Töis on ollu mukavaa...porukka on vaihrellu tilantehien mukahan ja ny oon piiiiiiitkästä aikaa siinä porukas, jossa aluunperin oon ollu, ku joskusaijoon oon remixerisakkiihin lähteny...tähämmennes on koluttu mm. Keuruu, Laajavuari, Viitasaari, Seinäjoki ja ny oomma ollu nelostiällä, välillä Tikkakosken liittymä- Jyskälä...yävuaros oomma ollu ja oomma viälä alakavan viikonki.
Siinä yävuaros on tullu miätittyä kaikellaasta...yks yä havahruun ajatuksiin siitä, mikä olen tänään...ku vertaa parikytävuatta takaperin...mulle moosestettiin mun tempperamentistä alavarihinsa ja sitä pirettiin huanona piirtehenä...mulle sanottiin, notta kyllä elämä susta nua särmät hioo....silloon viittasin kintahalla koko jutulle...pirujako teille mun särmäni kuuluu????
Ny kuitenki tajuan, miten oon tasaantunu...ohan se mun tempperamentti yhä tallella, eikä se musta koskaan katua, koska se on mun luantehenpiirret, ihan niinku mun luavuuteni ja taiteellisuuteni. Mutta suhtaumine asioohi, ja tilantehien muuttumisihin...siinon tullu isoo muutos...sen lisäks musta on karonnu se epävarmuus ja peleko, jokka varijosti mun elämää monenmonta vuatta...varmaha yli pualet mun elämästäni noom mun asiootani vaikeuttanu. Ny kuitenki, ihan ku huamaamati, muston tullu ennakkoluulottomampi ja uskaliaampi...ja siitä saan olla kiitollinen lapsilleni, jotka ovat mua siihen suuntaan ohojannehet...tiätämättään ehkä - mutta ovat kuitennii....Jotenki mullon ny olo, notta tälläästä se ihimisen elo pitää ollakki...ei liika tasaasta, muttei liika särmäästäkää ja se, että ittellä on sisimmäs tiätyllaanen rauha, eikä kauhia kohkaamine asioosta alati...ku tajusin senki, ettemmä yksin pysty epäkohtia elämäs muuttamaha...harmahia hiuksia saanee vähemmälläki...
Enkä jaksa aina välittää siitäkää, jos musta puhutaan palturia ja potaskaa tai mun tekojani kyseenalaistetaan...So What??? Täähä on mun elämäni sirkus ja mä oon sen tirehtööri, joka sitä johtaa...lienee kuitenki mun asiani, mihin uskon, ja mihin suuntaan katton parhaaksi elämääni luotsaavani...
Kyllä se vaan on ihimisen elo sellaanen jännä matka, jonka aikana ihiminen kasvaa ja muuttuu, vaikkei sitä itte aina huamaakkaa...enneku sitte joskus aikaastenpäästä, ku elämäs tuloo joku sellaanen hetki, notta oot kaharen oman ittes kans ja on rauha miättiä ja tutkia asioota itsesnänsä...
Hmmmm....ja tää juhannus....soom menny menojaan...ihan rauhallisiis merkiis, niinku jo monta vuatta on menny....Kärppämäjen jokkiskisat oli tänä vuanna vain aaton mittaaset...ennen noli kakspäivääset...aaton olin kisoos ja kuvasin sen, mitä sai kuvatuks, ku rataa ei sitte kasteltu....siinä hiakkapöllys ei kaaroostakaa saanu kuvia, ku ei kuvas näy, muutaku se pöllyävä hiata :(
Aattoillan isuun Marjon luana parantamas maalimaa ja syämäs :)
Eilisen pyhitin ittelleni...pesin pyykkiä, siivoilin, leivoon...mutta mitään en teheny, jonsei se tahto lähteny spontaanisti ittestä...Illalla tuli Eija Härmästä tähä ja istuttiin tuntitolokulla jutellen, kuvia kattellen ja suunnitellen yhtä kesäteatterinäytöstä, jota meemmä yhyres kattohon....siitä sitte viälä lähärin Miian ja Tarun kans ajelohon...kameraki oli mukana ja meinattii ottaa vähä uusia kuvia, mutta hämärä teki kuvaukset maharottomiks...onhan se päivä tänäänki.
Rytmi on ihan päälajellaan, mutta olokohot...kai se ens vkonloppuna kääntyy, ku lähäretähän taas päivävuaroho...
Mutta ny...jos ny se riivatun matkalasku ja ajopäiväkirija...ku neki oppiis teköhön aina aijaan tasalle vuaron päätteheksi, olis tiätty helepompaa....mutta ku ei...sitä pitää jollain tapaa ittiään kiusata näköjään :)
Kertokaahan kommentein, jos tää kirjotus herätti teissä jtn ajatuksia...
Onnistuminen tarkoittaa sitä, että täytät omat unelmasi,
,
laulat omia laulujasi, tanssit omia tanssejasi, luot asioita
omalla sydämelläsi ja nautit täysin siitä matkasta, ja luotat
siihen, että tapahtuipa mitä tahansa, se on OK.
-Elana Lindquist
