Josko taas jotakin...

On se jännä käsite tuo aika...miten se kuluu nopeaan, kuin varkain, eikä anna pelivaraa ylimääräsille töille sen paremmin kuin niillekkään, jotka ovat jokapäiväisiä toimia. Elokuu menee hurjaa vauhtia loppuaan kohden, päivät valuvat viikkoihin ja viikot vilistävät silmissä...tosi surullista oli torstaina töissä tajuta se tosiasia, että syksy tulee vääjäämättä...keltaisia lehtiä putoili puista juuri tehdylle tielle...jäivät siihen kuin odottaen viimeistä voitelua. Syksyn ruska on toki kaunis, mutta kun sekin päättyy aina mustaan marraskuuhun.....Hyi, en halua edes ajatella.

Oltiin ton edellisen kirjotuksen jälkeen vielä pari päivää Sahalahdella ja siirryttiin sitte tiistain pitkälle venyneen työpäivän päätteeksi uuteen paikkaan. Yöllehän se meni, ennenku perille pääsi, mut pääsipä kuitenki ja ehjänäki vielä.
Sen päivän kohokohta oli, ku monivuotinen työkaveri, Pire, kävi työmaalla. Heti pomoki siihen tuli kysyyn, et "tulikko töihi?" vaikka näki, et Pirellä on suloinen vauvamasu <3

Aamulla sitte 40 km:n matka majotuksesta mestalle ja sitä täs ny on veivattu toista viikkoa. Työpari on vaihtunu tiuhaan tahtiin :(  Mut joo, nää hommat on niin tätä.

Viime keskiviikkona sit saatiin viimeenki se toinen kaista valmiiks ja torstaina jo käännyttiin takaspäin...jos se tän alkavan vkon torstaina sit ois vaikka valmis, koko pätkä.

Ollu tää viimenen mesta vähä erikoone. Majapaikas tuaraha illattaasin aamupala huaneisihi. En sitte jaksa aamuusin nousta nii, et söisin siinä..teen leivät sun muut valmiiks ja otan mukaan...Lasse tua aamuusin sakille kahavit ja se onki aamun paras hetki, ku saat sen kuuman, höyryävän ja tuoksuvan kupin käsiisi ja saat siemaista siitä ekat, nautinnolliset hörpyt....AAAAAAH, ei liene parempaa :)

Viime vkonloppu meni kotioloissa. Perjantaina kävin hieronnas ja sen jälkeen olin tovin kotona ja lähin sit salille vähä tanssimaan....sitte tulikin ystävän ihana koiruus hoitoon. Siinä se sitte meni vkonloppu lenkkeillen Mäykin kans ja sain mä ikkunatki pestyä ja verhot vaihdettua. Satun kans käytiin Pancho Villas syömäs, ku oon sen sille luvannu jo aikoja sitte, et mennään yhes syömään, mut aikataulut ei vaan oo sopineet yhteen ennemmin. Nyt sit mentiin ja kyllä me syötiinki...OmNomNom...ja Mäykki oli sen aikaa ollu kiltisti kotona...mentiin sitte pian pissalenkille, ku tultiin kotia ja Satu tuli tähän mun luo kans...Illalla sitte vein Satun veljensä luo. Sielä oli ihana kolmiviikkoinen vauva <3 Ajelin kylillä tovin ja tulin kotia Mäykin kans...saatiin sitte naapuri kylään Pauken kans....Pauke on Corgi....sanottiinki, että ne on Mäykin kans maastomakkaroita, ku molemmat on matalajalkasia ja menöö tuhottoman kovaa vauhtia :) Koirilla oli hauskaa keskenään :)

Viime vkonloppuna kävi myös ihana vieras....Nina, mun hyvä ystävä tuolta 80-luvun loppuvuosilta asti. Pyörittiin nuorina likkoona kylillä mun ApinaDatsunilla, luu pihalla ikkunasta ja stereot pauhas musiikkia nii, että melekeen kattoki Datsunista nouseskeli....voi, noita aikoja :)

Ihania muistoja vaikka miten paljon, mut ihaninta on, et ihminen, joka silloin oli tärkeä ja läheinen, on yhä tänäänkin elämässä. Molemmilla on omat perheet ja muut omat juttunsa...mutta ku Nina täs joku vuos sitte oli kirjottanu mulle kirjeen....muistan, ku tulin väsyneenä viikon töistä kotiin ja plarasin postiläjää...löysin Ninan kirjeen...luin sen väsyneenä, mutta se herätti mut ihan täysin...siitä hetkestä lähtien ollaan oltu taas säännöllisesti yhteydes...ja hyvät ystävät...eka tapaaminen ton kirjeen jälkeen oli huikea....kuin ei vuosia ois ollu välis ollenkaan....yhteys oli säilyny ja me tavallaan jatkettiin siitä, mihin viimeks oli jääty...oli toki asioita, joista keskusteltiin uusina, kun ei tiedetty toistemme elämästä noiden "välivuosien" ajalta...

Ihanaa oli nytkin istua ja jutella ja kahvitella...Päivän paras hetki, eittämättä <3

Tänään lähden vielä viime viikkoiselle majapaikalle ja mestalle. Otan reilusti ruokaa mukaan, viime viikon olin aika usein tilantees, et vattaa kurni, ku työt saatiin illalla päätökseen ja kello niin paljo, ettei mikää ollu enää auki...ja majotukses vaan ne, mitkä oli tuotu sinne aamupalaksi...parina iltana niistäki katos illalla jo banaani tai joku muu....

Paino ei onneks oo ihmeemmin pudonnu. Migreeni sen sijaan vaivas...tiistaina illalla alko...yöllä vähä laantu, mut keskiviikko oli sellaanen pöhölö olo koko päivän...jäin sitte illansuus vahtiin yhtä risteystä ja jouduun muutaman kerran sitte aidalta juosta siihen risteykseen, et sain autot kii...alko se jynttäys sitte uuresta....veetutti vallan valtavasti, ku muut lähti ajaan kartingia ja meikä meni majapaikkaan migreeniään paranteleen....ÄRPELES :(

Perjantaina olin taas hieronnas...ny laitettiin Kinesioteipit hartiohin, josko niistä ois apua...ei haluais enää noita migreenipäiviä... :(

Viime vkolla alotin tosiaan taas salikäynnit...jotenki se fiilis, joka tuli, ku Jenni sano, et tuu, sä oot osa Zumban ydinporukkaa, sai mut tajuamaan, et tätähän mä oon kaivannu koko kesän...mut niinku tos alus sanoon....Aika...jännä käsite...ei ehdi millään kaikkea...ny päätin, että liikunnalle lisään aikaa ja salille palaan joka vkonloppu uudelleen...mun kroppa on kaivannu sitä...

ens vkonlopuksi arpaonni suosi mua uuden Party-ohjelman lanseeraustunnille...JESH! Uus, tanssilaji....I can only imagine how I will enjoy it :) Toi juttu on perjantaina...lauantaina lähdenkin sitte ajeleen Bestikseni luo...ja juhlimaan hänen synttäreitään :)

Tänään vois vielä imuroora, ku nua karvaaset kakarat ensi haetaan kotiinsa...ollu kaks vkonloppua perättääsin, notta on ollu hoitolemmikkejä...ihania, erilaisia vkonloppuja....Mäykin kans oli ihana olla, käydä lenkillä ja sen sellasta...nää kissut, Herra Valtteri ja Neiti Valentina ovat sitte taas toisella tavalla ihania...kissaihminenhän olen ollu aina ja mulle on jotenki luontaisempaa käsitellä niitä...makkarin oon niiltä sulkenu, että saan nukkua ja ne ei karvaa sänkyä.

Ihania kissuja nää on...Waltsu on ollu mulla monet kerrat aiemminki hoidos...Valentina on ny ekaa kertaa. Hyvin on menny....Waltsu muistaa vanhat, hyvät piilopaikat, joihin voi mennä, ku haluaa olla rauhas...niihin samoihin paikkoihin se piiloutuu nykki, ku tua pentu alkaa käydä sen hermoolle.

Ja tua riiviöhän käy sen hermoille...käy kimppuun niinku yleinen syyttäjä :O

Mutta tämä tällä kertaa...josko ny ens vkonloppuna ehtiisin perjantaina summata viikon tänne, lauantailta tulee varmaan oma juttunsa, ku paljuillaan ja vaikka ja mitä muuta kiwaa....parasta ens vkonlopus kuitenki on se Party-ohjelma ja bestiksen tapaaminen ja hänen luonaan viipyminen...näkee taas paljo muitaki tuttuja...ja ihanat Pippuri, Mini ja Nikita <3

Elokuu -nytkö jo????

Uskomatonta, miten aika juoksee...juurihan vasta alotin työt tienpäällä ja nyt jo ollaan elokuussa, koulujen alkamisessa uudelleen ja selkeästi on jo havaittavissa syksyn merkkejä niin luonnossa kuin muutenkin.

Tässä on taas tapahtunu kaikenlaista. Lomaviikko oli ja meni. Olinki sitte jo pitkähäntääsis täis, ja sain ittelleni hommia oman kaupunkiporukan puitteis. Aika kului taas nopeasti ja päiviin tuli kaipaamani rytmi.


Nyt sitte taas oonki ollu maalimalla ja sinne palaan, kun viikonloppu on ohi. Ei tätä vaan osaa olla tekemättä. Sitä on kuin kipiä kissi, jos ei saa lähtiä.

Viime vkonloppu oli kyllä oikia elämysten viikonloppu. Nautiin ajasta ja kyllä - elin ihan kybällä koko ajan. Voitin pelkojani kahdellakin saralla ja sain viettää upeaa aikaa ihanien ystävien kanssa. 
Perjantaina lähdin ajeleen muutaman muuttujan ja mutkan kautte kohti Hämettä...eka pysähdys Ylöjärvellä ja sielä ravitallilla sitte tovi ja sitte ystävän autolla Lielahteen Intersporttiin ostoksille. Sain sit viimeinki käyttää sen lahjakortin, jonka keväällä sain. Nyt on kunnon juoksukengät; ei muutaku kovaa käyttöä vaan niille heti.

Mansesta ajelin illaksi Forssaan. Voi, miten hyvä olo valtas, ku näki Ystävän, jota ei ollu tavannu muutamaan vuoteen. Aivan ihanaa <3 Ja sitten oli myös kissoja, muutama käärme ja iguaani. Aika kului hujauksessa sitä kaikkea ihmetellessä ja kuvia ottaessa.  Ja nauttien tietysti ystävien seurasta. Yöajelullaki käytiin, ku haettiin pojat pois festareilta :)

Lauantaina aamupäivästä lähin ajaan Halikkoon, jossa mua odotti haaste. Olin ottanut hoitaakseni ystävieni häiden kuvaamisen. Yleensä en jännitä, mutta matkalla tuntu, miten perhoset alko kilpaa lennellä vattas, mitä lähemmäs Halikkoa tulin . Päivä sujui kuitenkin ongelmitta ja kuvasaaliista tuli aivan mahtava. Hääpari oli kaunis ja vihkitilaisuus suloisen herkkä, kyynelineen kaikkineen...en oo eläissäni ollu noin tunneherkissä häissä...enkä oo koskaan nähny noin rakastunutta paria papin edessä. Kadehdittavan ihanaa katseltavaa...
Ruoka häissä oli aivan loistavaa...olisin voinu syödä ne graavit lohet kaikki, se oli aivan loistavasti graavattua....NamNam <3

 Illaksi ajelin Forssaan takas...otin vielä uusia kuvia kissoista sun muista ja valvottiin siinä samalla grillaten.
Siinä sitte netistä hokattiin, et sunnuntaina ois Forssassa PickNick. Kavuttiin sit aika nopsaan sänkyihin, et ehittäs ees vähä nukkua. 
Sunnuntaiaamusta heräsinki sitte valtaisaan pääkipuun ja tajusin migreenin saapuneen taas vierailulle...toinen viikonloppu jo :(

Sain migreenin kuitenkin lääkkeillä suht äkkiä aisoohin ja lähdettiin PickNickkiin...pukeuduttiin "henegen mukaisesti" sen , mitä oli mahdollista. 
Paikan päällä olin pakahtua näystä....AUTOJA, tuhansia upeita, erilaisia ja erikoisiakin autoja...silmänkantamattomiin autoja...meikä oli alle minuutissa myyty sille tapahtumalle...uhkasin hakia teltan ja muuttaa sinne asumaan.
Kierreltiin sielä ja mä sain aivan mahtavat kuvat sieltä...oli kuitenki pakko lähtiä pois, ku Aksulla oli nälkä, Cian otti jalkoohi ja mullaki panttas jo illan menot päälle. Olin luvannu mennä vielä Minnan tallille kuvaamaan heposia.

Pikaseen siinä söin jotaki ja lähin ajeleen Kangasalle. Sielä sit heti kameroimaan ja loppuviimeks tajusin olevani taas voittamassa yhtä pelkoani...jos olin perjantaina koskettanu Pythonia, ni nyt olin silmätysten hevosen kanssa....uskaltauduin silittämään ja Minna otti kuviaki, et tosiaan oon ollu sen hevosen kans tekemisis...ja niin läheisis vielä.

Minna laitto Zivagolle kärryt sun muut vermeet ja lähettiin ajaan sitä radalle. Kohta tajusin pitäväni ohjaksia käsissäni ja ohjastin sitte ravuria puolitoista kierrosta ravirataa ympäri. Mut ei se siihel loppunu...siirreltiin sitte siinä hevosia tarhasta toiseen ja niimpä sitte talutin Zivagon hakaan ihan itte...oli aika hälee tunne, ku tajus, et mulla on takana hevonen, joka tunkee turpaansa mun niskaani ja nuuhkii mua...se on Zivagon tapa...sen pitää saada haistaa kaikkea uutta...jopa suitsia tai muuta, mitä sille puetaan...jos ne vaikka on ollu ennen sitä jollaki muulla hepalla :)
Oon ylpeä ittestäni, MÄ TEIN SEN...enää en ehkä pelkää hevosta ihan niin paljo, ku tähä asti oon pelänny.

Kuvasin myös Minnan koirat Iran ja Rontin. Ronttia oon kuvannu aiemminki, kesällä 2011, ku Minna oli mun työkaverina jossaki tuola Auran kulmilla...Liedossa, tai missä lie...ei jaksa muistaa :)

Elämyksellisen illan jälkeen lähettiin vielä ajeleen sellasella vanhalla Datsun FireLadyllä...rullattiin kuomu alas ja lähettiin...käytiin Roineen rannalla, sain ottaa kuvia ja Minna otti musta muutaman kuvan....sit kierreltiin vielä ympäriinsä...Pälkäneelle majotukseen menin vasta illalla yhentoista mais...sielä tapasin yhden ystävän, mun kaimani...:)

Viikko meni enimmäkseen auringon paisteessa ja se toi mun ihottumalle uusia ulottuvuuksia...tiistaina soitin jo itkua nieleskellen lääkärille aikaa...sain ajan perjantaille...
Keskiviikkona tuli pari ohjaajaa lisää+ että siinä sitte jossaki vaihees nakitettiin risteyksiä ja ramppeja vahtimaan irrotettavissa olevat ihmiset pomoa myäre....olihan siinä ramppiruuhkaa ja kaikenmaaliman muutaki härdelliä...ihmeen hyvin homma silti pysy kasas...ja yks mies avautu ihan huolella kolmelle mun työkaverille...yhyrensortin ääliö, ei voi muuta sanua...ei usko puhetta, uhmaa kieltoja ja käskyjä ja sitte syyttää meitä, et me muka uhattiin heidän henkeään, ku tuli autoja vastaan...Noooh, Karohan kielsi sitä menemästä sinne vielä...tää oli tuumannu vaan, että: "Ja mähän meen!" Ja meni ja sai vastaansa autojonon, ajautui kuumalle kaistalle ja keilojen taakse taka-aidalla...siitä suivaantuneena haukku vielä Jasun....Kerpeles, mikä tyyppi :(

Torstaiaamuna ramppiruuhka oli pienempi, ku oltiin sieläpääs aamusta...tosin aamun alotus veny...ei menny  kaikki niin Stömsös...tuli parit muuttujat kuvioohi....ensin konetta sai hitsata ja ku se saatiin kuntoon, ni asemalta ei saanu massaa...kevyenliikenteenväylän työporukka alotti hommat kans ja massamenekki oli tuplaantunu alkuviikkoon nähden. 
Saatiin sit lopulta massaa, päästiin alkaan ja ilmaki oli siihennähden suotuusa, että taka-aitaa saatiin suht hyvin siirrettyä, ni pysy liittymät ja muut sellaset hyvin hallinnas...
Maanantaille ja tiistaille jäi sellaset 8,6 km...eli maanantaina tehään varmaan tberpitkä päivä ja tiistaina sit loppu, ku siirrytään uuteen paikkaan...
Illalla sitte ajelin kotia.  Loppumatkasta alko väsyttään ihan sikana, mut selvisin kotia...ja menin suorinta tietä maate....

Ihana viikko ollu takana...mut eilen sitte menin TAAS sinne lääkäriin...ja taas lisää lääkkeitä...mut nyt saatiin syy selville...ja paraneminen alkaa ny....ONNEKSI :)

Eilen oltiin illalla vähä karaokeilemassa Miian kans...törmättiin tuttuuhin ja vaihdettiin sitte vielä paikkaa ja yks lähti meidän mukaan...Tosi kiwa ilta oli...rentoa, ystävien/kavereiden kans vietettyä aikaa...oli kivaa olla laulamas piiiiiiiitkästä aikaa...kokeilin paria uuttaki...laitan tänne videoo, jos saan niitä ja ne on onnistuneita....Nyt meen saunaan :)

Zivago ja minä

Roineelta...

Minä Roineen rantakivellä

Reteesti autossa....

Kaikenmaailman nimiä sitä onkin :)

Mosse hyyty...pojat työnsi, käyntiinhän se jälleen lähti...

Uuuuu-La-Laa, mikä NAMU 

Upea 

Näitä kaunottaria riitti...ei ehtiny millään kaikkea kuvata