Jotenki taas aloon miättimähän elämääni ja kaikkea sitä, mitä siihen sisältyy. Ja sitä, miten me ihmiset ollaanki erilaisia. Lähinnä mietin sitä, et ku taas kuulin lauseen: "Miksi sä oot yksin, ku kaikkien kuuluu olla jonku kans, ei yksin oo hyvä olla kenenkään!" Nii...jonku on, jonku ei...ei oo sääntöä, tai kaavaa joka pätee kaikkiin siten, että ne tulisivat sillä onnellisiksi.
Mä kuitenkin koen olevani onnellisimmillani juuri näin. Oon kasvattanu lapseni aikuusiksi ja he ovat hyvin menestyviä, omillaan toimeentulevia, fiksuja, nuoria aikuisia. Mä en ole vielä ikäloppu, vaan hyväkuntoinen ja edelleen elämännälkäinen - uutta oppien ja uusia juttuja kokien eteenpäin - tyylillä menevä. Miksi en siis eläisi täysillä nyt, ku mulla on siihen oiva tilaisuus....
En halua vaihtaa tätä enää siihe, et oon jonkinlaisessa lieassa taas. Ne ajat on nähty, eletty ja koettu. Niistä parhaat asiat vien mukani eteenpäin, huonot ja pahat asiat haluan unohtaa - haudata jonnekin, mistä ne eivät enää ikinä pomppaa silmille.
Mulla on laaja ystäväpiiri, paljon harrastuksia ja työt, joita rakastan. Sormen loukkaaminen tammikuussa oli kohtalon ilmoitus, joka pysäytti mut miettiin asioita. Aloin siinä pikku hiljaa tajuta, ettei mun oo pakko koko aikaa paahtaa työstä toiseen. Vähemmälläki seleviää. Ja ihime kyllä - tää on eka talvi, ku osaan nauttia siitä, että mulla on aikaa, ja osaan olla kotona tuntematta siitä huonoa omaa tuntoa. Ja ku oon omineni, saan olla niinku Ellun kanat, eikä tarvi murehtia kenenkää muun oloa ja eloa.
Kevättä toki odotan innolla, niinku joka talavi. Tänä keväänä lähären tiänpäälle pitkästä aikaa levännehenä, en vkonlopun liukumalla työstä toiseen. Näin tein liki 4 vuotta :O
Huhtikuutaki ootan intoo piukas...silloon on Levin reissu ja siitei voi tulla ku hyvä, sitähän soli viine vuannaki :)
Ny vois taas mennä tekeen jtn sellaasta, mistä tykkää - ei sellaasta, mikon pakko tai "niin kuuluu" tehdä....pois sellaaset mun elämästäni - NIH!
maanantai 9. helmikuuta 2015
lauantai 7. helmikuuta 2015
Uusi vuosi....
On menny aikaa taas..paljo on tapahtunu...eteenpäin mennään kuitenki , eikä aikaakaan, ku kevät tulee ja vie tämän naisen taas mennessään.
Portugalin reissu sai yllättävän käänteen joulun alla. Leipomani pasteijat jäivät sinne, paljon jäi sanomatta, selittämättä, paljon tekemättä, kokematta mutta elämänkäänteet ei aina ole meidän itsemme säädeltävissä - nyt kävi näin ja tästä jatketaan...tai on jo jatkettu.
Muutettiin jouluviikolla maanantaina Funchaliin hotelliin ja oltiin sielä kuin Ellun kanat...kierreltiin kaupunkia jalan ja kakskerroksisella bussilla, joka toimi tyyliin hopp on, hopp off....saatoit hypätä kyytiin, jäädä ostoksille ja hypätä taas kyytiin. Kyytin noustessa sait nappikuulokkeet...penkkien selkänojissa oli valintataulukko kielille, josta sait kiertoajelun aikana tuhdin tietopaketin Madeiran historiasta ja paikoista omalla äidinkielelläsi. Käytiin syömässä erilaisissa ravintoloissa - ei ollut enää kiirettä, ei paineita, ei muistettavaa eikä valvottuja öitä...Jouluaattona otettiin rennosti altaalla baden-badeneilla...
Tapaninpäivänä sitten alkoi kotimatka...Nuoripari nousi ilmaan muutaman tunnin mua ennen. Mä tulin sitte yötä vasten, olin Vantaalla yön ja tulin seuraavana päivänä vasta kotiin. Ja kotiintulo oli täydellinen....Ihana ihminen kentällä vastassa halauksin, naapurilta sain kinkkua, rosollia otin kaupasta....mun joulu oli siinä - tajusin, miten paljo mua oli kaivattu.
Vuosi vaihtui ja sitte sattu pikku rukoomi, joka on pitäny mut rauhas...ihan siihe asti , että aloon olla jo ympäristölle vaarallinen, ku en päässy salille. Nyt kuitenki kaikki alkaa olla paremmalla puolella....treeni kulkee hyvin, mä nautin kaikesta, mitä teen....liikunta on mulle intohimo, jota ilman en vaan voi olla. Ja sormikin tuosta paranoo - kai...toivotaan ainaki....(keraamiset fileerausveittet on vaarallisia värkkejä tiistaiaamuusin :O )
Helmikuu on ens viikolla jo puolivälis...sitte enää pikku matka ja ollaan maaliskuus....maaliskuu maata näyttää ja meidän työurakat ratkee. ja mä vanhenen :(
Oon miettiny viime aikoina mun elämää....nyt ollaan oikeestaan siinä tilas, mikä on mulle se omin juttu. Saan elää omaa elämääni, tulla ja mennä, niinku huvittaa. Teen kameran kans töitä ja siitä nautin...se vie mut sellasten asioiden äärelle, joihin ei ehkä tulis muuten mentyä. Treenaamiselle on ny aikaa, koska ton sormen kans ei hetkeen vielä töihin mennä....ens viikolla saan mennä opetteleen salille rinnallevedon tekniikkaa....musta tuloo viälä Vaffa Nainen...uskokaa pois :)
Nyt on pakko lopettaa ja nostaa koivet oikooseksi....ManicRun vei mehut, mutta olo on upea...sai ylittää ittensä positiivisesti....illalla UMK ja sitte nukkuun....aamulla saa mennä kuvamaan SM-jääratakisaa (Y) Toivotaan hyvää ilmaa ja hyviä kisoja :)
Portugalin reissu sai yllättävän käänteen joulun alla. Leipomani pasteijat jäivät sinne, paljon jäi sanomatta, selittämättä, paljon tekemättä, kokematta mutta elämänkäänteet ei aina ole meidän itsemme säädeltävissä - nyt kävi näin ja tästä jatketaan...tai on jo jatkettu.
Muutettiin jouluviikolla maanantaina Funchaliin hotelliin ja oltiin sielä kuin Ellun kanat...kierreltiin kaupunkia jalan ja kakskerroksisella bussilla, joka toimi tyyliin hopp on, hopp off....saatoit hypätä kyytiin, jäädä ostoksille ja hypätä taas kyytiin. Kyytin noustessa sait nappikuulokkeet...penkkien selkänojissa oli valintataulukko kielille, josta sait kiertoajelun aikana tuhdin tietopaketin Madeiran historiasta ja paikoista omalla äidinkielelläsi. Käytiin syömässä erilaisissa ravintoloissa - ei ollut enää kiirettä, ei paineita, ei muistettavaa eikä valvottuja öitä...Jouluaattona otettiin rennosti altaalla baden-badeneilla...
Tapaninpäivänä sitten alkoi kotimatka...Nuoripari nousi ilmaan muutaman tunnin mua ennen. Mä tulin sitte yötä vasten, olin Vantaalla yön ja tulin seuraavana päivänä vasta kotiin. Ja kotiintulo oli täydellinen....Ihana ihminen kentällä vastassa halauksin, naapurilta sain kinkkua, rosollia otin kaupasta....mun joulu oli siinä - tajusin, miten paljo mua oli kaivattu.
Vuosi vaihtui ja sitte sattu pikku rukoomi, joka on pitäny mut rauhas...ihan siihe asti , että aloon olla jo ympäristölle vaarallinen, ku en päässy salille. Nyt kuitenki kaikki alkaa olla paremmalla puolella....treeni kulkee hyvin, mä nautin kaikesta, mitä teen....liikunta on mulle intohimo, jota ilman en vaan voi olla. Ja sormikin tuosta paranoo - kai...toivotaan ainaki....(keraamiset fileerausveittet on vaarallisia värkkejä tiistaiaamuusin :O )
Helmikuu on ens viikolla jo puolivälis...sitte enää pikku matka ja ollaan maaliskuus....maaliskuu maata näyttää ja meidän työurakat ratkee. ja mä vanhenen :(
Oon miettiny viime aikoina mun elämää....nyt ollaan oikeestaan siinä tilas, mikä on mulle se omin juttu. Saan elää omaa elämääni, tulla ja mennä, niinku huvittaa. Teen kameran kans töitä ja siitä nautin...se vie mut sellasten asioiden äärelle, joihin ei ehkä tulis muuten mentyä. Treenaamiselle on ny aikaa, koska ton sormen kans ei hetkeen vielä töihin mennä....ens viikolla saan mennä opetteleen salille rinnallevedon tekniikkaa....musta tuloo viälä Vaffa Nainen...uskokaa pois :)
Nyt on pakko lopettaa ja nostaa koivet oikooseksi....ManicRun vei mehut, mutta olo on upea...sai ylittää ittensä positiivisesti....illalla UMK ja sitte nukkuun....aamulla saa mennä kuvamaan SM-jääratakisaa (Y) Toivotaan hyvää ilmaa ja hyviä kisoja :)
Katukoiria ja -kissoja, arkea ja juhlaa Madeiralla
Pari viikkoa sitte kirjotin tänne ekan tekstin täältä...muutoksesta, jonka tein elämässäni, muuttamalla lähes vieraaseen kulttuuriin, kauas kotoa ja suunnitelmina vaan viitteellisiä ajatuksia tulevasta.
Nyt olen ollut täällä kuukauden. Jäljellä vielä päivälleen 2 kk:tta.
Päivät kuluvat täällä arjen keskellä kutakuinkin vaivatta nyt, kun on oppinut, ettei täälä kaikki tuu tosta vaan, kädenkäänteessä.
Ollaan tehty pientä pintaremonttia, möyritty puutarhassa, kuljettu saarella paikasta toiseen - millon autolla, millon kävellen. Touhuttu arjen askareita ruokaalaittaen, leipoen ja pyykkiä pesten ja tietysti myös siivoten ja välillä polttopuita tehden. Arki kulkee radallaan. Päivät ovat suht lämpimiä, yöt pimeitä ja kylmiä.
Suurta surua tuottaa nähdä kodittomat koirat ja kissat - niiden pelokas olemus ja nälkiintymisestä kielivä vartalo, josta useimmiten paistaa läpi kylkiluut. Sydäntä särkee nähdä näitä. Täällä on vasta hiljattain tullut laki eläinsuojeluun liittyen, jolla toivotaan katukoirien ja -kissojen vähenevän. Lopu ne eivät koskaan, sillä aina on ihmisiä, jotka eivät vain välitä :( Rangaistus annetaan, mutta sekään ei auta aina. Kun ihminen ei välitä, se ei välitä ja kun täälä ei toimi mm. ulosottovirasto, ni rahoja on mahdoton saada pois. Maksamattomat laskut ja muut maksut menevät aina lakimiehen kautta oikeuteen ja kulut maksaa se, joka rahojaan vaatii maksettavaksi. Sen takia tuollakaan keinolla ei saatavia ihan heti lähdetä hakemaan.
Koirilla suurin uhka kuolemiseen on sydänmadot. Näitä matoja ne saavat esim. pilaantuneesta ruuasta, mitä sattuvat löytämään, tai sairaan koiran kätkemästä luusta. Eli, jos terve koira on irti ja kaivaa maasta sydänmatoja sairastavan koiran jemmaaman luun, terve koira sairastuu näihin myös. Madot elävät ensin tiettyyn vaiheeseen vatsassa, josta kasvaessaan sitten lähtevät koiran verenkiertoon. Kissoilla taas kissojen leukemia ja kissojen AIDS. Ne eivät tartu ihmisiin, mutta ovat näitä sairastaville eläimille suurta tuskaa ja kuolema on usein hidasta kitumista :( Molemmat taudit kissoilla ovat yleensä uroskissan kantamia, josta ne sitte siirtyvät juoksuaikana naaraisiin ja näiden synnyttämiin pentuihin.
Täälä on myös paikka, jonne löytöeläimiä voi viedä, mutta sieläkin tilat ja muut resurssit ovat rajallisia. Spada on löytöeläinkotina ainoa, joka saa Madeiran autonomisen hallinnon tukea toimintaansa. Sitten on muutama pienempi, yksityinen löytöeläinkoti, jotka toimivat pitkälti lahjoitusten turvin. On myös yksityisiä ihmisiä, joiden tiedetään rakastavan eläimiä ja etsivän näille uuden kodin, jos koditon löytyy....tällaisten ihmisten portille, roskiksen viereen ilmestyy usein yön aikana koira ja sen kuppi tai portin yli pihan puolelle on nostettu laatikko, jossa on esim. emo pentuineen tai pelkät pennut. Ihmiset hylkäävät eläimet, muuttaessaan emigranteiksi toiseen maahan.
Katukoirien keski-ikä on noin 4 vuotta. Koskaan en ole tavannut vihaista katukoiraa, vaan ne ovat ystävällisiä, osa tosin arkoja. Madeiran pääkaupungissa , Funchalissa, katukoiria ruokitaan ravintoloista ja muutenkin Madeiralla ollaan niille ystävällisiä ja siksi nekin ovat ystävällisiä ihmisille.
Joskus käy näin onnellisesti :
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.906677582690948.1073742421.532644206760956&type=1&pnref=story
Katukoirana elänyt emo pentuineen sai onnellisen lopun, heidät pelastettiin <3
Entä sitten se arki? Se on täällä ihan erilaista kuin kotiSuomessa, jossa terveydenhuolto pelaa, kaupan hyllyiltä löydät kaiken haluamasi, kodit ovat lämpimiä ja lämmintä vettä tulee, kun sitä tarvitset - suihkuun voit mennä, milloin haluat - ei tarvitse odotella veden lämpiämistä ja kiirehtiä pesun kans suihkun alla, ettet saa lopuksi kylmää vettä niskaan. Saat kerätä tyhjät pullot ja tölkit ja viedä ne kauppojen palautusautomaatteihin ja saat niistä rahaa...ja kaikkea muuta kivaa...arki on täällä todellakin ihan toista, mitä useammat ihmiset uskoo ja kuvittelee.
Kaupasta täällä et löydä vaniljasokeria, ruisjauhoja, piimää, grillimausetta, sitruunapippuria, mannaryynejä, helmiryynejä....siinä vain muutamia mainitakseni. On Luojan lykky, että markkinoilta, joita täällä on usein, löytää joskus ruisjauhoja, joista saa sitte itte leipoa leipää ja karjalanpiirakoita. Kaupoissa ja pastelaarioissa myytävät leivät ja sämpylät ovat kaikki vehnäpohjaisia - joissakin lisänä on myös bataattia - siihen leipään olen itse tykästynyt, mutta syön sitäkin rajallisesti. Kaupoisas ei myöskään ole niitä pullojen ja tölkkien palautuspistettä, ei keräyspaikkaa paristoille, metallille eikä lasille. Tämä järjestelmä täällä ei tunne mitään kierrätyssaisota.
Ilmasto täälä on enimmäkseen lämmin - riippuen tietysti, missä osassa saarta on ja asuu. Tälläkin hetkellä tuola meitä ylempänä on yhä lunta ja sen vuoksi meilläkin tässä Ponta do Solissa on viileämpää. Mutta missään nimessä tää ei ole etelänmatkakohde. Viikon - parin hotelliloma Funchalissa tai Lidossa on toki aivan toista, ku tämä elämä täälä pikkukylässä. Funchalin vanha kaupunki on yksi Madeiran upeimpia paikkoja jo pelkästään arkkitehtuurinsa takia - mutta myös muuten. Täällä kun tuo kaupunkien ja kylien kahvilakulttuuri on tosi voimakasta, ni Funchalin vanhassa kaupungissa se vaan jotenkin vielä korostuu...joka nurkalla on ravintola tai kahvila ja ravintoloiden edustoilla on asemoituneina tarjoilijoita, jotka houkuttelevat ohikulkevia ihmisiä sisään ravintolaan - syömään ja juomaan.
Kun menet syömään, tarjoilu ja asiakaspalvelu on jotain aivan sanoinkuvaamattoman upeaa...erittäin kohteliasta ja joissain määrin jopa korostuneen vanhanaikaista ja hienostunuttta. Kun olet tehnyt valintasi ruuasta ja antanut sen tarjoilijalle, tämä alkaa suositella juomia...pari kertaa oon antanu tarjoililla vapaat kädet tehdä mulle jokin paukku - kunhan siihen ei laiteta ananasta eikä maracushaa...olen molemmille erittäin pahasti allerginen. Ruokajuomana mulla kuitenkin on pääsääntöisesti vesi, ja se tuodaan pöytään aina pulloissa - kysyvät aina ensin, haluaako veden kuplilla vai ilman.
Myös kaupuossa ja muissa asiakaspalvelupaikoissa saamasi palvelu on jotain aivan mielettömän hienoa. Täällä ihmiset hymyilevät ja asiakaspalvelutilanne on heille aina kunnia-asia. Suurta hilpeyttä on herättänyt minussa ton meidän kylän oma kauppa, jossa on myös mieskassoja...sit ku mä blondina ja hoikkana likkana meen ostosten kans kohti kassaa, ni löipä nää kerran jopa vetoa siitä, kumpi saa mut kassalleen...yhden kerran mieskassa oli ulkona tupakalla ja ku näki, että oon menos kassalle, se tumppas sen röökinsä kesken kaiken ja tuli ottaan mun ostokset kassalleen, vaikka vieres oli toinen kassa, joka veti hyvin :) Aika hauskaa tuommone :) Empä oo kotiSuomes moiseen törmänny :)
Liikenne täälä on vailla vertaansa...se vauhti, millä nää kaahaa täälä - hirvittää toisinaan, mut toisaalta, oon jo siihen tottunu...mut siis ei oo eroa, ootko "taajamas" vai normilla tiellä...vauhti on aina sama...mutta yksi ero - selkeä ero Suomen liikennekäyttäytymiseen on ....Jalankulkija on täällä lähes Jumala...autot pysähtyvät suojatien eteen, vaikka ihminen olisi vaan sen suojatien päässä - vielä jalkakäytävällä. Ja täälä ihmiset hyppii tien yli muualtaki - aina autot hiljentää - sitte ne taas kiihdyttääki autonsa nollasta sataan nanosekunnissa.
Tiestö täälä on joiltain osin hyvää, juuri päällystettyä ja korjattua, mut sitä huonoa tiestöä on sit enemmän...mitä ylemmäs tonne saarelle meet, sen kurjemmat ja kapeammat on tiet. Ja tuola ylhäällä ei oo mikää ihme, jos keskellä tietä tönöttää lehmä...ihan yleinen näky sielä.
Asumukset täälä vaihtelee laidasta laitaan. Tällä saarellahan ihmisten luola-asuminen kiellettiin vasta silloin, kun Portugali liittyi EU:hun. Mummot ja paapat sitte otti tietystii luolista mukaan kaiken maallisen omaisuutensa . lampaat, possut ja kanat mukaan lukien...sinne vaan sekaan - uuteen kerrostaloasuntoon :O
Muutenkin asumistaso vaihtelee paljon. Joillakin on hienot asunnot kaikilla herkuilla, jotkut tyytyvät vaatimattomampiin oloihin - sanoisin, että suurin osa Madeiran saaren asukkaista on hyvin vaatimatonta porukkaa, joka ei suuria vaadi.
Ruoka täälä on edullista, mutta esim. elektroniikka ja muu sellainen suurinpiirtein samanhintaista, ku Suomes. Ainut, mitä itte viimeks täälä käydessäni löysin halvemmalla, ku Suomesta, oli kameraan yks putki...hintaero oli huima - liki 200e. Nyt ku kävin siinä liikkees, hinnat oli noussu, eikä sitä mulle sopivaa putkeakaan löytyny...mut vielä mä sen löydän :)
Palkkataso täälä on sitten paljon alhaisempi. Jos täällä tienaa tonnin kuus, se on jo huippupalkka...koulusiivoojan keskimääräinen palkka on noin 200e/kk. Opettajat ja kaupan kassat tienaa n. 550e/kk...lomaosakemyyjillä on provisiopalkka...he työskentelevät hoteillelle, mutta palkan maksaa heille, heidät palkannut yksityinen taho.
Mut tosiaan...jos me esim, käydään kahvilla tos pastelarias; Mä otan mangotuoremehun, toinen ottaa kahvin ja mä usein otan kanaempadan...se koko lysti maksaa noin 2-2,5e.
Taloissa ei ole lämmitystä. Uusimmissa, hienoissa taloissa on lämmitykset ja vedet lämpiää sähköllä...mutta yleisimmin täälä lämmitetään kaikki kaasulla...esim. nyt on Ponta do Solin uimahalli ollut jo kauan suljettuna, koska sillä ei ole ollut varaa ostaa kaasua, jolla lämmittää vettä.
Joissakin asunnoissa on irtopatterit, joilla he lämmittävät. Pieni lämmitys on suotavaakin, koska ilmanala täälä on tosi kostea ja asunnoissa home on yleinen ilmiö. Suihkussa kun käyt, et voi jättää pyyhettä naulakkoon tai oven päälle...vaan narulle leviäksi ja siitä pesuun ja nopea kuivatus auringossa...muuten ne ovat homeen omia.
Nyt olen ollut täällä kuukauden. Jäljellä vielä päivälleen 2 kk:tta.
Päivät kuluvat täällä arjen keskellä kutakuinkin vaivatta nyt, kun on oppinut, ettei täälä kaikki tuu tosta vaan, kädenkäänteessä.
Ollaan tehty pientä pintaremonttia, möyritty puutarhassa, kuljettu saarella paikasta toiseen - millon autolla, millon kävellen. Touhuttu arjen askareita ruokaalaittaen, leipoen ja pyykkiä pesten ja tietysti myös siivoten ja välillä polttopuita tehden. Arki kulkee radallaan. Päivät ovat suht lämpimiä, yöt pimeitä ja kylmiä.
Suurta surua tuottaa nähdä kodittomat koirat ja kissat - niiden pelokas olemus ja nälkiintymisestä kielivä vartalo, josta useimmiten paistaa läpi kylkiluut. Sydäntä särkee nähdä näitä. Täällä on vasta hiljattain tullut laki eläinsuojeluun liittyen, jolla toivotaan katukoirien ja -kissojen vähenevän. Lopu ne eivät koskaan, sillä aina on ihmisiä, jotka eivät vain välitä :( Rangaistus annetaan, mutta sekään ei auta aina. Kun ihminen ei välitä, se ei välitä ja kun täälä ei toimi mm. ulosottovirasto, ni rahoja on mahdoton saada pois. Maksamattomat laskut ja muut maksut menevät aina lakimiehen kautta oikeuteen ja kulut maksaa se, joka rahojaan vaatii maksettavaksi. Sen takia tuollakaan keinolla ei saatavia ihan heti lähdetä hakemaan.
Koirilla suurin uhka kuolemiseen on sydänmadot. Näitä matoja ne saavat esim. pilaantuneesta ruuasta, mitä sattuvat löytämään, tai sairaan koiran kätkemästä luusta. Eli, jos terve koira on irti ja kaivaa maasta sydänmatoja sairastavan koiran jemmaaman luun, terve koira sairastuu näihin myös. Madot elävät ensin tiettyyn vaiheeseen vatsassa, josta kasvaessaan sitten lähtevät koiran verenkiertoon. Kissoilla taas kissojen leukemia ja kissojen AIDS. Ne eivät tartu ihmisiin, mutta ovat näitä sairastaville eläimille suurta tuskaa ja kuolema on usein hidasta kitumista :( Molemmat taudit kissoilla ovat yleensä uroskissan kantamia, josta ne sitte siirtyvät juoksuaikana naaraisiin ja näiden synnyttämiin pentuihin.
Täälä on myös paikka, jonne löytöeläimiä voi viedä, mutta sieläkin tilat ja muut resurssit ovat rajallisia. Spada on löytöeläinkotina ainoa, joka saa Madeiran autonomisen hallinnon tukea toimintaansa. Sitten on muutama pienempi, yksityinen löytöeläinkoti, jotka toimivat pitkälti lahjoitusten turvin. On myös yksityisiä ihmisiä, joiden tiedetään rakastavan eläimiä ja etsivän näille uuden kodin, jos koditon löytyy....tällaisten ihmisten portille, roskiksen viereen ilmestyy usein yön aikana koira ja sen kuppi tai portin yli pihan puolelle on nostettu laatikko, jossa on esim. emo pentuineen tai pelkät pennut. Ihmiset hylkäävät eläimet, muuttaessaan emigranteiksi toiseen maahan.
Katukoirien keski-ikä on noin 4 vuotta. Koskaan en ole tavannut vihaista katukoiraa, vaan ne ovat ystävällisiä, osa tosin arkoja. Madeiran pääkaupungissa , Funchalissa, katukoiria ruokitaan ravintoloista ja muutenkin Madeiralla ollaan niille ystävällisiä ja siksi nekin ovat ystävällisiä ihmisille.
Joskus käy näin onnellisesti :
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.906677582690948.1073742421.532644206760956&type=1&pnref=story
Katukoirana elänyt emo pentuineen sai onnellisen lopun, heidät pelastettiin <3
Entä sitten se arki? Se on täällä ihan erilaista kuin kotiSuomessa, jossa terveydenhuolto pelaa, kaupan hyllyiltä löydät kaiken haluamasi, kodit ovat lämpimiä ja lämmintä vettä tulee, kun sitä tarvitset - suihkuun voit mennä, milloin haluat - ei tarvitse odotella veden lämpiämistä ja kiirehtiä pesun kans suihkun alla, ettet saa lopuksi kylmää vettä niskaan. Saat kerätä tyhjät pullot ja tölkit ja viedä ne kauppojen palautusautomaatteihin ja saat niistä rahaa...ja kaikkea muuta kivaa...arki on täällä todellakin ihan toista, mitä useammat ihmiset uskoo ja kuvittelee.
Kaupasta täällä et löydä vaniljasokeria, ruisjauhoja, piimää, grillimausetta, sitruunapippuria, mannaryynejä, helmiryynejä....siinä vain muutamia mainitakseni. On Luojan lykky, että markkinoilta, joita täällä on usein, löytää joskus ruisjauhoja, joista saa sitte itte leipoa leipää ja karjalanpiirakoita. Kaupoissa ja pastelaarioissa myytävät leivät ja sämpylät ovat kaikki vehnäpohjaisia - joissakin lisänä on myös bataattia - siihen leipään olen itse tykästynyt, mutta syön sitäkin rajallisesti. Kaupoisas ei myöskään ole niitä pullojen ja tölkkien palautuspistettä, ei keräyspaikkaa paristoille, metallille eikä lasille. Tämä järjestelmä täällä ei tunne mitään kierrätyssaisota.
Ilmasto täälä on enimmäkseen lämmin - riippuen tietysti, missä osassa saarta on ja asuu. Tälläkin hetkellä tuola meitä ylempänä on yhä lunta ja sen vuoksi meilläkin tässä Ponta do Solissa on viileämpää. Mutta missään nimessä tää ei ole etelänmatkakohde. Viikon - parin hotelliloma Funchalissa tai Lidossa on toki aivan toista, ku tämä elämä täälä pikkukylässä. Funchalin vanha kaupunki on yksi Madeiran upeimpia paikkoja jo pelkästään arkkitehtuurinsa takia - mutta myös muuten. Täällä kun tuo kaupunkien ja kylien kahvilakulttuuri on tosi voimakasta, ni Funchalin vanhassa kaupungissa se vaan jotenkin vielä korostuu...joka nurkalla on ravintola tai kahvila ja ravintoloiden edustoilla on asemoituneina tarjoilijoita, jotka houkuttelevat ohikulkevia ihmisiä sisään ravintolaan - syömään ja juomaan.
Kun menet syömään, tarjoilu ja asiakaspalvelu on jotain aivan sanoinkuvaamattoman upeaa...erittäin kohteliasta ja joissain määrin jopa korostuneen vanhanaikaista ja hienostunuttta. Kun olet tehnyt valintasi ruuasta ja antanut sen tarjoilijalle, tämä alkaa suositella juomia...pari kertaa oon antanu tarjoililla vapaat kädet tehdä mulle jokin paukku - kunhan siihen ei laiteta ananasta eikä maracushaa...olen molemmille erittäin pahasti allerginen. Ruokajuomana mulla kuitenkin on pääsääntöisesti vesi, ja se tuodaan pöytään aina pulloissa - kysyvät aina ensin, haluaako veden kuplilla vai ilman.
Myös kaupuossa ja muissa asiakaspalvelupaikoissa saamasi palvelu on jotain aivan mielettömän hienoa. Täällä ihmiset hymyilevät ja asiakaspalvelutilanne on heille aina kunnia-asia. Suurta hilpeyttä on herättänyt minussa ton meidän kylän oma kauppa, jossa on myös mieskassoja...sit ku mä blondina ja hoikkana likkana meen ostosten kans kohti kassaa, ni löipä nää kerran jopa vetoa siitä, kumpi saa mut kassalleen...yhden kerran mieskassa oli ulkona tupakalla ja ku näki, että oon menos kassalle, se tumppas sen röökinsä kesken kaiken ja tuli ottaan mun ostokset kassalleen, vaikka vieres oli toinen kassa, joka veti hyvin :) Aika hauskaa tuommone :) Empä oo kotiSuomes moiseen törmänny :)
Liikenne täälä on vailla vertaansa...se vauhti, millä nää kaahaa täälä - hirvittää toisinaan, mut toisaalta, oon jo siihen tottunu...mut siis ei oo eroa, ootko "taajamas" vai normilla tiellä...vauhti on aina sama...mutta yksi ero - selkeä ero Suomen liikennekäyttäytymiseen on ....Jalankulkija on täällä lähes Jumala...autot pysähtyvät suojatien eteen, vaikka ihminen olisi vaan sen suojatien päässä - vielä jalkakäytävällä. Ja täälä ihmiset hyppii tien yli muualtaki - aina autot hiljentää - sitte ne taas kiihdyttääki autonsa nollasta sataan nanosekunnissa.
Tiestö täälä on joiltain osin hyvää, juuri päällystettyä ja korjattua, mut sitä huonoa tiestöä on sit enemmän...mitä ylemmäs tonne saarelle meet, sen kurjemmat ja kapeammat on tiet. Ja tuola ylhäällä ei oo mikää ihme, jos keskellä tietä tönöttää lehmä...ihan yleinen näky sielä.
Asumukset täälä vaihtelee laidasta laitaan. Tällä saarellahan ihmisten luola-asuminen kiellettiin vasta silloin, kun Portugali liittyi EU:hun. Mummot ja paapat sitte otti tietystii luolista mukaan kaiken maallisen omaisuutensa . lampaat, possut ja kanat mukaan lukien...sinne vaan sekaan - uuteen kerrostaloasuntoon :O
Muutenkin asumistaso vaihtelee paljon. Joillakin on hienot asunnot kaikilla herkuilla, jotkut tyytyvät vaatimattomampiin oloihin - sanoisin, että suurin osa Madeiran saaren asukkaista on hyvin vaatimatonta porukkaa, joka ei suuria vaadi.
Ruoka täälä on edullista, mutta esim. elektroniikka ja muu sellainen suurinpiirtein samanhintaista, ku Suomes. Ainut, mitä itte viimeks täälä käydessäni löysin halvemmalla, ku Suomesta, oli kameraan yks putki...hintaero oli huima - liki 200e. Nyt ku kävin siinä liikkees, hinnat oli noussu, eikä sitä mulle sopivaa putkeakaan löytyny...mut vielä mä sen löydän :)
Palkkataso täälä on sitten paljon alhaisempi. Jos täällä tienaa tonnin kuus, se on jo huippupalkka...koulusiivoojan keskimääräinen palkka on noin 200e/kk. Opettajat ja kaupan kassat tienaa n. 550e/kk...lomaosakemyyjillä on provisiopalkka...he työskentelevät hoteillelle, mutta palkan maksaa heille, heidät palkannut yksityinen taho.
Mut tosiaan...jos me esim, käydään kahvilla tos pastelarias; Mä otan mangotuoremehun, toinen ottaa kahvin ja mä usein otan kanaempadan...se koko lysti maksaa noin 2-2,5e.
Taloissa ei ole lämmitystä. Uusimmissa, hienoissa taloissa on lämmitykset ja vedet lämpiää sähköllä...mutta yleisimmin täälä lämmitetään kaikki kaasulla...esim. nyt on Ponta do Solin uimahalli ollut jo kauan suljettuna, koska sillä ei ole ollut varaa ostaa kaasua, jolla lämmittää vettä.
Joissakin asunnoissa on irtopatterit, joilla he lämmittävät. Pieni lämmitys on suotavaakin, koska ilmanala täälä on tosi kostea ja asunnoissa home on yleinen ilmiö. Suihkussa kun käyt, et voi jättää pyyhettä naulakkoon tai oven päälle...vaan narulle leviäksi ja siitä pesuun ja nopea kuivatus auringossa...muuten ne ovat homeen omia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)