Ihanaa elämää

Taas on viikko vierähtänyt ja uutta aloitellaan. Pomarkku saatiin valmiiksi viime torstaina ja eka kerran aikoihin olin kotona illalla ja sen verran pirteä, että jaksoin olla vielä valveillakin. Sain ihanan ihmisen tähän kanssani iltaa istumaan ja aika juoksi kuin siivet saaneena.

Viime viikko töissä oli aika hektinen. Mestan toinen sauma kun oli Pomarkun liikenneympyrällä. Sielä me sitte huhdottiin maanantaina viiden liikenteenohjaajan voimin...välillä tuntui, että käsissämme on hallittu kaaos; Ihmiset menivät hämilleen, kun joutuivat ajamaan liikenneympyrän väärinpäin...suhteellisen hyvin se sujui, mutta aina joukkoon eksyi joku, joka pääsi jostain välistä luikahtamaan ympyrään siten, että ajoi sen oikeinpäin....ihme kyllä - yhtään kolahdusta ei silti tullu. Pomolta saatiin kiitokset härdellin hälvettyä...siinä meni tunnit niin , ettei ajantaju ollu saapuvilla koko liikenneympyrähärdellin aikana.

Tiistaiaamuna härdelli oli suht samaa luokkaa...ohjaajia oli 4 ja jotenkin se kaaos oli hallitumpi....hyvä niin....

Lämmintä piisas muuten koko viikon, paitsi keskiviikko oli erilainen. Aamusta sain upean kuvan aamuauringon noususta. Puolen päivän mais ilma alko viiletä ja meni pilveen..alkoi sumuinen tihkusade ja iltaan mennes sitä vettä tuli taivaan täydeltä...ja kuinkas muutenkaan, ku kovan tuulen siivittämänä ja vaakana. Selvittiin onneksi siitäkin....ainahan me, parkkiintuneet asfalttisoturit.

Torstaina sitte tosiaan ajelin kotiin. Kävin suihkussa ja rentouduin...pitkästä aikaa oli hyvä tunne nukahtaa, kun vierellä oli ihminen, joka ymmärtää, eikä vaadi enempää, mihin kykenen....

Perjantaina hoitelin asioita. Hain Lumiani takas ja olin helpottunu, ku tajusin, että mulla on taas tuikitärkeät yhteystiedot siinä saapuvilla.

Tein ruokaa ja syötiin hyvin ja lähdettiin sitten illalla ajeleen kamerat mukana. Hienoja kuvia saatiin, vaikka taivaan polttava punerrus ei tuona iltana näyttäytynytkään.

Lauantai meni kuin siivillä...käytiin Simpsiöllä Van-miitingissä tapaamassa tuttuja ja tietysti myös kuvaamassa ja päättyi sitten kuvasiltaan, jossa mukana oli myös Ystävä. Käytiin Orisbergin kodalla ja auringonlasku oli kaunis näky peilityynen järven pinnalla.

Eilen sitte iski ressi....Ärpeles...Mulla tyttäristä kaksi valmistuu ens perjantaina....toinen heistä sairastui flunssaan ja voileipäkakkutyömaa uhkas kokea katastrofin...meikätyttö ku ei oo syntymänsä jälkeen kovinkaa usein periksi antanu, ni empä antanu nykkää....muutaman puhelun jälkeen tajusin, et mulla on yks ressinaihe vähemmän....WuHuuu :)

Tänään lähden Äänekoskelle. Kauden eka yövuoroviikko. Tykkään tavattoman paljon yövuoroista, mutta tälle viikolle se ei oikein ois sopinu....valmistujaiset on perjantaina ja olen vielä sen edellisen yön töissä....ajan jossain vaihees kotiin ja ainakin yritän ehtiä nukkua edes tovin...puolilta päivin on ekat valmistujaiskuvaukset ja sitten toisen tyttären luo juhliin ja illaksi sitten tähän mun luo, jossa toisen tyttären juhlat pidetään....Luotan, että kaikki sujuu hyvin...olen selvinnyt pahemmistakin paikoista....

Tällä viikolla ehdin kirjotella blogia paremmin, ku en kuitenkaa koko päivää nuku....

Elämäni on nyt aika jännäs tilas...mut pikkuhiljaa eteenpäin...ehkä tämä pelkoihinsa kääriytynyt tyttölapsi tästä kuitenkin vielä uskaltautuu enempään, uskaltautuu ottamaan riskejä, antamaan itsestään enemmän ja oppii ottamaan vastaan hellyyttä ja rakkautta, ilman painajaismaisia ajatuksia siitä, että se ei olisi pyyteetöntä...

Nyt on pakko lopettaa....tänään on viikkopalaveri ennen töiden alkua ja mulla uusien ohjaajien koulutusperehdytys....kaipa mä siitäki selviän...

Älä huura mulle, minoon herkkä ihimine

Niin se vaan taas viikko vierähti. Tapahtumarikas kovin oli tuo viikko.

Maanantaina saatiin Perniö-Salo-väli valmiiks, illalla tosi myöhään...mulloli kaamia näläkä ja väsy...vein liikenneaidan ABC:n pihaan, otin siitä safkaa ja menin kämpille hotkiin sen napaani. Kamat oli kaikki leviänä...tai ei ny ihan kaikki, mut osa. Nousin sitte tiistaiaamuna viireltä, söin ja pakkasin kamat kasaan, imuroottin ja vein roskat ja lähin ajaan kohti Pomarkkua. 

Matkalla ihailin kesäisen luonnon suloista heräämistä ja sen ääretöntä kauneutta. Matkalla koin monta De ja Vu-tunnetta, ku ajelin osin samoja reittejä, joita oon aikasempina kesinä ajanu Piren kans peräjulkkaa....ny olin yksin. Ihailin maisemia ja annoin ajatusten kulkea omaa virtaansa...se virta on nyt viimeinkin vapaa. Se pato jäi Saloon...ja niin sen kuului mennäkki.

Pysäsin matkalla tankkaamaan ja kas...osuin samalle huoltsikalle, jossa meidän massakuskitki oli yöpyny. Glenin ja Jannen siinä näin ja istuun tovin niitten kans ja jatkoon sitte matkaa.

Uus työpari tuli Pomarkun työmaalle ja ku mentiin sit tiellee, ei riemulla ollu rajaa, ku tajusin, mikä sielä odottaa. Siinä oli Porin perinteinen sakki tekees pysäkeitä ja jouduin sitte siirtään aitaani niitten liikkumisten mukaan...väliin jäi 4 liittymää, joihin ei riittäny väkiä niitä vahtimaha...sitte siihen vielä tuli sähkömiähet huseeraamaaha ja nostelohon tiänyli meneviä lankoja...ja aivanku se ei ois jo riittäny, ni pisteheksi iin päälle mun suunnasta leviä kulijetus, josta meillä ei ollu mitään ennakkotiatua....tilanne oli siis enemmän, kuin hallittu kaaos....sitte vielä yks bussikuski näyttää mulle kaikki osaamansa käsimerkit ja alkaa pää punaasena huutaan ikkunasta...huusin takaasi: "ÄLÄ HUURA MULLE, MINOON HERKKÄ IHIMINE!"

Vettäki sitte alako sataan ja heitettihin pyyhkehet kehään jo kasin mais illalla...ajoon hotkulle ja viimestään siinä vaihees olin jälleen kerran satavarma siitä, ettei tiistait oo vaan mun päiviäni....hotellin esite kertoo, että käytettävissä on langaton netti...no eipä toiminu...soitin hotellin johtajalle ja se sit sano, et se toimii vaan etupihan puoleisissa huoneissa...ja missäs mun kämppä??? No, tietysti sillä fakin takapihan puolella :(

Tää päivä oli muutenki "ei niin paras mahdollinen" ku sateen lisäks tuuli kävi aivan hemmetin kylmää ja tien suuntasesti, ni missää et ollu suojas...

Keskiviikona tuuli oli vielä kylmempi...päivällä sentään lämpes toviks, et sai T-paidalle riisua. Ihanat ystävät Seija ja Petteri kävi tuomas mulle työmaalle limsaa ja muita tarvikkeita...ja sitte koinki jymy-yllärin :O Aidalle tulee moottoripyörä piennarta jonon ohi hissukseen...mun takana oli risteys ja kysyyn, josko se sinne olis menos...no, ei ollu...sanoi jäävänsä siihen mun kans...riisui verkalleen kypäränsä ja myssynsä, kattoi hymyillen ja kysysi: "Tunnetko?" Nooo...tuijotin ja mietiin ja jouruun totiamaha, notten tunne. Sit seuraavat sekunnit ja minuutit onki yhtä sekamelskaa...ku mies sanoi nimensä tajusin, että edessäni on ihminen, jonka olen nähny viimeks yli 30 vuotta sitte, lähtiessäni uhopäissäni, omien polkujeni valtiattarena pois lastenkodista, jossa oli siihenastisen elämäni viimevuodet viettänyt...kuilua ei silti ollu...juteltiin, niinku oltas koko ajan tunnettu ja oltu tekemisis...oli mukava kuulla muistakin hänen sisaruksistaan, vaikka yksi tieto oli musertava...heistä yksi on jo poissa :(

Iltamyöhälle mentiin keskiviikkonaki ja hotkulle ku pääsin, en jaksanu muutaku pesuulle ja maate...

Torstaiaamuna sitte kamat kantoon ja työmaalle. 

Heti aamusta aisti, että päivästä tulee lämmin. Ihaninta aamussa oli saada ihmiset hymyilemään ja kuunnella siinä sivussa lintujen aamuista serenadia ja tajuta, että mä sittenkin olen se onnentyttö, joka haaveilin jo pikkulikkana, kurjissa kotioloissa olevani. Silloin se oli pakotie pois todellisuudesta, mutta pala palalta olen senkin tien koonnut eheäksi kokonaisuudeksi...virheliikkeitä toki olen tehnyt -ehkä liikaakin, mutta niistäkin voi aina ottaa opiksi.

Illalla myöhään sitte suuntasin ensimmäisen kerran sitten vapun autoni nokan kohti kotia. <3  Matkalla pysähdyin kuvaamaan suunnattoman kauniin auringonlaskun....kotona olin puolenyön jälkeen, eikä musta ollu siinä vaihees enää muuhun, ku kaatumaan sänkyyni kaikkeni antaneena.

Eilen aamulla, eli perjantaina, sain nukkua aamusta pitkään. Sitte lähdi hoiteleen asioita ja sain illaksi ihanan ihmisen luokseni. Siinä vierähti ilta uskomattoman nopeaa...käytiin pikaseen Kulaukses, ja lauloon 3 biisiä ja sit haettiin mun kamera ja lähettiin kierteleen paikkoja...tultiin sitte vielä tähän mun luo ja katottiin vanhoja Putous-sarjan videoita ja muutama pätkä StandUp-komiikkaa Sami Hedbergiltä ja Ilari Johanssonilta...molemmat nauro aivan vetet silmis ja vatta kippuralla....

Nukkumaan menin aamuneljältä ja pitkästä aikaa ihan mielettömän hienois fiiliksis....uskomatonta, mutta totta...on olemassa ihminen, joka kenties jonain päivänä saa jään sulamaan mun ympäriltä ja murrettua sen muurin, jota olen pitänyt suojanani vuosikaudet.

Mut onko se väärin? Entä, jos taas alan pelkäämään ja vetäydyn takas muurini suojiin??? Vastausta ei voi saada kuin heittäytymällä mukaan tähän retkeen ja antaa fiilisten kuljettaa...mikä ei tapa, se vahvistaa...

Matkalta kotiin....huikean kaunista <3

Kuvausreissun satoa Kyrkkäriltä...eikä minun ollut kylmä...Sinä olit vierelläni...

Musta Paholainen :)

Opasviittakin nökötti tienposkessa...

Terveisiä täältä kaukaa...

Niin se taas viikko vierähti ja ollaan jo äitienpäivän aatossa. Aika on ovela käsite...sitähän sanotaan, että aika on liian hidas odottaville, liian joutuisa pelkääville, liian pitkä murehtiville ja liian lyhyt riemuitseville, mutta niille, jotka rakastavat, aika on ikuisuutta....tiedä sitte tuonkaan todenperäisyyttä, mutta kaipa siinä jtn totta on, kun sen joku on noin fiksusti jaksanu loppuhu asti miättiä. 

Nii...tiistain puolipäivästä oon ollu remix-sakis, siinä samas, jossa oon edellisetki kesät pääosin ollu. Jotain muutoksia siinäki sakis, etupääs vaan positiivisia. Viikko on säiden osalta ollu hyvä. Parina päivänä aurinko paisto nii, että tiistaina sai olla ekaa kertaa T-paidalla ja  keskiviikkona oli oikeestaan tyytyväänen jo, ku lopetettiin iltapäivällä. Tie piti silloon olla tyhjä klo 14 helatorstain alkavan menoliikenteen takia. Tuo sama juttuhan pätee töissä perjantaisin, vkonlopun alkavan menoliikenteen vuoksi.

Sai siinä sitte iltapäivän ittelle keskiviikkona. Kävin kaupungilla. Meinasin kirpparille mennä, mut neki oli aikasemmin kiinni panneet putiikkinsa...menin sitte Plazaan, ja kiertelin liikkeis, mut en juurikaan ostellu mitää...Arnoldsis kävi mangofruitiella ja oi, että se oli NAMIA <3

Helatorstai oltiin töis. Saatiin kaista päähän, käännyttiin ja lähettiin takaspäin. Vettä sateli kuuroittain, ei mitään hirveitä määriä, mut siinä määrin silti, et ahdisti kokovartalokondomin pukeen yllensä....YÄK...vihaan sitä asua, ku ne housut ei pysy jalaas, vaan valuu....ne on miesten kokoja...voitte kuvitella, miltä pienimmätkin miesten vaatteet näyttää tällääsen rääpälehen yllä...vastailimiö sille, ku isoo ihimine pukoo päällensä liian piäniä vaattehia...:D

Helatorstaina sain myös hyvää palautetta... yks pomoista ajo ohi ja kehu, miten jaksan olla aina hymyilevä ja iloinen, vaikka vettäkin sataa...sitte toinen, vanhempi mies kysyy, miks noin kaunis tyttö on tälläsis hommis ja kertoi seuranneensa mun työskentelyäni jo edellisviikolla jyrsimen mukana...kehui ammattimaiseksi ja iloksi silmälle seurata. Nöyrästi kiitin, mut empä anna siitäkää pissin päähän nousta...ei sillä, että sinne ees mitää sellaasta mahtuus, ku soon täynnä ajatuksia, haaveita ja unelmia, joiden turvin rakennan elämääni tästäki eteenpäin. Oon rakentanu niiden turvin niin paljon. Olen kokenut jopa sen, että olen saanut elää unelmani todeksi...tosin...sitä unelmaa en ollu "katsellut" loppuun asti...sillä sellaista loppua, jonka se unelma sai, en olisi siihen unelmoinu. Mutta,  elämä kantaa aina. Senkin unelman särkymisellä oli tarkoituksensa. En olisi se ihminen, joka olen nyt, ellen olisi sitäkin käynyt läpi. 

Helatorstain iltaan osu sitte hyvä vesikuuro (just pääsin siitä sanomasta, et nyt sais räiskäästä pikku vesikuuron, et päästääs joskus poiski :) ), ja saatiin sitte purkaa ohjaus pois. Könysin kämpille ja en jaksanu ees koneella olla kauaa. Luomet paino liikaa, joten könysin koppahani hyvin sukkelaan.

Eilen aamulla sitte heräsin jo ennen kasia. Otin tyynyn ja peiton kainaloon ja tulin olkkarin sohvalle...toivoin, että tulis Mumindalenia ja tulihan sitä...Muumipeikon jalka oli venähtäny ja se oli, IHIME, PikkuMyyn syy....:D

Aamusta näytti siltä, et tulee synkeä sää mut niin se vaan jaksoo aurinko kivuta taivaalle lämmittämään ja päivästä tuli erinomainen. Kävin kävellen kaupungilla kiertelees liikkeis ja ny mukaan tarttu yhtä sun toista, niin liikkeistä, ku kirppariltaki. Kirpparilta taas niin helmilöytö: IcePeakin mustavalkonen, hupullinen takki....vähä olin onnessani. Ja yks liike, jossa mun on Salos ollessani aina pakko käydä on JC. Nyt en - ihme kyllä- ostanu sieltä mitään ja syy siihe oli tyrkky myyjä...en tykkää, ellen saa itte rauhas kattella. 
Syömäs kävin oikein hyvin ja sitte tulin tähän kämpille. Sain toviksi vieraan ja lähdin sit vielä illansuus Halikkoon ja hain uuden kännykän. Sieltä lähdin ajeleen kuvausmielessä. Wiurilan kartanolla kävin ja sitte ajoin Särkisaloon ja sieltä Kemiöön...Strömman kanavalla näky oli HUIKEA, sitä ois voinu toivoa ajan pysähtyvän siihen, oli se niin upeaa...

Tulin sitte kämpille, ja menin yhentoista korvis maate...tänään taidan mennä taas kuvaamaan, ku massakuski, Ville, neuvo taas uuden paikan, mistä saattaas saada hyviä kuvia :) 

Nyt nautin kuitenkin hetken vain tästä ihanasta hiljaisuudesta, ja siitä, että saan olla yksin ajatuksineni kaikkineni...
Huomenna on äitienpäivä ja mulle ensimmäinen, että olen poissa kotoa...;( Myönnän kirpasee....:(

Mutta en vaan jaksanu lähtee ajaan...eiliselle se ois kuitenki menny...tää päivä ois menny kaikkeen puuhaan ja palautumiseen ja huomenna taas ois pitäny jo takas...onneks lapset on jo isoja...ehditään me äitienpäivälounas syödä joku toinenki viikonloppu..vaikka ens su, ku mun ei tarvi, ku Poriin asti vaa....silti musta tuntuu, et huomenna pääsöö märy, ku tajuan sen konkreettisesti, miten kaukana olen tuona merkittävänä päivänä elämäni jykevimmistä tukipilareista, omista lapsistani. Mutta tiedän, he ymmärtävät <3

Tähän auringonlaskukuvaan päätän tämän tarinointini nyt. Nappaan kiinni hetkistä ja annan fiilisten kuljettaa...

Jos taas jotain

Keskiviikossa ollaan jo...alkuviikko meni mukavasti ja illat myöhään töis...maanantaina kymppiin, eileen ysiin...tänään sitte tuli aamusta tieto, että helatorstain takia on tänään oltava tiet tyhjänä klo 14 (yleensä tuo on perjantain juttu), mut tänään moni lähti mökille, mummolaan ja ties minne muualle, ku huomenna on pyhä ja moni on ottanu perjantain vapaaks, ni saa pirennetyn viikonlopun. Mä sitte tulin kans tähän kaksiooni ja kävin suihkus ja meinasin kirpparille mennä, ni oli jo kii...PYH! Menin sitte Arnoldsille smoothielle...mangoa...OmNomNom <3


Hajos sitte eile aamulla puhelinki...tänään sitte sain korttiadapterin ja sain taas yhteyden toimimaan...mulla on ny lainas firman puhelin, perjantaina meen katteleen jonku varakapulan ittelleni, ku tua känny tulee työkäyttöhön.

Sitte sain synttärilahjan firmalta...kyllä kelpaa...pitää vaan suunnistaa jossaki välis Tampesteriin, ni saa mennä käyttään sen. 

Ihania tuttuja on näkyny tällä viikolla PALJON <3 Että mä rakastan tätä työtäni...Jyrsinporukasta jouduin jäädä veks, ku nää halus mut tohon remixerisakkihi...ja joo, sinnehän mä kuulunki...kaikki tutut massakuskit, ja grillikuskit ja remixerikuskit ja jyräkuskit ja , ja, ja...en meinannu nahoosnani pysyä, ku näin niitä pitkän ajan jälkeen....niin parhautta tää sakki ja tää työ...en vaihtas hetkeekään. Mä oon omien polkujeni kulkija ollu aina, yksinäinen susi, joka tekee itte omat valintansa paskaakaan piittamatta siitä, mitä muut siitä ajattelee...jokainen valinta, jonka oon tehny, on ollu mun oma ja myönnän, ettei kaikki oo aina menny kohdilleen, mutta vääristäkin valinnoista oon kantanu vastuuni ja kärsiny surut ja tappiot...pudonnu joskus syvääkin syvemmälle, mutta noussu aina, niinkuin Fenix-lintu tuhkasta...ei mua voi kahlita mihinkään muottiin...mä oon, mikä oon ja kieltämättä....Onnellinen juuri tällaisena...reissunaisena, jolla on levottomat jalat, ja ne vie, ja ne vie, ja ne vie....

Vielä yks toive :)

Oon huomannu, et mulla sitte on lukijoita vähä enempiki -suuri kiitos siitä- joten toivon, että aina silloin tällöin jättäisitte jotain kommenttia tänne myös...niiden avulla voisin kehittää jotain uutta ja kaikki palaute taas pönkää mua kirjottaan lisää - silloinki, ku ei jaksaasi...mut ku muistaa, että on lukijoita, jotka oottaa mun kirjotuksia, ja muistaa kommentit, ne kannustaa ja auttaa jaksamaan ja kirjottaan ahkerammin...viimekesänähän tää jäi vähä retuperälle....nyt koitan tsempata....oottelen täs, mitä tuala palaveris päätetähän...minen oikeen tykänny, kuulin tos asioota...toivon niihin muutosta....ja vaikkei sitä tulis, ni itteni tuntien meen nöyränä töihin ja kestän sit taas kaiken....

Salossa ja Nokialla ja vähä vaikka missä muuallaki :)

Niin se vain arki alkoi. Viime viikko oli pehmeä lasku kaudelle, ku ei ollu, ku 2 työpäivää vaan. Ihana porukka se on ja siihen vois jäädäkki, ellei tuntis tota Remix-porukkaa niin omakseen. Huomisen oon vielä jyrsimen matkas. Huomenillalla kuulen jossakin vaihees alotuspalaverin asiat tiivistettynä ja saan uuden henkilökortin ja vissiin uudet vaatteetki. Ku ny kerranki sais omankokooset vaattehet, eikä sellaasia, jotka joutuu heti pienentöhön ja lyhentöhön...mitäs moon tälläänen rimpula :)

Perjantain työpäivä oli lyhyempi, koska tiet pitää vkonlopun menoliikenteen takia olla tyhjänä klo 14. Ajoin sitte Nokialle ja käytiin Keken ja Helin kans ajelees pitkin ja poikin. Oli melkonen tunnemyrsky nähdä ne maisemat ja paikat...niin paljo tulvi mieleen muistoja. Niitten käsittelemiseen menee oma aikansa, mut ehkä niiden avulla taas selviää jtn, mikä auttaa mua itteenikin ymmärtämään jotkut asenteeni, tapani ja fobiani. Työstämällä ne, tulen taas ehjemmäksi...kunhan varon samalla, ettei mua kukaan sitten vastapainoksi riko.

Ilta meni mukavasti. Ajelun jälkeen haettiin pizzat ja sitte oltiin vaan siinä Keken ja Helin luona. Juteltiin, ku mekään ei pitkään aikaan oltu nähty...elokuussa pääsen kuvaamaan heidän häitään....olen nöyrästi kiitollinen, saamastani kunnianosoituksesta ja luottamuksesta kuvaajana.

Eilen tapasin entisiä tuttuja. Osaa en ollu nähny vuosikymmeniin...tunteet meni laidasta laitaan. Kun siihen vielä lisäksi tuli yks keskustelu facen InBoxis, olin loppuillasta ihan sekasi tunteineni ja ajatuksineni. Mutta ehkä tarvitsin tuon kaiken, saadakseni itselleni selvyyden joistain asioista. 

Ilta meni eilen kiwasti. Haettiin yks vanha koulukaveri Siurosta ja mentiin sitte Nokialle Ainoon ja Reinoon karaokeen ja muisteleen vanhoja juttuja...iltaan mahtu niin ilon-, ku liikutuksenkin kyyneleitä.  Meinasin jo perääntyä koko jutusta, mut onneks menin.

Tänään sit heräilin taas tos ysin pintaan. Aamupalan jälkeen vielä tovi juteltiin ja oltiin vaan, sitte aloin pakkailla kamojani kasaan ja lähin ajaan Saloon. Keke neuvo oivan oikotien, eikä matkas menny likikään niin kauaa, ku perjantaina. Piihovis pysäsin vasta ekakerran...söin ja rauhotuun...ja sitte ajoin tänne. 

Ny pitääs lähtiä katteleen paikkoja ja reittejä...jostaki bensaa...Piihovilla meinasin tankata, muttei ollu seteliautomaattia, oli vaan korttisellainen. 

Mut täs ny on tätä luppoota, ennenku nua muut humanterit tänne rantautuu...ilta voi olla aika tunnepitoonen; Viime syksynä nähty viimeks....

Tällästä vähä tylsää tällä kertaa...koitan huomenna taas kirjotella lisää....:)

Terveisiä reissusta...:)

Se olis tän asfalttikauden eka työpäivä pulkas. Nää kaks päivää tältä viikkoa ja ens maanantain oon jyrsimen mukana. Sanoivat jo tänään, että haluasivat pitää mut koko kesän tos sakis...mut uskon, ettei isot pomot siihen suostu. Mulle sama, missä sakissa oon, tykkään työstäni kuitenki. Tuuli oli julmetun voimakas tänään...oli pakko vetää tuulihousut työhousujen alle ja toppatakki päälle....yhdelle autoilijalle olin Noita-akka, ku en päästäny sitä heti läpi, ku Lembid peruutti just lakaasukonesta pois kipiltä...sitte se setä lähtiki oikeen perusmeiningillä...kaasu pohjas ja kytkin luisti...ai-jai-jai...siitä noin tunti, ku mieskuski avas ikkunan ja huusi :" Voi, ku kiva kattella tuollaista aurinkoista naamaa, olet oikea hymytyttö....tälläisessä vaarallisessa työssä ja kuulet ja näet varmaan kaikkea ja silti hymyilet..." En viittiny sanua, ettemmä sille hymyylly....vaan sen koiralle, ku se oli niin söpö....no, hymyilin kuitenki, se kai oli se pääpointti...huamenna taas mennään Perniö- Kemiö-tielle...jyrsitään tasaseks urapaikkauksia...ens vkolla aletaan sitä sitte päällystää....toivottavasti huamenna ei tuule enää nuan kovaa, ku tänään....olin töittenpäälle suihkus varmaan pualituntia...kuumaa vettä niskahan, notta lämpes koko ruppi...ny pitää mennä maate :) Palaillaan :)