Ajatuksia

Kyllä tämä ihmiselo vaan onkin ihanaa. Vaikka aurinko ei jokaiseen päivään valoaan antaiskaan, sen valon voi löytää omasta sisimmästään, jos niin tahtoo. Olen opetellut viimeisten kuukausien aikana elämään hetkissä ja tarttumaan tilaisuuksiin. Mitään en kadu. Aina kaikki ei oo menny ihan putkeen, mutta mitä elämää se olis, jos kaikki sujuis aina kuin tanssi? Vastoinkäymiset herättelee meitä näkemään ympärillämme asioita, joita yritämme ohittaa huomiotta....Elämä jaksaa yllättää ja mikä parasta.....Se kantaa  -AINA <3

Juhannusviikko ja juhannus

Niin se taas vaan meni viikko, että vilahti. Viime vkonloppu meni kotona kaiken työn ja touhun keskellä ja sunnuntai meni rippijuhlissa kuvaten ja sitte saikin lähteä ajaan Joensuuhun. Melkonen labyrintti koko kaupunki. Sielä on paljon keskeneräisiä liikenneympyrä- ym työmaita...vaikka navigaattori oli just päivitetty, se sekos...oli melkonen työ löytää hotellille, joka sitte oliki Korpilahden puolella...Ärpeles...Nooh, empä ollu ainua, joka oli seikkaillu ennen hotellille pääsyä.


Parin päivän ryki oli Joensuus. Maanantai meni sateessa enimmäkseen...välillä paisto aurinko, sitte taas räppäs vettä ja taas aurinkoa ja sitte vettä....illansuus tuli sitte melekoone ukkoosmyrsky...en ookkaa hetkeen kokenu mitään tuallaasta...oli se valtavaa...ja olinhan mä sitte märkäki sen jälkee...onneks oli vaihtovaattehia autos, et ku sen jälkeen oltiin kuitenki vielä 5-6 tuntia töis, ni sai olla ees kuivis vaattehis...
Tiistai oli lämpimämpi ja aurinkoisempi. Sain yhdestä autosta taas palautetta...positiivista sellaista :)


Punnittin päivän mittaan mielessäni, et lähdenkö vielä illan päälle ajaan kotiin, ku koneilla oli suht hyvä vauhti päällä. Meni se illalla sitte kuitenki puol kasiin, ennenku päästiin pois, ni ajoon hotellille, vaihdoon vaatteet, takas kaupungille syömään ja tankkaamaan auto ja sit takas hotkulle ja pian maate.


Keskiviikko oli sadetta sateen perään. Olin suunnitellu, et pysähtelen kuvaamaan, sillä maisemat sielä suunnalla on ihan toista, ku täälä meillä...Nooh, Jännevirralla pysähdyin, mutten sieltäkää kovin kummoosia kuvia saanu. 
Viitasaarella pysähdyin syömään ja ajattelin, et meen kuvaan siitä samasta paikasta aurinkomaiseman, mistä syyskuussa 2010 kuvasin aamun sumumaiseman.
Sain syötyä ja menin ulos.....VETTÄ, Perkele! Se siitä sitte!
Kyyjärvellä pysähdyin kahville, ku alko ajo niin puuduttamaan, vaikka oli hyvin nukuttu yö alla. Ostin ittelleni jtn sellaista, jonka yleensä ostan vasta loppuvuodesta, mutta nyt sain sen sellaiseen hintaan, etten voinu jättää sitä sinne. Viime joulun alla maksoin siitä Suomalaises kirjakaupas 14.90e (oli tarjoukses). Tuolta sain sen saman hintaan 8,50e. Ompa valmiina ny.
Iltapäivällä olin kotona Pohjanmaalla ja täälä paisto aurinko. Oli niin sydäntähykerryttävä tunne nähdä lakeudet, latomeret ja aurinko, tunsi tulevansa kotiin, vaikka fyysiseen kotiin oli vielä liki 100 km.
Illalla sitte kävin Miialla, ja sitte pikapikaa karaokes..väsy oli silti melkonen,ni lähin kotia koppahan maate.


Torstaiaamuna kello herätti ennen kasia ja lähin viemään ystävää labraan, röntgeniin ja työkkäriin...sit käytiin vähä CoffeeHouses herkuttelemas...muuten päivä meniki sitte kaikes muus juoksus ja sitte Tuomon ja Satun kans syömäs.


Perjantaina aikasi aamusta ylähä, kamat kasaan ja kohti Kauhavaa...Oli hieno kisa, ja sääkin muuten kohdillaan, mutta kylmä viima pohjoisesta kiusas...ehdiin silti olla toppi päällä sen verran, että painitoppimallin selkäristikko tuli ihoon. Emilin kans oltiin lippupisteellä numero 6. Kuvia sain jonku verran. Nuoret, Naiset ja EVK-luokka ajoi.
Illallla sitte Miian luo ja lähettiin kuvaileen. Meni vaan pipariks, ku joka rannalla oli jonkuverran väkeä, ettei saanu vaihdettua vaatteita ja tehtyä kuvauksia niin, ku oltiin suunniteltu. Kuvia saatiin silti....jopa musta :=O
Miia tuli mun luo yöks ja loppuilta meniki nauraes ja hörsköttäes...


Lauantaina aamusta taas Kauhavalle ja ratapiste 6 odotti. Ny oltiin siinä kolmistaan: Emil, Miia ja minä. Yleinen luokka ajo ja sitte Paapat. Hieno päivä, aurinko paisto, ja jouduun jo sitte vetään hupparin päälle sen takia, ettei iho kärtsää ja liivin laitoon "hameheksi" lantiolta alaspäin, ku polvitapeet alko olla vihaasenpunaaset.
Illaksi taas kotia. Suihkus läträsin varmaan puali tuntia...meinooteltii, että jos Miian kans käytääs illalla johonaki yksillä. Menin vetäseen pikku päikkärit ja niistä tuli jtn muuta ku "Pikku". Heräsin nimittäin vasta tänä aamuna, nukuttuani 15,5 tuntia...ai, miten nii oli univelkaa? Menihän ne vapaat täs vähä silleen..ke meni ajaes, to meni asioita hoidelles, pe ja la kisoos...et tänää oli eka aamu, ku sai oikeesti nukkua, ku ei tarvinnu mihinkää...jokseenki on virkku olo, mut toistaalta vähä pönttö olo....eiköhän tämä tästä...


Ai, nii...se palaute oli laitettu mun sähköpostiin, se,mistä se yks pomo sielä Jurvas jo sano. Olihan se mukava lukea...mut en ylpisty....EN...ei kuulu tapoohin. Otan tuonkin vain kannusteena...ja jatkan ihan niinku ennenki.

Tehotyttö vauhdissa :)

Jahas...viikko taas menny...Viime vkolla ei hotkulla netti toiminu kunnolla, joten vaikka aikaa ois ollukki blogia kirjotella, ni ei voinu, ku se nettiyhteys pätki ja kenas.


Viime maanantaina heräilin vielä kotoa ja lähdin sitte aamupäivästä ajaan mestalle. Siinä se sitte päivä meniki töiden merkeis aina iltayhteentoista asti. 


Yks pomoista kävi työmaalla kertomas, että oon saanu taas kerran kirjallista, positiivista palautetta työstäni.
Saan sen ittelleni, ku joku sen muistaa/kerkiää mulle meilata/tulostaa...


Viikko  meni suht nopsaan ja torstain ja perjantain välisenä yönä sitte ajelin taas kotia...jäin toiseen vuoroon tuuraamaan ensin pariksi tunniksi ja sitte siinä vierähtiki 8 tuntia...eli tuli sellanen kevyt 16 tunnin työpäivä.


Perjantaina heräilin aamupäivästä. Söin ja pyöritin pyykkiä ja sitte lähdin hoiteleen asioita. Vein pyörän huoltoon ja sen rauskan pyörän vein hyötikselle. Hain Sannalta lipaston tohon tuulikaapin nurkkaan ja Camillalta farkut, joita oon ollu hakemas jo ties miten kauan...mattojenpersu-urakan alootin kans...Illalla menin Miian luo, et värjättiin mun hiusten tyvikasvu...naurettiin ihan kippuras "Vedetään hatusta"- ohjelmalle...sit saatiin idea, et lähetään vähä kylille. Karaokeen oli tarkotus, mut päästiin lähteen sit niin myöhään ja käytiin vielä Lapuallaki, ni ei enää päässy laulamaan missään. Miia teki mulle hienon kampauksen. Olin pitkästä aikaa hame päällä matkas...ei oikein mun tyylistä, mut menihän tuo...


Aamulla heräilin aikasin, ja jatkoon mattourakkaa siitä, mihin eilen jäin. Hankalaahan se oli taas niitä pestä tuas vessan lattialla, mutta en lähteny sitte mattopaikallekkaa...tuas ne tuli päivän mittaan kaikki pestyä...verhot vaihdoin ja pesin vielä pyykkiäki...kylillä kävin välillä, ku iski hillitöön näläkä ja loppus mäntysuapaki...tuli kaivattu tauko matonpesuun...siivosin tuvan oikeen kunnolla...ny on ihana, puhdas tuoksu koko kodissa. Vielä, ku nua pyykit jaksaa silittää, ni sitte vois ansaitusti jo luovuttaa...Huomenna on aamulla aikanen herätys, sitte Miialle tekeen kampaus, sitte kirkkoon kuvaamaan...sitte rippijuhlaan kuvaamaan ja sitte saaki taas ruveta kattelohon ittiään leipätyän äärehe...melkonen ajomatka huomenna...443 km...yli 6 tuntia menee...ja ku maisemat muuttuu, ni varmaan tulee kuvattuaki sitte taas...
Nyt vois mennä silittään nua pyykit....

Uusi viikko, uudet tuulet puhaltaa...

Nuivvain päästiin taas uuden viikon alkuun...eikä menny eres kauaa... :)


Vkonloppu oli taas ihan parhaasta päästä. Perjantai meni lepposasti...hoitelin asioita ja sain Opelin valotki taas kuosiin. Ostin ihanat, pinkit korkkarit ja jotenki oli sellanen leijuva olo. Ajoin Kokemäelle ja sitte vaan olosteltiin...


Lauantaina lähdin aamupäivästä Kauneuspilkulle kuvaamaan, ku väki valmistautu hiusnäytökseen. Kyllä oli kauniita kampauksia, kauniita naisia ja niin suloisenkauniita pieniä tyttösiä <3


Näytöksen kuvasin sitte kans...oli hiukka hektistä. Eka kuvauskeikka tuolla saralla...ei paha, ei paha...toistekki vois mennä, ny tietää, miten homma toimii...siinei tarvi kyllä muuta miettiä, koko ajan pitää räpsyä...


Illalla mentiin Tulkkilaan uudestaan. Paljo oli tuttuja liikkeellä. Karaokea käytiin laulamas ja sain tutustua uuteen bändiin nimeltä Covermäki...soitti hyvää musaa Bluesalueella.


Illan kruunas REMIX <3 En vaan lakkaa hehkuttamasta, on se niiiiiiiiiiiiiiiiiin loistava bilebändi...ja koska se on coverbändi, kaikki osaa biisit, koska biisilistalla on kaikille tuttuja biisejä...meki Titan kans hilluttiin ja hypittiin ku teinit...mulla kamera kaulas, mut ei menoa haitannu...sade sitte vaan ylty, ja jouduttiin lähteä pois....


Eilen ajelin kotia. Sain paljo aikaseks kotona ja ens vkonlopulle on selkeet sävelet...tuola varastos on se tanko, mut aloin sit miettiä, etten taidakkaa viedä mattoja sinne...se tunkkanen haju varastosta tarttuu niihi....mut ens vkonloppuna, ellei sada, vois mennä peseen matot puhtaiksi....:) 


Nyt kutsuu yövuoro, joten taidan laittaa kamat kasaan....Ihanaa, alkanutta uutta viikkoa kaikille <3

lauantaita sateen keskeltä

Taas ollaan jo illassa. Heti puolilta päivin olin kuvaamassa yhden näytöksen. Kauneuspilkun hiusmallit olivat upea näky kauniissa kampauksissaan ja Tokmannin kesämuodin uutuusvaatteissa. Eka kerta, ku kuvasin tätä lajia...ja kiwaa oli.

Päivä on menny ihan vaan olostelles...ei oo paljo napannu mikää duuni. Illalla meen takas kylille Tulkkilan Yöhön ja saan kokea sen,mitä oon odottanu monta kuukautta. Bilbändi REMIX nousee päälavalle ja pistää porukkaan villiä vipinää....mä saan kuvata ja toivon mukaan pääsen poikien juttusille ja niitten kans kuvaankin....

Nyt pitääs miettiä, mitä sitä pukis päällensä...ilma ei ainakaa oo ku morsian, ja jos onki,ni se on se alttarillejätetty versio...tosta pisaramäärästä päätellen.

Viikko taas pulkassa...melkein :)

Niin se vain meni taas viikko, ettei edes oikein huomannut.


Eipä oo oikeen ehtiny muuta, ku olla töis ja nukkua, olla taas töis ja nukkua...mutta kyllä tilipäivänä pisti sitte hymyylemähä :)


Maanantai, tiistai ja keskiviikko oltiin Huittisis...Kylmä oli...toppavaatteis sai seistä ja hytistä silti.  Maanantaina koneeseen tuli joku vika ja se vei 2,5 tuntia työajasta pois, eli sentakia viimeiset vedot jäi keskiviikolle...toisaalta se oli hyvä, sillä sen jälkeen oli siirto ja nyt se oli mukavampi ajaa, ku ei ollu ku 13:n tunnin työpäivä takana.


Eilinen oli sitte oikein hektisyyden kulminoituma. En oo koskaan tykänny kaupunkihommista, eikä se poistunu eiliseksikään...teki mieli heittää hanskat tiskiin, haistattaa paskat ja kävellä tiehensä...kokosin silti itteni, sillä onneksi kavereita kävi piristämäs ja oma tytär vielä illalla.


Tiistaina meinas tulla noutaja... mietin sitä vielä tänään, ku ajelin bestiksen luo. Mitä ihmisen pääs liikkuu, ku tienvierellä on kolmeen kertaan merkit tietyömaasta...ja sitten, ku jonon on liikennevaloissa odottamas...ajetaan jonon ohi, eikä edes ajatella, et miks autojono siinä on...harvemmin ne siinä huvikseen on pysähtyneenä....ei vaan voi ymmärtää, ei...




Nyt taas ehkä pian untenmaille :) Hyvää viikonloppua kaikille <3

Mietteitä lauantailla

Niin se taas menny tämäkin päivä :) Että osaa taas ihmislapsi olla onnellinen siitä, että on ystäviä ja elämäs muutenki kaikki ookoo. 
Nuorin tyttäreni täyttää tänään vuosia. Miten aika kuluukaan...juurihan makasimme sairaalassa, takana elämäni hurjin yö, jolloin tyttäreni, 4. lapseni, oli tullut maailmaan hiukan eri tavalla kuin mitä kotoa lähtiessä olin ajatellut.
Hätäsektiolla syntynyt neito ja minä jäimme henkiin, mutta se oli minuuteista kiinni. 


Aamusta asti on ollu sateista ja synkkää. Väsy ei enää oo sellanen, ku eileen, mutta en oo ihan kuosiskaan vielä.
Minttu herätti ensin seiskalta ja käytiin pikapissalla ja takas maate. Kasilta se herätti uudestaan, ja sitte tehtiinki jo piree lenkki. 


Caritan kans lähettiin käymään niitten mökillä Ilmajoella. Käytiin sielä lenkilläkin, muttei kovin pitkää voitu mennä, ku oli tuo vanhus mukana ja tuuliki oli melkonen. Ja vettä räppäs.


Sitte vietiin Minttu pariks tunniks Caritan isän hoiviin ja lähettiin tutustuun uuteen lajiin nimeltä ManoMano. Filippiineiltä tullut itsepuolustuslaji. AIVAN MAHTAVAA!!!


Ymmärrän taas asioita enemmän. Ei se voima aina oo kaiken aa ja oo...minoon piäni rääpäles, mutta opiimpahan taas jotaki, jolla voin puolustaa itteeni tiukan paikan tullen. Enkä ees tarvi voimaa...


Nyt vois vaan relata...tehdä kasvonaamion ja ottaa jalkakylvyn....ehkä vielä illalla kirjottelen enemmän :)


Mutta sen sanon, että nautin elämästäni enemmän kuin koskaan aiemmin...paitti ehkä silloon, ku muksut oli pieniä...sen ajan voisin haluta takas ja jäädä siihen hetkeksi....

Perjantai-iltaa, ystävät

Iltaan on päästy...Tytär kävi kylässä ja jeesas vähä ton yhyren aparaatin kans :) Onneksi on nua muksut...aina pikkuusen näppärämpiä ja viisahampia, ku itte :) 

Sain nuorimmalta tyttäreltä hienon topin...se on aniliininpunainen, ja siinä on kissan kuva...

Ihan mun näköönen toppi se on :)

Mintun kans käytiin mettillä vähä tutustumas maastoon ja otin samalla kuvia. Ihana sessuli <3

Karaokekisan finaali ois tänään..mieli tekis sinne kokeileen, minne asti ne siivet oikeen kantaa, mutta Minttua ei voi jättää yksin, koska se haukkuu, kun ei ole omas kodissaan.

Ku saiski jonku muutamaks tunniks dogsitteriks, ni kävisin kokeilemas...

Toisaalta...on tää väsy yhä melko mieletön, että ehkä paree, ku menöö vaan ihimisten aijoos maate :)

Kylmä, tuulinen viikko -ja valvottuja öitä

No,niin...nyt jos jaksais summata tän viikon...mistähän vaan aloottaas???
Nooh, sunnuntaina ajoon Vammalaan ja majotuin seurahuoneelle. Lähdin sitte kameran kans rannalle ja sain kuvattua kaikkea upeaa ja sain jopa ammattivalokuvaajalta tosi hyvää palautetta. Lämmitti, mutta empäs ylpisty, enkä ala luulla ittestäni liikoja.

Maanantaina alotettiin sitte työt VT 2:lla, n 10 km  Huittisista Forssaa kohti...oli suhteellisen kaameas kunnos se tie...reikää reiän perään, halkeamia, patteja....JÄRKKY.

Aurinko paisto, mut tuuli oli tosi kylmä. Pikkuhiljaa sai lisätä vaatetta ja loppuviimeks viel sadetakki päälle, ettei tuuli menny läpi. Ei se sadetakki sitte ollu ees turha, ku se ripahutti vähä vettäki välis.
Työpäivä veny 17.5 tuntiseksi. Joku kumma karma heitti mun aidalle ekaks kaikki englanninkieliset ja virolaiset autoilijat. Nooh, tulipa huomattua, et se englanninkieliki on vielä suhteellisen hyvin hallussta...Osa virolaisistaki puhuu englantia...muutama oli, ettei löytyny yhteistä kieltä...:(

Tiistaiaamuna lähettiin sitte taas tienpäälle 4 tunnin yöunien jälkeen...hotellilla "kylmä aamupala" = 1 reissumiesleipä per lärvi...joo..eiku Huittisten ABC:lle ootteleen,et se aukee ja itte ostaan safkaa lisää. Kylmä tuuli senku jatkui, ja aidalla sai tosiaan pukea omat ja varaastetut yllensä.
Kone sitte otti ja hajos. Väki hajaantu, kuka minnekki, mä jäin rempalle ohjaan liikennettä. Puol 5 luovutin ja lähdin hotellille ja menin nukkuun jo kasilta illalla.

Keskiviikkona alettiin vasta 7.30, ku koneen remppa oli vähä kestäny. Päästiin vauhtiin, saatiin kaista päähän, jäähdyteltiin ja lähettiin takaspäin. Päivä veny 16,5 tuntiseksi. Eipä sen jälkeen taas jaksanu, ku ajaa vaan hotkulle ja mennä maate...matkaa majotuksesta mestalle on kuitenki ollu koko viikon ajan n 40 km sivu...

Torstaina sitte ei ollu hotellilla enää minkäänlaista aamupalaa...pikkuusen jurppi...eiku taas ABC:lle...sinnehän me ollaan joka aamu sännätty ainaki kahavia hakoho....
Sitte nitkautinki selekäni heti aamusta, ku laitettiin Piren kans aitoja...ÄRPERLES, minen tykkää, jos se alakaa taas kiukutteloho...ei vaan jaksaasi sitä souvia enää. :(
Päivä suju suht rivakasti, mut kummasti se vaan sitte veny, ku koneeseen tuli joku vika taas...saatiin silti kaista loppuun, vaikka koneen vauhti tippu ihan mateluvauhtiin...niin vain tuli taas 17,5 tuntia oltua aidalla...Yks työkavereista lähti viimetinkaan vielä ABC:lle...soitti sitte mulle, että haluanko jtn syömistä ja toi mulle metwurstitoastin. Ihana Taneli <3
Lähin sitte ajeleen vähä puolenyön jälkeen. Silmät oli painua kii, mut sinnittelin, ajoin ikkuna auki, ja musa soi täysillä..siltiki oli pakko luovuttaa. Hämeenkyrös a join ST:n pihaan ja annoin unen tulla. 1,5 tuntia unta palloon ja sitte kohti kotia. Neljältä aamulla olin kotona. Menin suoraan nukkuun, ja heräsin tänä aamuna, ku Minttu-koiraa tuotiin jo hoitoon....Nyt se makoilee tuos mun jalkojen juuressa, ku on saanu napansa täyteen kaikkea hyvää. Tytär sille oli täälä kaikki hyvät syöttäny sillä välin, ku kävin kaupas :)

Jos tästä ny oleentuus. Olis vaan. Lepäis, ja tekis vaan sen, mikä on välttämätöntä.
Ens vko ei tuu oleen yhtään kevyempi, joten lepo on nyt tarpeen, että jaksaa.
Illalla ois se karaokefinaali, mut en taida jaksaa lähtiä.
Kirjottelen vielä illalla lisää....jos jaksan....
Täs kuitenki tiivistelmä viikosta....Kylmää tuulta, paljo töitä, väsymystä...mut silti elämä jatkuu....