomaan omat tavarani????? Mun omat tavarat on täälä, mun omas kodis...muuta en tarvitte...Voi, voi ja lämmin leipä.


En mä osaa tohon muutakaa sanua, muutaku että, emmä ainakaa jaksa tapella, enkä halua ees...mieluusti olisin sovus,mutta ku toiselle ei passaa...mötikööt katkeruudessaan ja "mielipahassaan", mähän oon ollu sille niin katala ja ilkeä...*HUOH*....Onneks kuulkaa mulla on ELÄMÄ :) 

Palautumista

Aamusta ois nukuttanu,mutta heräsin, ku naapurin muksut piti elämää mun makkarin ikkunan alla *HUOH* Pihas ois lääniä vaikka miten paljo ja lapsille omat leikkipaikat....Nooh, täytyy keksiä taas jtn, tää sama ongelma oli viime kesänäkin. Ja ku edes leikkisivät kunnolla, mutta ku isompi kiusaa pienempäänsä, minkä ikinä ehtii ja toinen kirkuu kurkku suorana sitte tietysti, ku toinen kiusaa :(

Ei jaksa ymmärtää. Ite oon äitinä puuttuunu aina lasteni kiusaamistilanteisiin. Oon tehny heti pikkulapsesta asti selväksi, että kiusata ei saa. Eikä osootella erilaisia ihmisiä sormella. Eikä olla paljokas kylässä kahvipöydässä. Moov vissihi ollu vähä nipo mutsi :) Mutta ei oo oikeen montaa kertaa tarvinnu hävetä kersaansa takia, siitä kiitos heille <3 Ovat rakkaita kaikki <3

Tää päivä on menny ihan vaan palautuessa. Lenkillä kävin Caritan kans. Saatiin taas parantaa maailmaa ja todeta, miten samanlaisia ollaan monessakin asiassa. Ihanaa löytää tuollainen sielunsisar elämäänsä, toivon, että Carita tuntee samoin.

Naapuri poikkes aamusella kahvilla, sillei ittellä ollu kahavia ja ny oli kaupat kii...mukavaa, ku on naapureita, joiden kans voi olla tekemisis... 

Mullaki jäi eileen kauppaan yhtä sun toista, mutta hyvin oon vaan pärjänny...mut jos kahvi ois ollu loppu ja se ois unohtunu kauppaan...täälolis aamulla ollu todennäkösesti helvetti irti...mä ku en pääse käyntiin ilman kahavia.

Kaikenlaisia ajatuksia on ollu mielenpäällä tänään. Ei oo ehtiny ressaamaan jääkiekosta eikä tangokisoosta, ku on omia asioota, joita miettiä. Yhen biisinki tos kirjotin, täytyy vaan kattella sitä vielä huomenna uusiks ja vähä muoksia sitä, ni kyllä siitä taas hyvä tulee.

Yhden musiikkitutun kans tänään juttelin pitkät pätkät hyvinki syvällisiä asioita...tajusin, etten oo yksin ajatuksineni, on joku, joka ajattelee lähes tai joissai asioissa jopa ihan samoin, ku minä.

Huomenna ois karaokekisa...mut muistin just, et mun poika tulee serkkunsa kans mun luo yöks, ku lähetään sitte lauantaiaamuna aikasi Härmään, Kalmonkankahalle ToukoJM-kisoohi...kamera aa taas töitä. Poika lupas ottaa nuorimman tyttäreni kameran lainaan,ni pääsee hänkin kokeilemaan kuvata jokkiskiaa...aika haka kuvaamaan on hänkin, näyttöjä on.

En tiä, oisko se unen aika nyt...väsy on, mutta pääs pyörii tuhat ja yks asiaa, eikä oloa helpota yhtään tieto siitä, että oon yksin voimaton näiden mietittävien asioiden kans...niihin osaan ku kuuluu toinen ihminen, ja mulla reppanalla ei oo luantua mennä kyselemähäm mitää...joten kärvistelmpä taas aikani, kunnes tajuan, että ei kannata...siispä lopetan heti alakuunsa kärvistelyn parin asian parissa. NIH!

Nyt muiden asioiden pariin, ennen unta :) Ihanaa, kun jaksatte lukea...jos vielä kommentoisittekin jtn, ni vois saada uusia ideoita, innoitteita tai jtn... :)

Elämästä voi nauttia, vaikka välillä vähä tök-tök-tökkii...

No,niin...täällä taas...Meni tää alkuviikko töis kyllä niin totaalisesti, ettei ehtiny bloggailla.  Äitienpäivän iltana ajoin Ukiin, tai oikeemmin iltapäivällä. Kuvaamas kävin Yaras pariinki otteeseen, sillä meri on mun elementtini...sen tuoksu, sen uhmakas voima, sen kylmää huokuvat aallot...
Ilta meniki sitte Piren kans kämpillä, ku opeteltiin täyttämään uutta matkalaskusysteemiä...pilikuviilaamista koko kakspuoleinen A4-lomake...MURRRRR! Nooh, ehkä se opitaan, sillä ainakaa eilen, ku sitä palautin, siitä ei löytyny virheitä...VIELÄ :O  Palkkakonttorilla voikin olla toinen juttu :O


Maanantai meni mielettömän kovan tuulen vallitessa koko päivän. Koneetki savus nii, ettei mitään rajaa. Kylmä tuuli pakotti sit pukeutumaan niinku syyssäällä...oli pipoa, villasukkaa, toppatakkia ja kaulahuivia...ja hanskat koko päivän kädes....HRRRRRRRR....tule jo  lämmin, ihana kesä <3


Illalla kymmeneltä päästiin töistä ja mä onnessani kylille, että "JESH, Nyt ruokaa!" Ilo oli lyhyt. Tässä armaassa Suomenmaassa on kuin onkin vielä kolkka, jossa ei saa ruokaa arki-iltana iltakymmenen jälkeen....Hotelli, jossa asuimme, oli poikkeuksellsisesti auki, koska oli Suomen peli. Juomaa kyllä ois saanu, mut köökki oli kiinni...ei olis luullu olevan vaikeaa hakea edes voileipävärkit siihe...En muista, koska oon viimeks ollu nuan vihaanen, ku olin maanantaina. Työpäivä oli verottanu voimia kuitenki sen verran, etten jaksanu Laitilaankaan lähtiä ajamaan, sieltä ois ruokaa saanu.  Niimpä sitte aikani kiukuteltuani menin koppahan maate  ja annoin ansaitun unen tulla....Tiedän muuten kertoa, että ku moon näläkääne, ni se mun kiukkuni määrä triplaantuu normista kiukusta...joten sopii varoa :D


Eilen sitte saatiin mesta valmiiksi. Seistessäni aidalla viimeisellä pisteellä, katselin yhelle pellolle, joka oli lähes metsän ympäröimä...vain se liittymä, jolta sinne katselin, oli aukkona...sitte näin liikettä...Viimesyksyinen hirvenvasa...ja pian toinen...äkkiä kamera autosta ja näpsimään kuvia...olivat turhan kaukana, mut koitan, jos saisin suurennettua ne ja sitte julkastua...
Illalla sitte puol kymmenen mais kamat kasaan, aidat siirtokuntoon ja tienpäälle, kohti Kaasmarkkua, lähelle Poria. Vietiin aidat sinne grillien seuraksi Nesteen pihaan ja sitte ajoon takas hotellille...sanalla sanoen KAADUIN sänkyyn, väsy oli mieletön.


Tänään nukuin vähä yli ysiin...oisin nukkunu pitempäänki, mut joku sitte päätti alkaa takomaan jotaki siinä pihalla, ni ei siinä paukkees enää uni maistunu.
Kävin aamupalalla, pakkasin kamat ja lähin ajaan kohti kotia.


Nyt sitte pyykit pyörii, ja paljo muutaki hommaa on tehtynä, mut niihän se on, ettei ne työt  - ainakaan täälä kotona -  ikinä lopu...eikä tekemällä liioon....


Lataan vielä kuvia tänne, ku saan siihen jonkun raon.

Kaunis auringonlasku äitinepäivän iltana Ukissa, Yaran rannassa...

Sieltä ne meidän koneet tulee....KAIT...savu ainaki jo näkyy....

HERMOSAHA...mokomaki räyskyttäjä...ei viittiny kauan olla aidan kans tuas kohtaa...tua koira  piti huolen siitä
Räyh-Räyh-Räyh-Räyh...

Harmittavan kaukana ovat...mutta sielä ne ovat...2 viime syksyn vasaa, jotka ovat joutuneet omille  armoilleen, emon tehdessä tilaa uudelle vasalle...

Nyt laittaan valkopyykki ulos ja kirjo pyörimään...sitte vielä röivaattehet, jokka haisoo ihan kauhialta muka taas.... :)

Autokuumetta

Viime yön nukuin jo vähä paremmin. Ja nukuin melki kymmeneen. Aamupalan jälkeen lähettiinki sit pian ajaan kohti Poria, ku Titta ja Andrei halus koeajaa vähä autoja. Mentiin ensin Auto Paliniin...sielä koeajettiin ensin Chevrolet Capita. Oli tosi päheet kyyttit. Sitte Volvon Citymaasturi...se oli viä mageempi päles.
Mentiin sitte Fordin liikkeeseen, mut vain varttia ennen, ku se meni kiinni...ei sitte koeajettu mitään, mut takapuoleni lesahutin ensin ihan hemmetin hienoon, yli 60 tuhatta euroa maksavaan Porcheen ja sen perään sikasiistiin Mustangiin....WoW! Olihan hienoja autoja...
Tuullu on aamusta asti ja tuntuu, et yltyy vaan koko ajan. Jos menis tonne joen varrelle katteleen...saisko hyviä kuveja sieltä. Huomenna meinaan mennä jo iltapäivästä Ukiin ja koitan päästä sinne rantaan kuvaamaan. Siinä on meri ihan lähellä, ja meri on mulle luonnonvesistöistä se rakkain. Jo se suolainen tuoksu saa mut ihan haltioitumaan.
Päivä jatkaa tästä kulkuaan kohti iltaa. Mä mietin mielessäni asioita. Sitä, miks joitakin ihmisiä vaivaa se, et olen yksin. Se on mun oma valintani, enkä maraja sen vuoksi.
Ens vkonloppuna mun lapsistani ainoa poika tulee mun luo ja mennään yhdessä Jokkiskisoohin Kalamoonkankahalle, Härmähä...kamerat mukaha ja sitte vaan nauttimaha...

Eilen illalla ennen nukahtamista mietin elämääni. Jotenki sitä vaan osaa taas olla yhä pienemmistä asioista iloinen. Mehän eletään täälä vain kerran. Miksi siis ei nautittaisi siitä. Annettaisi osaa itsestämme toisille, vaikkapa ajan muodossa. Ei kiire ole syy olla kuuntelematta toista tai tapaamasta ystävää vaikka kahvikupposen äärellä rupatellen. Jumala loi aikaa, se ei kiiruusta sanaakaan sanonu.

Illalla saunottiin bestiksen kans ja puhuttiin lauteilla henkeviä...on tää vaan ollu taas hieno vkoloppu....missä ressi??? Eipä oo näkyny....muutama vko ja tuun tänne uudestaan....On Tulkkilan yö ja pääsen kuvaamaan yhtä Suomen bilebändi 2012-kisassa ollutta bändiä, REMIXiä....sitä odotellessa :)

Torstai -toivoa täynnä...vain onko?

Nyt, ku on saanu nukkua yön yli, jaksaa taas ajatella ja muotoilla ajatuksensa sanoiksi ja lauseiksi. Päänsärkyki alkaa hellittää, ku tajusin sen niin aikases vaihees, että ehdin ottaa tabun.

Eilen saatiin toinen kaista valmiiksi. Vaikeuksien kautta voittoon kävi sekin tie. Aamulla kuudelta alotettiin...tosin siinä sitte meni 1,5 tuntia harakoolle, ku jyrsin ei lähtenykkää pyörimään...hihna poikki. Nooh, päästiin matkaan kuitenkin. Ehdin jo mielessäni manailla, että "tottakai, ku on kotiinlähtöpäivä, ni joku paikka prakaa, että menee oikee helevetin myähälle"...Suuri yllätys oli, että oltiin päässä jo klo 19.

Aamu alkoi synkkänä ja sateisena. Ei kuitenkaa tuullu, niinku eileen. Päivää myöden ilma selkis ja päivällä oli jopa ihan kesäisen tuntuista. Meinasin vaihtaa välillä kenkiä, ja tyhmä ku olin, en sitä tehny. Illalla sitte alko seläs tuntua se inhottava, vihlova kipu. Ja nyt nimenomaan alaseläs...toivoa sopii, että ens vkolla on vaan poutaa ja lämmintä, että saan olla niis Sievin turvakengis...nua Jalaksen kengät ei vaan mulle sovi...nua on jo toiset, ja sama juttu...alaselkä vihoittelee heti...

Saatiin siinä yks hektinenki osio, ku Piren päästä tuli ensin poliisit pillit ja vilkut päällä...pian tuli muutama paloauto ja ambulanssikin...mulla jonossa ekana ollut mies tiesi kertoa, että siinä muutaman kilsan pääs meistä, oli joku ajanu kallionleikkeeseen...ilmeisesti väistäny hierveä...

Se kolariauto tuotiin sitte muutama tunti myöhemmin hinauspalvelun auton lavalla...noukka oli kuprulla, tuulilasis oli päänmuotoinen painauma...surullista...

Illalla, ku saatiin kaista päähän, jäähdyteltiin vajaa 2 tuntia. Puriittiin sitte ohjaus nii, että klo oli iltayhdeksän, ku oltiin valmiit.

Kävin tankkaamas auton, ja lähdin ajeleen Kokemäelle. Yhtään kauemmas en ois kyllä jaksanukkaa...vesisade ku alkas taas siinä seittemän jälkeen illalla, ni sitähän sitte tuli koko matkan maahan asti, ku ajelin bestikseni luo. Sanalla sanoen - kaaduin petiin- kun pääsin perille....

Nyt ihanata viikonloppua kaikille....ehkä teen uuden kirjotuksen tänä iltana tai huomenna...tapahtuu sitä vkonloppunaki kaikkea ja reissussahan tässä ollaan nytkin :)

Puusilimiä ja mummokyyttejä....

Niin sitä poukottiin tielle jo aamukuudelta. Yhen banaanin söin, ja sen turvin lähin töihin. Pire toi onneks kahvia, ku huoltomies, (sitte, ku sitä kahvia joskus sai) unohti termarin huoltsikan pöydälle...pasteijat ja leivät lisukkeineen se muisti, mutta termari piti hakia erikseen.

Näin pääskysiä heti aamulla, mutta niin vain olivat vikkeliä, etten saanu kuvaa...jos ne olikin paikallaan, siitä meni autojono, etten päässy kuvaamaan.

Yhen mummon juoksin kiinni turvakengät jalas...tulla touhootti koko jonon ohi...sain sen kiinni ja ajatin sivuhun kysyen: Mitä kuulet oikeen ny teit? Mummo vastas: Ajoin päin punaasia...ilme oli ku pikkulapsella, joka tingillä teköö jotaki, miton kiälletty. Ja ku oiski tua mummo ollu ainua...mutta ku ei...koko päivän niiton ollu, milloon mistäki yrittämäs jonon ohi tai torveilemas jotaki muuta. Lopulta ei enää voinu ku nauraa....Iltapäivällä kuulin eka kertaa tälle kesää käen kukkuvan...se kukkui monta kertaa...uskomuksen mukaan elän siis vielä monta vuotta :)

Yks grilli meillä vähä tollahti tuleen, mut se saatiin hetipian sammutettua. Vaihtoon se kyllä meni ja uus saatiin nopsaan tilalle.

Olisin voinu olla tänään pitempäänki töis, mut ei sitä massaa sitte enää tullu...
Ny vois vaikka mennä maate. Aamulla taas herätys ennenku sika pierasee...millos se muuten pierasee???

Ja sellainen päivä se :)

Tänään ei ollu niin kylmä, ku eilen, vaikka aamulla saikin ravata Salon keskussa tuulilasin ja mittari näytti nollaa....siinä aamutuimaan joku sitten mun autojonos kertoi, että Perniössä oli ollu aamuviideltä -4 astetta. Tänään ei kuitenkaa tarvinnu toppahousuja eikä villasukkia. Toppatakki oli koko päivän, sillä normi takilla ei tarjennu.
Lintujen konsertti aamusella oli jotain aivan valtavaa...aina, ku oli pienikin hiljainen hetki, se täytti koko tienoon...pellolla oli joutsenpariskunta, niitä seurailin aina väillä kiikareiden avulla.
Päivä suju lepposasti. Pieniä ruuhkia silloin tällöin, ja hiljaisempiakin hetkiä välissä...rytmitty aika hyvin tää päivä. Koneiden osaltaki kaikki meni paremmi, ku eilen...mitä ny yks grilli sano työsopimuksen irti ja toinen jouduttiin hakia tilalle. Mut siinä ei menny puolta tuntia kauempaa...aika leikinlaskua eilisiin viiteen tuntiin verrattuna.

Työpäivän päätteeksi ajettiin Uuteenkaupunkiin. Toin autollani toisen liikenneaidan tänne. Se hyppi ja pomppi peräs ku arojänis, oli senverta karsees kunnos jotkut tieosuudet.
Tänne ku pääsin, koin sievoisen pettymyksen: Taas yksi hotelli, joka luulee Hylan ja laktoosittoman samaksi tuotteeksi. Eiku Lidliin hakeen edes sitä laktoositonta maitoa...laktoosittomista jugurteista Lidl ei oo kuullukka :(

Soitin sitte pomolle, et moneltako alotetaan aamulla...sitte tuli puhelun jälkeen uus reissu Lidliin...lähetään töihin,ennenku täälä on aamupala...huoneissa ei ole jääkaappeja...mut mullapa on Ooppeli; Mun liikkuva konttori, vaatehuone, pukuhuone, ruokatila, varasto ja lepotila..ja nyt myös viileäkaappi....LOISTOPIRSSI!

Komeita autoja näin tänään...yksi helmi oli auto, jota ei oo valmistettu kolmeenkymmeneen vuoteen...enkä oo näitten 10 asfalttivuoteni aikana niitä nähny, ku vissiin kerran tai kaks, edellisestä kerrasta on jo toooooosi monta vuotta, koska en edes muista, että missä sen näin.
Mutta tänään...tua meiän uus liikenteenohjaaja, Jussi, on aivan mahtava...se sano mulle, että katto, Kitta, mikä on toiseks viimesenä...ota kamera valmiiks....tivasin, että mikä.....sitte kyllä kaivoonki sen kameran nanosekunnissa, ku kuulin.....ENTISÖITY DATSUN 100A....koitan tänään saada kuvat koneelle ja laittaa nualle edellisillekki päiville kuvia....
Komian Dodge Challengerinki näin...kahesti...siinä oli tosi hienot äänet, ku se mies vähä anto sille kenkulia...WoW...

Yks mies kuvitteli kai olevansa Jumalasta seuraava. Se tuli aidalle, korkea katettu peräkärry perässään. Menin auton luo, antaaksei ajo-ohjeet...meinas mennä pasmat sekasi, mut kokosin itteni, enkä menny hämilleni...mies nimittäin avas auton ikkunan ja kysy..."Tulitko pyytämään puhelnnumeroa?"
Kaikkia meitä onkin :D

Tällainen näky se oli sitte eilenaamulla Salo-Perniö-välisellä tiellä...

Saunabussikin siinä ajeli :)

Metsätähtiä iltapäivän auringon kajossa

Siellä se letka menee...sukeltaa savuun ja tulee sieltä hetken päästä pois...

Tän aamun eka autobongaus...Dodge Challenger...mikä NAMU <3

Ja tällänen tuli...en ehtiny kattua merkkiä..veikkaan Pontiaciksi

Tässä tämä HELMI.....DATSUN 100A ja kattokaa ny, kuinka siisti <3

Mut nyt lataan ne kuvat :)

Ei sitte menny ihan niinku Strömsös :)

Päivä alko melkosen tihkaasesti. Ilma oli hyvä, mitä ny vähä kylmä viima kävi läpi luiden ja ytimien. Toppahousut ja -takki ja villasukat...siinä oli lääke siihen asiaan...bitumitankkaus sekotti vähä aamun suunnitelmia ja lähdettiin "matkaan" jokseenki paljo myöhäs suunnitellusta aikataulusta. Siinä sitte tehtiin vaan toinen puoli ja huomenna tehdään toinen.

Aamutuimaan joku fiksu herrasmies maasturibemarilla päätti avautua mulle...nukkunu reppana vissiin huonosti...aikansa räksytti ja mä vastasin :" Hyvää huomenta vaan sullekin!" ja lähetin vielä lentosuukon perään...lähti aika äkäseen...tartte tulla mun työmaalle arvosteleen työtä, josta ei itte tiedä mitään...emmäkää käy sen työmaalla leipäläpiäni aukomas...

Ihania leivosia lenteli ja lauloi, tuli aivan mielettomän hieno fiilis...muutenkin...tää porukka, asfaltin tuoksu, aurinkoiset päivät, ja enimmäkseen kivat ja hyväntuuliset autoilijat...ei tarvi muuta...

Huomenna koitetaan saada se toinen kaista valmiiksi ja siirrytään seuraavalle mestalle. Josko huominen lähtis paremmin käyntiin...mestalle ainaki mennään puol tuntia aiemmin, ku tänään...

Voitte uskoa, että tämä likka on onnellinen....mulla on elämäs ihan kaikki palat kohdallaan...ja ne palat koostuu elämän pienistä ihmeistä ja niitähän päivät on tulvillaan...

Minä rakastan elämääni ja kaikkea sitä, mitä siinä on <3

Laitan kuvia vielä illemmalla, ku ehdin...

Terveisiä reissusta

Aloitan nyt uuden blogin, jonka tarkoituksena on jakaa kokemukset ja muut jutut kesän aikana reissun päältä.

Kierrän ympäri Suomea taas ja ehkäpä pääsen Ruotsinkin puolelle, se jää nähtäväksi.

Kuvia tietysti laitan myös, kamera on mukana joka päivä, joka paikassa. 

Toivon, että saan lukjoita, olisi mukavampi kirjoittaa.


Eli kyseessä mulla on nyt asfaltihommien 10. kesä/kausi. Yhtäkään en vaihtais pois, vaikka seassa on pari kesää, jotka ei menneet ihan putkeen, mutta niitä ei muistella enää.

Viime viikolla alottelimme Tampereella, kokoontumalla porukalla alotuspalaveriin Hotelli Victoriaan. Oli tosi ihana tavata työkavereita, vaikka ihan kaikki eivät olleet paikalle päässeet ja osa porukasta on jättäytyny kokonaan tän kesän hommista pois :(

Tänään ajoin sitten Saloon ja lähdin sentakia niin aikasi, että ehdiin hotkulle ennen Idolsin alkua.
Huomenna työt alkaa poikkeuksellisesti vasta klo 7. Kohteena on tie, joka menee Salosta Perniöön. Vain pieni,  1,7 km pitkä  pätkä, siitä molemmat kaistat, tekee yhteensä n. 3,5km. Homma keskeytyy siinä, ku eka kaista saadaan valmiiksi. Kaistan pitää antaa jäähtyä, ennenku voidaan tehdä toinen kaista.

Parina mulla on jompi kumpi uusista ohjaajista. Mun "vakiparini" tulee vasta keskiviikkona, koska on vielä kiinni kouluhommissaan.

Kertokaa kommenteissa, mitä haluatte reissuilta kuulla...Ja kiitos, jos jaksatte lukea. Minä rakastan kirjoittamista <3