Summausta

Vuosi alkaa vääjämättömästi lähennellä loppuaan. Miten se taas vilahtikaan ja miten paljon se silti kätkee sisälleen.

Vuoden alku meni hyvinkin samaa kaavaa, ku edellisvuosikin. Sain onneksi olla töissä, ettei aivan niin tiukille taloudellisesti joutunu, ku aiemmin, mutta tietyssä lieassa olin edelleen. Kevättä odotin joka päivä enemmän ja enemmän, koska tiesin, minkä helpotuksen se tulee elämääni tuomaan.

Nautin silti elämästäni ja juurikin työ oli se, joka antoi kaikelle tarkoituksen. Sitä kautta sain elämääni paljon hyvää ja uutta. Oikeastaan haikeaa oli lähteä kaupungilta pois, sillä viimeiset viikot olin paikassa, jossa todella viihdyin :)

Viimeinen työpäivä kaupungilla oli kiwa ja pääsin kotiin aiemmin, lukuisten halausten ja kiitosten saattelemana.

Mua pyydettiin vielä vappuviikoksi, edes maanantaiksi ja tiistaiksi, mutta jouduin kieltäytymään, sillä mulla oli silloin vielä paljon asioita, joita piti hoitaa, ennen toisen työn alkamista.

Pääsin sitten kotiin. Menin ensimmäisenä suihkuun ja annoin lämpimän veden valua ylleni ja ajatusten virrata omaa, määrätöntä kulkuaan. Illan istuin kotona ja tein listaa asioista, jotka pitää hoitaa. Sitten soi puhelin: Työkaveri tulevasta työstä soittaa. Kysymys kuului: "Haluaisitko aloottaa tyät aikaasemmin?" Ja tottakai halusin.
Asioidenhoidolle jäi vain maanantai ja tiistai...ja tiistaina lähdimme vieläpäivän päätteksi ajamaan Lapualle, Jussin viinitilalle ja keriittiin nippa-nappa saamaan viinimme, ennenkuin liike suljetiin...itseasias...soitimme matkalta, että olemme tulossa ja se pidettiin meitä varten auki.

Vappua vietettiin sitten tavalla jos toisellakin. En kuitenkaan hirveästi juhlinu, sillä lähdin ajamaan seuraavana päivänä Saloon. Ja niin aloitin työt 2.5. 13...Aloituspalaveri oli 6.5., en ollu sieläkään, ku olin töis...vielä 7.5. puoleenpäivään olin jyrsimen matkassa, ja sitten vaihdoin omaan porukkaani, jossa vastaanotto oli lämpimääkin lämpimämpi <3

Kesän kynnyksellä nuorimmat tyttäreni valmistuivat ja sitä tietysti juhlittiin ja sain kuvata tyttäreni ja heidän ystäviään. Koin suunnatonta iloa ja ylpeyttä tyttäristäni, sillä heillä on päämäärät ja suunnitelmat. He ovat nuoria aikuisia, joilla on elämä edessä.

Kesä meni kierrellessä ja kaarrellessa ympäriinsä. 
Yksi päivä kotona toi mulle mieleisen viestin...) Olin vapaa. Se ies, jonka alla olin liki 11 vuotta, oli nyt poissa :) Wauhtiajovkonloppuna kävin Merjan kans syömäs sen kunniaksi...olin sen Merjalle joskus kevättalvella luvannu.

Mieleenpainuvin reissu oli viikkojen komennus Lapissa <3 Välillä ihan hulluja työpäiviä, mutta myös niin paljon mieleenpainuvia kiwoja juttuja. Yks vkonloppu oltiin Oulussa. Polskittiin Edenissä ja käytiin Sarkas karaokes. 
Levin komennuksella kävin elämäni ensimmäisen kerran kattomassa Water Cross kisaa...en ollut uskoa silmiäni ja kamera oli todella kovassa käytössä. Uskomattoman upeaa ajoa moottorikelkoilla vedenpinnalla. Kisa käytiin Kittilän Kirkkojärvellä. Yks kesän mieleenpainuneimpia päiviä. Kuin sitte siitä seuraavakin. Lähdin Levin huipulle kameroineni, tarkoituksena mennä Gondolihissillä ylös ja tulla kesäkelkalla alas...Hissillä tosin menin, takastulo venyi iltaan ja se tapahtui Harrikalla :) Tapasin Levin huipulla edellispäivän kisoista yhden sukeltajan...en tuntenut häntä heti, mutta ku hetki siinä juteltiin, ni seki asia selkis. 
Pääsin hänen Harrikkansa kyytiin. Ajeltiin pitkin ja poikin, käytiin välillä syömäs ja sitte Kittiläs markkinoolla ja takas Leville....aivan uskomattoman upea iltapäivä...erilainen ja mieleenpainuva :) 
Loppuaika Lapin mestasta oltiin Enontekiöllä, Hetassa...kaiken sivistyksen ulkopuolella, jossa tien valtasivat norjalaiset. Heillä ei ollut pienintäkään käsitystä siitä, miten tietyömaan alueella ajetaan ja mitä pysäytyslätkä tarkoittaa. Sanoinki jo jossain vaihees, että on suoranainen ihme, jos sieltä hengis selviää pois. 
Oltiin sielä todellises katvees; Puhelimella ei ollu kenttää, ku paikkapaikoon tiellä, majapaikas ei laisin. Samoon nettiyhteys ei pelannu. Pari kertaa pääsin mökkimajotuksen respan koneelle, mutta se meni kiinni iltakasilta, ni ei me silloon vielä töistä veks oltu..niinä parina iltana sattu se tyttö olla siinä  pihas vielä myöhemmin illalla, ni se päästi mut koneelle. 

Kotiinpaluu sieltä kesti kauan, ku ajoon Levin kautta, hain sieltä liikenneaidan ja köröttelin jonon jatkona Keminmaan koneasemalle, jonne aidan sitte jätin. Matka oli kituunen; Aita peräs ei oikeen viittiny lähtiä ohitteleen, varsinkaan Leviltä lähties...niitä riivatun poroja ku oli tiellä kaikenaikaa...ku pääsi vähä kauemmas poroalueeesta, aloin ohitella mahdollisuuden tullessa. Oli pakko, muuten kotiintulo ois venyny suhteettoman myöhälle.

Elokuussa pääsin todistamaan ystävieni avioitumista ja samalla kuvaamaan heidän ikimuistoisen päivänsä. Tuon viikonlopun aloitin työpaikaltani saamani lahjakortin tuhoamisella Lielahden InterSportis, Minna oli mun kans :)  Majoituin  ystävien luona Forssassa. Sieltä käsin kävin Keijon ja Helin häissä Halikossa.
Forssassa, Cialla ja Matilla on käärmeitä, Iguaani, kissoja ja koira. Siru-koiraa ei silloon vielä ollu, ku mä olin sielä, mutta nyt on. Pääsin silloin sunnuntaina sitte kokemaan jtn niin uskomatonta...ensin Cian kans Forssan PickNiciin, jossa oli autoja silmänkantamattomiin....ja meikä oli haltioissaan. Musta otettiin kuva yhen jenkkiauton eessä,  sitte pääsin vielä sen auton rattiinkin :) Ja siitäki otettiin kuvia :)

Illalla lähdin sitte takasin työpaikan majotukseen, tosin vielä yhden ystävän kautta. Lupasin Minnalle, et tuun kuvaamaan hänen hevosensa. Jotenki sitte siinä kaiken touhun ja tohinan keskellä huomaan istuvani hevoskärryys ja ohjastavani ravihevoosta :O Ja ku se oiski jääny siihe...vietiin joitain hevosia laitumelle ja tuotiin toisia boxiin, ni Minna tuumaa, että otetaampa tua Iiris tuasta tallihi ja ku Minnalla oli siinä vaihees Zivago taluttimes, ni tää antaa taluttimen mulle ja menee hakeen Iiristä haasta. Meikä oli ensin ihan paniikis ja varsinki, ku Zivago uteliaana alko nuuhkia mua...sen turpa viipyili mun olalla ja kaulalla...tuli jo mieleen, että se syö mut...vaan eipä syöny...illan päätteeksi käytiin ajelemas avokattosella 60-luvun Datsun Fairladyllä :) Oli mellevä tunne :) Tuona vkonloppuna ylitin itteni, voitin pelkoni monessa asiassa ja olin taas askeleen lähempänä itseäni.

Loppusyksy meni töissä kivasti, löysin Kurun työmaalla kauan kadoksissa olleen ystäväni Tiinan. Asuttiin myös muutama viikko Kiikoisjärven rannalla, jonka miljöö lumosi mut täysin. 
Bestiksen synttäritkin vietettiin ja sinä samana vkonloppuna olin Party-ryhmän kans tanssimas SuperSportilla...jännitti, mutten mokaillu :)

Työt loppu...tai siis piti loppua ja ajoin sieltä Leenan ja Esan kautta kotiin....Leenaa ja Esaakaa ollu nähny aikoohi...kesällä ne poikkes täs mun kotikaupungis, mut se oli sellaanen pikavisiitti.
Heidän luokseen menin sitten pian uudelleen, koko viikonlopuksi, ku oltiinki Laitilas sitte vielä kolme viikkoa töis ja pääsin  taas todistamaan kahden onnellisen avioitumista ja kuvaamaan häät. 

Tulihan se viimeinen työviikko sitte. Ja se päättyi tavalla, jolla sen ei ois tarvinnu päättyä :( Työkaveri menehtyi tapaturmaisesti ja se lamaannutti meidät muut ihan täysin...mun eka lomaviikko meni vaan itkies ja surres, mietties elämän raadollisuutta. Kaikki suunnittelemani asiat jäivät tekemättä. Toisen lomaviikkoni vietin Laitilas...pääsin vähä muihin maisemiin, sain muuta ajateltavaa ja kävin KuntoZempissä vähä ottamas tuntumaa sikäläiseen kuntosaliin :)

Jotenki sitte vaan pääsi taas elämään kiinni. Varasin lennot marraskuun alkuun ja lähdin Madeiralle. Sieläkin tein kaikkea aivan uskomatonta, jota en koskaan ollut kuvitellut tekeväni. Lauloin karaokea yhdes hienos baaris. Olin katamaraanireissulla merellä ja käytiin vaeltamas levadoilla. Mulle laitettiin geelikynnet ja hiukset värjättiin kans. Maistoin mustekalaakin :)

Reissun jälkeen palasin kaupungin hommiin...ensin kävin tuurailemas sielä ja täälä, sitten sain vakipaikat ja nyt on elanto turvattu kevääseen asti, eikä tartte lojua työttömänä.

Mallinhommatki tuntuvat ottavan tuulta siipiensä alle ja hyvä niin...mulla on valtava palo tehdä, kokea ja elää täysillä.

Nyt rauhoitun jouluun. Nuorin tytär miehineen kävi jo syömässä, keskimmäänen tytär miehineen tulee joulupäivänä ja vanhin tammikuus... kaikki tyttäret ovat hoitoalalla ja töissä joulunpyhät. Poika tulee aattona, saan siis jakaa aaton jouluateriahetken yhden rakkaan ihmisen kanssa <3

Tämä vuosi on sisältänyt paljon muutakin, joista en halua blogissani kirjoittaa...asioita, jotka ovat sattuneet syvälle sisimpään. Mutta, olen myös ollut siunattu paljolla hyvällä ja ihanalla. Ja ennenkaikkea, saan yhä olla terve ja osallistuva ihminen. Minulla on ihanat, terveet lapset, joilla on kaikilla suunnitelmat tulevaan. Minulla on ystäviä, joita en koskaan vaihtaisi mihinkään. Minulla on työ, koti ja edelleen kasvava palo kokea uutta <3 Vuosi vaihtuu pian. Tästä on hyvä jatkaa <3
Kuvia laitan tähän postaukseen myöhemmin :)

Joulukuu...niin paljon touhua, niin paljon ajatuksia....

....mutta niin vähän aikaa.... On hyvä, että on töitä, mutta kun niitä on nyt taas ollu siinä määrin, ettei sosiaalista elämää työn ullkopuolella ole ollut ollenkaan...nukkuminen on ollu se ykkkkösjuttu vähällä vapaa-ajalla.

Nyt piristäis mieltä päästä taas malliksi, ja irrotella kunnolla. 
Toki, on täs ollu piristystä ny vähä muutenki.  Eileen pikkujoulut Härmäs. Yllättäviä tuttuja, joita en ois uskonu näkeväni juuri tuossa paikassa. Mutta niin mahtavaa oli tavata. Ihmisiä, jotka joskus olivat elämässäni lähes päivittäin. Mutta elämähän on aaltoliikettä: Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat, se jokin, mikä ennen oli tärkeää, voi tänään olla arvojärjestyksessä ihan muualla. 

Jotenki, ku täs oon ajatellu asioita ja elämääni, ja lukenu astrologista karttaani, tunnen olevani jonkinlaisella vedenjakajalla...en vain tiedä, mihin suuntaan siitä lähden. 

Olenko onnellinen, kun teen työtä, joka väsyttää mut loppuun, antamatta kuitenkaan mulle muuta  kuin palkan joka kuukausi? Mietin, pitääkö taas ottaa hyppy tuntemattomaan? Tai avata suunsa ja puhua se puhtaaksi, puhdistaa ilma ja ajatusmaailma, sekä turhat kuvitelmat ympäristötekijöiltä? Mietin, jaksanko kevääseen asti? Tykkään työstäni omalla tavallaan, mutta tuleeko työn olla ihmisen elämässä kaikki? Jokin muutos olisi nyt paikallaan. 

Oon senkin takia tuuliajolla, ku nua varpaat murtu,  ni ei oo päässy liikkumaan vastapainoksi työlle...niin...sairaslomaahan en ottanu, vaikka oisin saanu...koska kiltin tytön syndroomani nosti päätään ja sanoi, etten voi jättää pulaan ihmisiä, jotka on antanu mulle työtä...se ku ei ole itsestäänselvyys, että töitä ylipäätään edes on.

Huomenna koitan päästä lenkille, kattua, miten tua jalaka kestää...ois vaan niin pakko päästä liikkumaan, selvittämään päässä risteileviä ajatuksia ja antaa kehon nauttia liikkeestä

Olla hukassa...tällä hetkellä tiedän ihan konkreettisesti, miltä se tuntuu :(

Marraskuu -synkkä, lohduton, mutta jotain kivaakin silti :)

Näin se vaan on taas aika vierähtäny, ANTEEKSI :(

Lokakuu vaihtui marraskuuksi...elämäs tapahtu paljo muutoksia; Se, mitä luulin kestäväksi ja aidoksi, olikin vain kupla -hetken lohtu :( Elämä jatkuu silti. Mutta liikaa isoja tapahumia liian lyhyellä aikajanalla, väsyttää ihmisen sekä henkisesti, että fyysisesti...se tunne on epämiellyttävä...

Upotin varpaani rantahiekkaan. Atlantin suolainen vesi huuhteli jalkojan,
ja minä tunsin olevani VAPAA

Otin heti marraskuun alussa irtioton arjesta ja ihan kaikesta muustakin. Lähdin viikoksi Madeiralle. Se viikko voimautti paljon <3
Sain taas kokea niin paljon; Ennenkaikkea sen, mitä on aito, vuosia kestänyt ystävyys, vaikka välimatkaa on näinkin paljon. Sain kokea huikeat markkinat, katamaraaniristeilyn Atlantilla - vaikkei sillä reissulla niitä niin paljon odottamiani delfiinejä nähtykään  - reissu oli kaikinpuolin upea...paras mahdollinen sää, rentoutumisen multihuipentuma suolaisen meren tuoksun helmassa. Kävin mä siinä Atlantis uimaski...tuli koettua sekin.
Sain yhden hemmottelupäivän ittelleni....geelikynnet ja hiusten värjäys...oli jännä tunne istua käsiteltävänä ja kommunikoida englannin kielellä...mulla ku on viä se, että ku käännän lausetta, käännän sen ensiksi päässäni ruotsiksi ja siitä englanniksi :)

Pilvet laskeuvat vuorien ylle...on aika matkata takaisin alas kylään.

Omituunen turisti Pohojammaalta )

Jari, Anette ja joku kummajaane :)

Meri...lapsuuteni koukuttavin elementti...
olet sitä yhä....houkutat ja koukutat...

Rakkautta <3 Zorro <3

"Vain vana jäi, kun laivasi lähti "

Siinä näkyy Madeiran rannikkoa Katamaraanista, Atlantilta kuvattuna 

Pari levadaa käytiin vaeltamas...oli kyllä upea reissu sekin....ilma sielä korkeuksissa oli paljon ohuempaa kuin normaalisti. Poislähties pysähdyttiin juomaan yhteen kahvilaan, joka oli vähä alempana...muutamas minuutis pilvet laski, tuli kylmä ja oli pakko hakea pitkähihainen päälle. Samalla reissulla näin elämäni erikoisimman liikennemerkin....se varoitti irrallaankulkevista lehmistä :)

Helmiä oivat myös ne hetket, kun oltiin kotosalla...siinä pyöri pojat, koira ja kissa. Koira Zorro on raju poika osoittamaan hellyyttään...aamuisin hyppiminen ja "syliintukkiminen" oli välillä ihan tuntuvaa...mutta sellainen ihana tyhjäpääHönttä se on <3 Kissa Bijou oli myös suloinen...
Isäntäväki poikineen on yksi maailman ihanimmista perheistä...yhteiselo on saumatonta ja sujuvaa...pojat puhuvat keskenään palajon englanniksi, mutta myös suomeksi. Koulussa kieli on portugali, jota kaikki 3 poikaa puhuvat jo sujuvasti. Isäntäväellä itsellään ei kielen oppimisessa ole hätää...heillähän on kotona kävelevät sanakirjat :)

Madeiran pääkaupunki on Funchal...sielä on yksi maailman vaarallisimmista lentokentistä...sielä on myös eräs loistava pihvipaikka, jossa kävin laulamassa karaokea yhtenä iltana :) Sain raikuvat aplodit, olin ainoa suomalainen, joka lauloi...ja lauloin suomeksi...niillä oli ittelläänkin suomalaisia biisejä, mutta, ku käytiin siinä paikas aiemmin viikolla syömässä, kysyttiin samalla, voinko tuoda omat levyt karaokeiltaan...se sopi, joten lauloin sitte omilta levyiltäni suurimman osan sen illan biiseistä.

Madeiralainen karaokeilta oli valtava elämys ja kokemus...olis jäykillä suamalaasilla opettelemista...vetäjiä oli kaksi: Toinen hoiti vain levyyjen vaihdon ja soiton. Toinen juonsi ja se juonto oli todella eläväistä; Juontaja haastatteli laulajia, tanssi musiikin mukana ja houkutteli pöydistä ihmiset lattialle, hän hymyili ja oli oikea tähti....Kyllä sitä menoa katteli huuli pyäriänä...

Viikko oli todella jotain sellasta, jota tarvitsin kaikkien ikävien kokemusten jälkeen...ja ku pääsin kotia, laitoon tuulemaan.

Soitin kaupungille ja nyt sitte ollaan työelämäs taas ihan kunnolla. Hyvä niin, ei tarvi liiton päiviä ajaa alas...voihan olla, että jonain päivänä joudun turvautumaan liiton päivärahoihin ja se ei kuulosta houkuttelevalta, et ekan maksun yhteydes tulee tieto, että päivät on käytetty loppuun :(


Mun monivuotinen työkaverini pyöräytti maailmaan pienen pojan tuossa puolenkuun paikkeilla. Itte heitin seuraavana päivänä valokuvamallikeikan ja oon todella tyytyväinen kuviin :)
Nyt mun elämä on aika hyvin taas mallillaan :) On töitä - välillä tuntuu, että liikaakin, mutta hyvä niin...taotaan silloon, ku rauta on kuumaa :)

Viime sunnuntaina sain kokea taas jotain uutta: Koirien mätsärit, joihin osallistui myös ensi kertaa keskimmäisen tyttäreni 5 kk:n ikäinen Huskyn pentu. Ja aivan loistavasti meni eka kerta :) 
Mulle tilanne oli outo ja houkutteleva - kuvaamisen kannalta eritttäin haastava. 
Koiria, niin paljon koiria...eri rotuisia, eri kokoisia, eri näköisiä...ja silti kaikki omalla tavallaan kovin suloisia otuksia :) Ja kaikkia olisin halunnu kuvata :)
Nautiin suunnattomasti...tunsin olevani jossain, missä mun kuuluukin olla :)

Ensi viikosta lähtien mulla vakiintuu työt niin, että voin suunnitella asioita eteenpäin. Kovin vain iltapainotteiselta vaikuttaa työkuviot, mutta meinaan kattella sen raon sinne salillekki.
Onneks kotona on steppilauta, nyrkkeilysäkki ja selätin...ja puntit...ja kotini ympärillä metsää, jonka ilma on ihanaa hengittää.

En mä tiedä...mut mulla vaan on niin käsittämättömän hyvä olla taas....ehkä mut on luotu olemaan koko ajan vähä kiireinen ja tekemisen päällä....ja ennenkaikkea...mulla on aivan ihanat lapset, ihanat ystävät ja itsellä hymy entistä herkemmässä....

Muistan hyvin vielä ajan, ku olin aina surullisen näköinen, kuljin hartiat kyyryssä, katse maahan luotuna...elämä potki päähän ja tuntui, ettei ollut aihetta hymyillä...
Kunnes....
Ystäväni Minna linkitti mulle positiivareitten sivut ja sieltä "Ajatusten aamiaisen"
Siitä alkoi uusi tieni kohti positiivista asennetta. Se, mitä olen tänään, on juurikin ystäväni ansiota <3 Siitä suuri kiitos Minnalle <3
Nyt osaan nähdä huonoissaki asioissa jotain positiivista...
Muistan myös, kun tämä loppuaan lähenevä, kuluva vuosi oli aluillaan, että lupasin itselleni, että kirjoitan päiväkirjaani joka päivä edes yhden asian, joka sen päivän aikana on antanut minulle aiheen hymyyn....USKOMATONTA <3 Täs yks päivä kattelin näitä merkintöjä....miten pienestä sitä voikaan saada aurinkoisen hymyn kasvoilleen...ja kuten tiedetään - hymy kaunistaa :)

http://www.youtube.com/watch?v=AwN9SnoZUUE

Elämä jatkuu....

Niin se vain on...elämä jatkuu, vaihtelevin fiiliksin, mutta eteenpäin silti mennen.

Viimeinen viikko on ollu kyllä ihan kaamea. Loma ei vois paskemmin alkaa, ku pitkäaikaisen, nuoren työkaverin poismenolla :( Ei vaan voi ymmärtää vieläkään :(
Viime viikolle olin suunnitellu tekeväni vaikka ja mitä, mutta sunnuntaina tullut ikävä uutinen lamaannutti toiminta- ja ajattelukyvyn ihan totaalisesti. Itkua on tullu enemmän kuin koko kuluneena vuonna yhteensä.

Salilla yritin käydä, treenasin ihan hullunlailla, saadakseni ajatukset edes hetkeksi jonnekkin muualle kuin tapahtuneeseen. Kummasti sitte vaan salilla näin kaikissa tummissa miehissä Tonin, kaikkien miesten ääni kuulosti Tonin ääneltä ja jokainen nauru kuin Toni olisi nauranut...oli pakko paeta kyyneleineen infapunasaunan hämärään....kukaan ei kysellyt, vaikka varmasti moni näki, etten ollu omillani. Sain olla rauhas....sitä halusinkin.
Perjantaina kävin kahvilla yhden ihanan ja hyvän ystävän kans. Oli hienoa, ku päästiin viimeenki kahvitteleen, meinaan ku, sitä on suunniteltu keväästä asti....siitä asti, ku jäin keväällä kaupungilta pois...

Lauantaina sitte otin ja terästäyryyn sen verran, että lähärin ajelohon Satakuntaha...olin bestiksen luana sunnuntaihi asti. Niillä on sielä uus koissu....ihana, pikkuunen Polina <3 Olihan sitte söpö.
Lauantaina istuttiin iltaa, paljuiltiin ja saunottiin ja käytiin karokes... mulla vaan fiilikset ei ottanu noustakseen. 
Sunnuntaina ajoin Laitilaan...tulin tänne, vaikka tua muru oli itte pelis. Mutta ku se sitte tuli....mun maailman täytti aurinko :)

Täälä oon ny ollu tän viikon ja oon lauantaihin asti. Vasta nyt tuntuu lomalta. Oon saanu olla, tehdä asioita, jotka tuntuu hyvältä. Oon tehny ruokia, käyny lenkillä ja salilla ja tehny korujaki....eikä oo ollu kiire mihinkää.... Hiarojallaki kävin, ku alako niskat taas oireella siihem mallihi, nottei enää tuntunu eres pää kunnolla kääntyvän ja yällä ei saanu oikialla kylijellä nukutuksi ollenkaa. Ny soon paree, mutta meen perjantaina viälä uuresta sinne.

On tää ollu viikkona paree, ku viime viikko. Mut suru ei helpota. Hautajaiset on ny lauantaina, enkä pääse niihin...mulla on tyylikoulutustilaisuus kotipuoles klo 15, ja aion mennä sinne oppiman uutta. Hengessä mukana olen kyllä lauantaina. 

Tällästä tällä kertaa. Reissut ei lopu, eikä niitten tarttekkaan loppua. Minoon osaani tottunu ja elän niinku elän. Tää on mun elämä....ja siinä on mukana paljon.

Epäreilu elämä

Tänään on pyöriny pääs monenmonta asiaa...ei edes kunnon teholenkki saanu kaikkia ajatuksia järjestykseen, eikä auttanut tajuamaan kaikkea tapahtunutta.

Elämä jatkuu, se on saletti, nyt vaan taas osaa arvostaa elämää ja asioita siinä, entistä enemmän...

Älkää jättäkö mitään hampaankoloon toista kohtaan...huomenna voi olla päivä, että et voi asiaa enää korjata....ei mulla muuta ;'(

Itkuja, naururuja, suuria tunteita

Niimpä niin....lokakuu on jo hyvää vauhtia kääntymässä puolivälin yli , puut ovat alastomia, ilma kostea ja linnut etsivät jo lämpöä ja suojaa itselleen.

Viimeiset työt tuli taputeltua pakettiin viime torstaina. Noi kaks viimestä viikkoa Laitilas oli kyllä niin huiput, ettei paremmasta apua.

Ku se pössöövuaro sitte loppu, ja alettiin normiin päivävuarohon, ni tuli taas se normirytmi elämään.
Olin viimeset viikot Laitilas putkeen, etten tullu kotia välillä. Silloon tokan viikon torstaina menin väsymystä uhmaten hotellin karaokeen. Ja se kannatti. Löysin elämääni ihmisen, jonka haluan siinä pitää. Nyt vain pikkuhiljaa eteenpäin ja toivoa, että kaikki menee hyvin.

Samana vkonloppuna ajoin sitte Laitilasta Alastarolle ja olin Leenan ja Esan luona viikonlopun. Perjantai vaan oltiin ja oleennuttiin, lauantaina lähettiin Leenan kans Loimaalle shoppailemaan ja käytiin kahvila Ennissä vähä sumpilla.  Oli aika hieno tunne istua siinä kahvillassa, jossa istuin 2009-kesällä tuon tuostakin päivällä, ku oltiin Loimaalla yövuoros ja mulla ei uni aina riittäny niin pitkälle, että ois vaan saanu töihin lähtiä.

Loimaan reissun jälkeen syötiin ja mä lähdin Lietoon häihin. Sain olla todistamassa ja kuvaamassa, kun kaksi ihanaa sai toisensa. Eivät olleet ihan perinteiset häät. Mukavaa oli.
Illaksi takaisin Alastarolle ja muihin juttuihin.

Sunnuntaina tekaasin safkat koko sakille, kuvasin pihapiirin kasveja sun muita ja lähin sitte sydän pamppaillen ajamaan takas Laitilaan...ja se ilta oli yks elämäni ihanimmista. Tunsin eläväni taas ja olisin halunnu, että se kaikki olis vaan jatkunu, eikä ilta ois vaihtunu yöhön ja yö uuteen aamuun, joka palautti mut arkeen.
Siinä se meni viimenen työviikko sitte tunteiden vuoristorataa ajelles...Ihan aikuusteoikiasti mulla on ollu niin mielettömän hyvä ja onnellinen olotila, ettei sateiset työpäivätkään oo himmentäny mun hyvää tuultani ja aurinkoista olemustani.
Mä vaan olin ja hymyilin.

Viimenen viikko piti sisällään niin paljon uusia tunteita, jotka läikkyi laidasta laitaan....vaikka sydän soitti onnensäveliä toisaalle, se myöskin itki suruaan töiden loppumisen lähestyessä.
Torstai oli viimenen päivä töissä... yön taakse jääneen keskiviikon tapaan jutut oli aika hulvattomia, mutta taustalla väijyi kyyneleet...tapahtumarikkaan päivän loppumetreillä tuli vielä sattumus ja tarvittiin jauhesammuttimiaki, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä.
Kun ilta sitte loppu ja kamat pakattiin viimesen kerran, ei kyyneleitä voinu enää estää....ne tulvi kuin meri, eikä niistä tuntunu tulevan loppua ollenkaan....Onneksi oli olkapää ja syli, joihin nojata illan päätteeksi...saunottiin ja oltiin vaan...jotenki oli tyhjä olo, eikä sitä helpottanu se, että seuraavana aamuna tiesin itkeväni vielä enemmän...ja niin kävi, että viikonlopusta tuli itkujen valtameri ja se jatkuu yhä....tämän aamun uutiset saivat kyynelmeren auki...ehkä tällä kaikella on tarkoituksensa, emme vain sitä vielä ymmärrä....kyyneleet puhdistaa, senkin tiedän...mutta ketään se ei tuo takaisin...tällä hetkellä en kykene muuhun, kuin ristimään käteni ja toivoa, että kaikki kääntyy hyväksi.

Mitä tästä eteenpäin? Ehkäpä ihan uudenlaisia reissuja...olenhan reissunainen...

Niimpäniin...syksy saa ja mun bloggaukset kusee...missä vika??? Aika ei vaan riitä aina kaikkeen

No,niin...syyskuu vetelee viimeesiään ja meikä on saanu tekstin aikaaseksi viimeeksi alakukuusta...nooh, jos ny taas koittaas summata asioita ylös...tekstiksi asti.


Kiikoisjärven rannalla tosiaan asuttiin kolme viikkoa. Aloin loppuviimeks viihtyä sielä, vaikka asuinki saunamökis. Mut ei me sielä paljoa ehitty olla, ku oltiin pitkiä vuoroja töis...

Viimesenä aamuna Kiikoisjärven rannalta ajoin Auraan ja siitä Turun motarille. Se oli viimeinen päivä siinä porukas :( Takastulles ajoin Alastaron kautta ja kävin kyläilemäs ystäväpariskunnan luona...voi, ku oli kiwa nähdä heitäkin pitkästä aikaa :)

Sitte seuraaana päivänä tuliki puhelu, et työt jatkuu toises porukas ja meikä pomppi kattoon sen takia...en vaan malttais lopettaa vieläkää, mut ans kattoo ny, mitä ens vkon jäläkihin tapahtuu.

Madeiran matkan varasin ja se päivä lähenee hurjaa vauhtia. Sitä ennen lähenee kuitenkin päivä, joka teki 30 vuotta sitten minusta ensimmäisen kerran äidin. Huomenna, 30.9.13, vanhin tyttäreni täyttää 30 vuotta <3 Mihin nää vuodet katos??? 

Eilen kävin toisiks vanhimman tyttären luona kattoos niitten koiruvauvaa....voi, ku se oli SÖPÖ <3 Nita <3

Ystäviä oon yrittäny tavata mahdollisimman paljo ja pyrin tapaamaan tästä eteenkinpäin. 
Mukavia reissuja ollaan tehty Miian kans ja ny perjantaina oli Birgittaki mukana :)

Viime viikko oli hassu työvuoro....saadaan massaa vasta myöhemmin, ni menty töihin vasta klo 11.30 ja oltu sitte tonne 23-01.00 paikkeille...pimiää ku säkis ja mettää ympärillä...siitähän se meikälääsen miälikuvitus sitte saaki ruakintaa ja ei aikaakaa, ku oon jo autos istumas...onneks sillä tiellä liikenne hiljenee ysin mais illalla, et autos pystyy istuun, ku ajaa se pikkuusen vinosti airan etehen, ni näköö peilistä, koska airan taa tuloo autoja...
Vielä huominen on tota pössöövuarua, tiistaina saadaan sit massaa jo aamusta -onneks...vaikka joo...ihan sama, missä vuaros sitä on, kuhan saa vaan olla töis.

Se on kuitenki varmaa, että ku asfalttihommat loppuu, mä pidän sen loman...en oo liki kahtehen vuatehen pitäny lomia ja se alakaa iha oikiasti tuntumahan jo niin rupis, ku pääski...onneks varasin ton Madeiran reissun, ni oon pois kaiken ääreltä, joka mua ressaa ja asettaa mulle paineita. Toisaalta hyvä piirre olla tunnollinen, mutta ei sen puoleen kiva, ku sitte siitä tulee paineita ja sitä laittaa ittensä liikaa likohon kaikkeen.

Jos sitte, ku Madeiralta tuloo, ilimoottautuus kaupunginriveihin taas talaven aijaaksi, ni ei tarttisi jouten klavaata, ku ei musta kerta siihe oo...

mutta...antaa hetkien tulla ja mennä...kattellahan, mitä tulevaisuus tuaa tullesnansa....ny pitää mennä Samin avuksi laittamahan kajareita :)

Voihan aika...miten pysyisin kyydissäsi?????

Niin se vaan taas aika vilahti...ei oo ehtiny kirjotella, ei summata menneitä blogiin...mut josko nyt sitte taas jotakin koittaas vääntää. 

Kurun viimeinen viikko meni suht nopsaan, vaikkakaan ei kommeluksitta sekään. Mutta myös jtn ihanaa sain tällä viikolla aikaan. Olin siinä miettiny yhtä ystävää, jonka tiesin asuneen Kurussa. Otin vähä asioosta selevää ja siellähän tämä vieläkin asui...ja niin siinä kävi, että vaikka tiistai heti aamusta näytti nurjan puolensa; Nukuin pommiin, mutten kuitenkaa myähästyny töistä, kaaduun ojanpiantarehella ja paukahutin poloveni siihe ainuahan ohkaasen koivun kannontynkähä...otti niin kipiää, notta kyynelehet tuli silimihi ja suusta pääs ties mitä ärräpäitä ja vaikka mitä muuta...suurin pelkoni oli, etten kykenis perjantaina ja lauantaina  tanssimaan. 
Mutta jtn hyvääkin tiistaille. Mun aidan läheisyyteen pysähty auto ja sieltä tuli ulos nainen, joka lähti määrätietoisin askelin kävelemään mun aitaa kohti. Tunnistin heti.....TIINA <3 Voi, hyvä Luoja <3 Hetken veti tunteet sellastaki vuoristorataa, ettei hiljaa tosikaan....vuosikymmeniin ei oltu nähty ja nyt....siinä...ihan ihkaelävänä mun edes, eikä vanhentunu päivääkään <3 Kyllä siinä juttua piisas ja olis piisannu piremmältikki, mutta koneet alko tulla likiitte ja mun oli pakko siirtyä alta veks...Tiina lähti siinä sitte samalla. Mut voi pojat, että oli mahtava tunne tavata ihminen, josta ei ollu kuullu aikoohin mitään...ja sitte...yks pieni hetki, ja hän seisoo edessäsi...sanoinkuvaamattoman upea hetki <3

Saatiin Kurun tyämaa sitte valamiksi asti, vaikka keskiviikkona näytti siltä, ettei tuu lasta, ei paskaa, ei kusta, ei kumpaakaa...kone istahteli ku mumma mättähällä pariinki otteehi...ja syyki löyty....JOKU SAAPLARIN MOLOPÄÄ OLI NYYSINY SIITÄ YÄLLÄ LÖPÖT :( Kerpeles :(

Päästiin sentään kuitenki matkaan uuresta ja torstaina oltiin -kuinkas muutenkaa, ku neljän ruuhkalla siinä risteysalueella, mihin veto loppus....oli siinä tovi sellaastaki härdelliä, että aikaki kulu ihan siivillä...Ajoon Parkanon kautte kotia ja menin suaraa maate...oli vaan hirmuunev väsy.

Perjantaiaamuna sitte nousin pirtiänä, pesin pyykkiä ja tein muita kotihommia...sitte hiarojalle ja siältä katteleen uuret silimälasit ja aurinkolasit...alakaa tua näkö olla siitä paskas mallis, et nykyysillä lasiilla ku näköö vaan kauas, ni sitte ku syää, lukee tms, pitää ottaa lasit veks...jos on vähäki huano valaastus, en taharo nähärä lukia enää iliman laseja ja kaksia klaseja on tyäläs raahata joukos jokapaikas....otin sitte tavalliset rillit ja aurinkolasit monitehoona ja arskat viälä polarsioituuna...luulis sen jäläkihin näkevän. 
Meen näköjään tuas asias äireevainaan jalaanjäläkiä...:( Sille ei voi mitää...sukurasite, mikä sukurasite :(
Perjantai-iltana menin sitte salille, missä lanseerattiin uus laji, ja voi poijaat tokkiinsa, että oli kiwaa....ja tuli hiki. 

Lauantaiaamuna menin sitte asioolle viälä ja sitte SupesSportille Fitness-päiville...tuli sitte siäläki Zumbttua pualituntia ja vedettyä eilen lanseerattua Partyä liki tunti päälle...Huh- että oli hiki.
Siitä sitte kotia suihkuhu, jtn nassuhu ja sitte auton noukka kohti Kokemäkeä ja bestiksen synttäreitä.

Vkonloppu meni mukavasti. Kukaa ei ollu hulluna humalas...paljuiltiin, juteltiin, otettiin kuvia ja mentiin jopa aijoos maatekki.
Sunnuntaina käytii aamusta kirppiksellä ja lähettiin sitte Poriin silakkamarkkinoolle...siältä löyty kaikkea hyvää, OmNomNom <3

Illaksi ajoon majootuksehe...möksälle Kiikoisjärven rannalle....Mikä upea näky , WoW!

Viikko Satakunnas on menny nopsaan ja sain positiivista palautettakin tekemästäni työstä....Nöyrästi siitä kiitollinen. Parhaani oon pyrkiny tekemään ja teen vastakin.
Ruoka on tuotu paikalliselta ABC:lta ja voi NamNamNam, mitä safkoja sieltä on tullu...ja muutenki sen lafkan palvelu...ansaitsee hatunnoston.

Torstai-iltana ajoon kotia...ja yllätys...menin suaraa maate taas...oli vaan väsy.

Ny oon sitte kotona siivonnu, pessy pyykkiä ja mieli tekis olkkaris vaihtaa järjestystä, mutta ku en siihe yksin kykene...Salilla olin eileen ja meen tänäänki ja huamennaki viälä, enneku lähären möksälle taas.


Nii, että...jos joku riski ihimine tuntoo suunnatoonta halua tulla jeesaamaan mua huanekalujen siirtämisessä, ni teretulemasta vaa...tosin...tänään oon päivällä tovin tästä veks, ku meen salille, mut sen jäläkihi ei ookkaa muutaku aikaa :)

Tällaisia maisemia oli sekä Kurussa, Ruovedellä, että Kiikoisissa <3

Utua, aamuaurinkoa ja punertavaa taivasta

Josko taas jotakin...

On se jännä käsite tuo aika...miten se kuluu nopeaan, kuin varkain, eikä anna pelivaraa ylimääräsille töille sen paremmin kuin niillekkään, jotka ovat jokapäiväisiä toimia. Elokuu menee hurjaa vauhtia loppuaan kohden, päivät valuvat viikkoihin ja viikot vilistävät silmissä...tosi surullista oli torstaina töissä tajuta se tosiasia, että syksy tulee vääjäämättä...keltaisia lehtiä putoili puista juuri tehdylle tielle...jäivät siihen kuin odottaen viimeistä voitelua. Syksyn ruska on toki kaunis, mutta kun sekin päättyy aina mustaan marraskuuhun.....Hyi, en halua edes ajatella.

Oltiin ton edellisen kirjotuksen jälkeen vielä pari päivää Sahalahdella ja siirryttiin sitte tiistain pitkälle venyneen työpäivän päätteeksi uuteen paikkaan. Yöllehän se meni, ennenku perille pääsi, mut pääsipä kuitenki ja ehjänäki vielä.
Sen päivän kohokohta oli, ku monivuotinen työkaveri, Pire, kävi työmaalla. Heti pomoki siihen tuli kysyyn, et "tulikko töihi?" vaikka näki, et Pirellä on suloinen vauvamasu <3

Aamulla sitte 40 km:n matka majotuksesta mestalle ja sitä täs ny on veivattu toista viikkoa. Työpari on vaihtunu tiuhaan tahtiin :(  Mut joo, nää hommat on niin tätä.

Viime keskiviikkona sit saatiin viimeenki se toinen kaista valmiiks ja torstaina jo käännyttiin takaspäin...jos se tän alkavan vkon torstaina sit ois vaikka valmis, koko pätkä.

Ollu tää viimenen mesta vähä erikoone. Majapaikas tuaraha illattaasin aamupala huaneisihi. En sitte jaksa aamuusin nousta nii, et söisin siinä..teen leivät sun muut valmiiks ja otan mukaan...Lasse tua aamuusin sakille kahavit ja se onki aamun paras hetki, ku saat sen kuuman, höyryävän ja tuoksuvan kupin käsiisi ja saat siemaista siitä ekat, nautinnolliset hörpyt....AAAAAAH, ei liene parempaa :)

Viime vkonloppu meni kotioloissa. Perjantaina kävin hieronnas ja sen jälkeen olin tovin kotona ja lähin sit salille vähä tanssimaan....sitte tulikin ystävän ihana koiruus hoitoon. Siinä se sitte meni vkonloppu lenkkeillen Mäykin kans ja sain mä ikkunatki pestyä ja verhot vaihdettua. Satun kans käytiin Pancho Villas syömäs, ku oon sen sille luvannu jo aikoja sitte, et mennään yhes syömään, mut aikataulut ei vaan oo sopineet yhteen ennemmin. Nyt sit mentiin ja kyllä me syötiinki...OmNomNom...ja Mäykki oli sen aikaa ollu kiltisti kotona...mentiin sitte pian pissalenkille, ku tultiin kotia ja Satu tuli tähän mun luo kans...Illalla sitte vein Satun veljensä luo. Sielä oli ihana kolmiviikkoinen vauva <3 Ajelin kylillä tovin ja tulin kotia Mäykin kans...saatiin sitte naapuri kylään Pauken kans....Pauke on Corgi....sanottiinki, että ne on Mäykin kans maastomakkaroita, ku molemmat on matalajalkasia ja menöö tuhottoman kovaa vauhtia :) Koirilla oli hauskaa keskenään :)

Viime vkonloppuna kävi myös ihana vieras....Nina, mun hyvä ystävä tuolta 80-luvun loppuvuosilta asti. Pyörittiin nuorina likkoona kylillä mun ApinaDatsunilla, luu pihalla ikkunasta ja stereot pauhas musiikkia nii, että melekeen kattoki Datsunista nouseskeli....voi, noita aikoja :)

Ihania muistoja vaikka miten paljon, mut ihaninta on, et ihminen, joka silloin oli tärkeä ja läheinen, on yhä tänäänkin elämässä. Molemmilla on omat perheet ja muut omat juttunsa...mutta ku Nina täs joku vuos sitte oli kirjottanu mulle kirjeen....muistan, ku tulin väsyneenä viikon töistä kotiin ja plarasin postiläjää...löysin Ninan kirjeen...luin sen väsyneenä, mutta se herätti mut ihan täysin...siitä hetkestä lähtien ollaan oltu taas säännöllisesti yhteydes...ja hyvät ystävät...eka tapaaminen ton kirjeen jälkeen oli huikea....kuin ei vuosia ois ollu välis ollenkaan....yhteys oli säilyny ja me tavallaan jatkettiin siitä, mihin viimeks oli jääty...oli toki asioita, joista keskusteltiin uusina, kun ei tiedetty toistemme elämästä noiden "välivuosien" ajalta...

Ihanaa oli nytkin istua ja jutella ja kahvitella...Päivän paras hetki, eittämättä <3

Tänään lähden vielä viime viikkoiselle majapaikalle ja mestalle. Otan reilusti ruokaa mukaan, viime viikon olin aika usein tilantees, et vattaa kurni, ku työt saatiin illalla päätökseen ja kello niin paljo, ettei mikää ollu enää auki...ja majotukses vaan ne, mitkä oli tuotu sinne aamupalaksi...parina iltana niistäki katos illalla jo banaani tai joku muu....

Paino ei onneks oo ihmeemmin pudonnu. Migreeni sen sijaan vaivas...tiistaina illalla alko...yöllä vähä laantu, mut keskiviikko oli sellaanen pöhölö olo koko päivän...jäin sitte illansuus vahtiin yhtä risteystä ja jouduun muutaman kerran sitte aidalta juosta siihen risteykseen, et sain autot kii...alko se jynttäys sitte uuresta....veetutti vallan valtavasti, ku muut lähti ajaan kartingia ja meikä meni majapaikkaan migreeniään paranteleen....ÄRPELES :(

Perjantaina olin taas hieronnas...ny laitettiin Kinesioteipit hartiohin, josko niistä ois apua...ei haluais enää noita migreenipäiviä... :(

Viime vkolla alotin tosiaan taas salikäynnit...jotenki se fiilis, joka tuli, ku Jenni sano, et tuu, sä oot osa Zumban ydinporukkaa, sai mut tajuamaan, et tätähän mä oon kaivannu koko kesän...mut niinku tos alus sanoon....Aika...jännä käsite...ei ehdi millään kaikkea...ny päätin, että liikunnalle lisään aikaa ja salille palaan joka vkonloppu uudelleen...mun kroppa on kaivannu sitä...

ens vkonlopuksi arpaonni suosi mua uuden Party-ohjelman lanseeraustunnille...JESH! Uus, tanssilaji....I can only imagine how I will enjoy it :) Toi juttu on perjantaina...lauantaina lähdenkin sitte ajeleen Bestikseni luo...ja juhlimaan hänen synttäreitään :)

Tänään vois vielä imuroora, ku nua karvaaset kakarat ensi haetaan kotiinsa...ollu kaks vkonloppua perättääsin, notta on ollu hoitolemmikkejä...ihania, erilaisia vkonloppuja....Mäykin kans oli ihana olla, käydä lenkillä ja sen sellasta...nää kissut, Herra Valtteri ja Neiti Valentina ovat sitte taas toisella tavalla ihania...kissaihminenhän olen ollu aina ja mulle on jotenki luontaisempaa käsitellä niitä...makkarin oon niiltä sulkenu, että saan nukkua ja ne ei karvaa sänkyä.

Ihania kissuja nää on...Waltsu on ollu mulla monet kerrat aiemminki hoidos...Valentina on ny ekaa kertaa. Hyvin on menny....Waltsu muistaa vanhat, hyvät piilopaikat, joihin voi mennä, ku haluaa olla rauhas...niihin samoihin paikkoihin se piiloutuu nykki, ku tua pentu alkaa käydä sen hermoolle.

Ja tua riiviöhän käy sen hermoille...käy kimppuun niinku yleinen syyttäjä :O

Mutta tämä tällä kertaa...josko ny ens vkonloppuna ehtiisin perjantaina summata viikon tänne, lauantailta tulee varmaan oma juttunsa, ku paljuillaan ja vaikka ja mitä muuta kiwaa....parasta ens vkonlopus kuitenki on se Party-ohjelma ja bestiksen tapaaminen ja hänen luonaan viipyminen...näkee taas paljo muitaki tuttuja...ja ihanat Pippuri, Mini ja Nikita <3

Elokuu -nytkö jo????

Uskomatonta, miten aika juoksee...juurihan vasta alotin työt tienpäällä ja nyt jo ollaan elokuussa, koulujen alkamisessa uudelleen ja selkeästi on jo havaittavissa syksyn merkkejä niin luonnossa kuin muutenkin.

Tässä on taas tapahtunu kaikenlaista. Lomaviikko oli ja meni. Olinki sitte jo pitkähäntääsis täis, ja sain ittelleni hommia oman kaupunkiporukan puitteis. Aika kului taas nopeasti ja päiviin tuli kaipaamani rytmi.


Nyt sitte taas oonki ollu maalimalla ja sinne palaan, kun viikonloppu on ohi. Ei tätä vaan osaa olla tekemättä. Sitä on kuin kipiä kissi, jos ei saa lähtiä.

Viime vkonloppu oli kyllä oikia elämysten viikonloppu. Nautiin ajasta ja kyllä - elin ihan kybällä koko ajan. Voitin pelkojani kahdellakin saralla ja sain viettää upeaa aikaa ihanien ystävien kanssa. 
Perjantaina lähdin ajeleen muutaman muuttujan ja mutkan kautte kohti Hämettä...eka pysähdys Ylöjärvellä ja sielä ravitallilla sitte tovi ja sitte ystävän autolla Lielahteen Intersporttiin ostoksille. Sain sit viimeinki käyttää sen lahjakortin, jonka keväällä sain. Nyt on kunnon juoksukengät; ei muutaku kovaa käyttöä vaan niille heti.

Mansesta ajelin illaksi Forssaan. Voi, miten hyvä olo valtas, ku näki Ystävän, jota ei ollu tavannu muutamaan vuoteen. Aivan ihanaa <3 Ja sitten oli myös kissoja, muutama käärme ja iguaani. Aika kului hujauksessa sitä kaikkea ihmetellessä ja kuvia ottaessa.  Ja nauttien tietysti ystävien seurasta. Yöajelullaki käytiin, ku haettiin pojat pois festareilta :)

Lauantaina aamupäivästä lähin ajaan Halikkoon, jossa mua odotti haaste. Olin ottanut hoitaakseni ystävieni häiden kuvaamisen. Yleensä en jännitä, mutta matkalla tuntu, miten perhoset alko kilpaa lennellä vattas, mitä lähemmäs Halikkoa tulin . Päivä sujui kuitenkin ongelmitta ja kuvasaaliista tuli aivan mahtava. Hääpari oli kaunis ja vihkitilaisuus suloisen herkkä, kyynelineen kaikkineen...en oo eläissäni ollu noin tunneherkissä häissä...enkä oo koskaan nähny noin rakastunutta paria papin edessä. Kadehdittavan ihanaa katseltavaa...
Ruoka häissä oli aivan loistavaa...olisin voinu syödä ne graavit lohet kaikki, se oli aivan loistavasti graavattua....NamNam <3

 Illaksi ajelin Forssaan takas...otin vielä uusia kuvia kissoista sun muista ja valvottiin siinä samalla grillaten.
Siinä sitte netistä hokattiin, et sunnuntaina ois Forssassa PickNick. Kavuttiin sit aika nopsaan sänkyihin, et ehittäs ees vähä nukkua. 
Sunnuntaiaamusta heräsinki sitte valtaisaan pääkipuun ja tajusin migreenin saapuneen taas vierailulle...toinen viikonloppu jo :(

Sain migreenin kuitenkin lääkkeillä suht äkkiä aisoohin ja lähdettiin PickNickkiin...pukeuduttiin "henegen mukaisesti" sen , mitä oli mahdollista. 
Paikan päällä olin pakahtua näystä....AUTOJA, tuhansia upeita, erilaisia ja erikoisiakin autoja...silmänkantamattomiin autoja...meikä oli alle minuutissa myyty sille tapahtumalle...uhkasin hakia teltan ja muuttaa sinne asumaan.
Kierreltiin sielä ja mä sain aivan mahtavat kuvat sieltä...oli kuitenki pakko lähtiä pois, ku Aksulla oli nälkä, Cian otti jalkoohi ja mullaki panttas jo illan menot päälle. Olin luvannu mennä vielä Minnan tallille kuvaamaan heposia.

Pikaseen siinä söin jotaki ja lähin ajeleen Kangasalle. Sielä sit heti kameroimaan ja loppuviimeks tajusin olevani taas voittamassa yhtä pelkoani...jos olin perjantaina koskettanu Pythonia, ni nyt olin silmätysten hevosen kanssa....uskaltauduin silittämään ja Minna otti kuviaki, et tosiaan oon ollu sen hevosen kans tekemisis...ja niin läheisis vielä.

Minna laitto Zivagolle kärryt sun muut vermeet ja lähettiin ajaan sitä radalle. Kohta tajusin pitäväni ohjaksia käsissäni ja ohjastin sitte ravuria puolitoista kierrosta ravirataa ympäri. Mut ei se siihel loppunu...siirreltiin sitte siinä hevosia tarhasta toiseen ja niimpä sitte talutin Zivagon hakaan ihan itte...oli aika hälee tunne, ku tajus, et mulla on takana hevonen, joka tunkee turpaansa mun niskaani ja nuuhkii mua...se on Zivagon tapa...sen pitää saada haistaa kaikkea uutta...jopa suitsia tai muuta, mitä sille puetaan...jos ne vaikka on ollu ennen sitä jollaki muulla hepalla :)
Oon ylpeä ittestäni, MÄ TEIN SEN...enää en ehkä pelkää hevosta ihan niin paljo, ku tähä asti oon pelänny.

Kuvasin myös Minnan koirat Iran ja Rontin. Ronttia oon kuvannu aiemminki, kesällä 2011, ku Minna oli mun työkaverina jossaki tuola Auran kulmilla...Liedossa, tai missä lie...ei jaksa muistaa :)

Elämyksellisen illan jälkeen lähettiin vielä ajeleen sellasella vanhalla Datsun FireLadyllä...rullattiin kuomu alas ja lähettiin...käytiin Roineen rannalla, sain ottaa kuvia ja Minna otti musta muutaman kuvan....sit kierreltiin vielä ympäriinsä...Pälkäneelle majotukseen menin vasta illalla yhentoista mais...sielä tapasin yhden ystävän, mun kaimani...:)

Viikko meni enimmäkseen auringon paisteessa ja se toi mun ihottumalle uusia ulottuvuuksia...tiistaina soitin jo itkua nieleskellen lääkärille aikaa...sain ajan perjantaille...
Keskiviikkona tuli pari ohjaajaa lisää+ että siinä sitte jossaki vaihees nakitettiin risteyksiä ja ramppeja vahtimaan irrotettavissa olevat ihmiset pomoa myäre....olihan siinä ramppiruuhkaa ja kaikenmaaliman muutaki härdelliä...ihmeen hyvin homma silti pysy kasas...ja yks mies avautu ihan huolella kolmelle mun työkaverille...yhyrensortin ääliö, ei voi muuta sanua...ei usko puhetta, uhmaa kieltoja ja käskyjä ja sitte syyttää meitä, et me muka uhattiin heidän henkeään, ku tuli autoja vastaan...Noooh, Karohan kielsi sitä menemästä sinne vielä...tää oli tuumannu vaan, että: "Ja mähän meen!" Ja meni ja sai vastaansa autojonon, ajautui kuumalle kaistalle ja keilojen taakse taka-aidalla...siitä suivaantuneena haukku vielä Jasun....Kerpeles, mikä tyyppi :(

Torstaiaamuna ramppiruuhka oli pienempi, ku oltiin sieläpääs aamusta...tosin aamun alotus veny...ei menny  kaikki niin Stömsös...tuli parit muuttujat kuvioohi....ensin konetta sai hitsata ja ku se saatiin kuntoon, ni asemalta ei saanu massaa...kevyenliikenteenväylän työporukka alotti hommat kans ja massamenekki oli tuplaantunu alkuviikkoon nähden. 
Saatiin sit lopulta massaa, päästiin alkaan ja ilmaki oli siihennähden suotuusa, että taka-aitaa saatiin suht hyvin siirrettyä, ni pysy liittymät ja muut sellaset hyvin hallinnas...
Maanantaille ja tiistaille jäi sellaset 8,6 km...eli maanantaina tehään varmaan tberpitkä päivä ja tiistaina sit loppu, ku siirrytään uuteen paikkaan...
Illalla sitte ajelin kotia.  Loppumatkasta alko väsyttään ihan sikana, mut selvisin kotia...ja menin suorinta tietä maate....

Ihana viikko ollu takana...mut eilen sitte menin TAAS sinne lääkäriin...ja taas lisää lääkkeitä...mut nyt saatiin syy selville...ja paraneminen alkaa ny....ONNEKSI :)

Eilen oltiin illalla vähä karaokeilemassa Miian kans...törmättiin tuttuuhin ja vaihdettiin sitte vielä paikkaa ja yks lähti meidän mukaan...Tosi kiwa ilta oli...rentoa, ystävien/kavereiden kans vietettyä aikaa...oli kivaa olla laulamas piiiiiiiitkästä aikaa...kokeilin paria uuttaki...laitan tänne videoo, jos saan niitä ja ne on onnistuneita....Nyt meen saunaan :)

Zivago ja minä

Roineelta...

Minä Roineen rantakivellä

Reteesti autossa....

Kaikenmaailman nimiä sitä onkin :)

Mosse hyyty...pojat työnsi, käyntiinhän se jälleen lähti...

Uuuuu-La-Laa, mikä NAMU 

Upea 

Näitä kaunottaria riitti...ei ehtiny millään kaikkea kuvata

Nonnih, jos taas jotakin....

Taas on pian viikko vierähtäny. Teheny sitte loppujen lopuks vaan hyvää tää lomaviikko. 
Maanantaina kävin lääkäris ton vihottelevan varpaan takia. Antibioottikuuri siitä tuli. Toivottavasti paranoo sillä, koska jos se ei se parane, isovarpaan kynsi joudutaan leikkaamaan ainakin puoliksi pois :( Sitä en halua, koska sitte liikkuminen tulee vaikeaksi ja mun treenaaminen katkeaa :(
Illanpäälle Carita tuli sitte Calle-koissun kans tähä ja me lähettiin piiiitkälle lenkille. Varvas oli jo kivusta turta, joten ei haitannu menoa, ku maastos rämmittiin...kateellisena kattoon, ku Calle loikki yli ojien ja kaatuneiden puiden -nuivvaan, keviästi kuin perhosen lento...ja me rämmittiin ja uppoiltiin maastoon...mut tuli siinä hyvä jalkalihastreeni. 
Lähdin sitte illalla vielä Marjon luo iltakahaveelle...Ne oli Sussun kans leiponu hyvää...OmNomNom...tovi sieläki vierähti. Ihanaa, ku on ystäviä, keiden luona käydä ja ny viälä, ku on ollu siihenki kosolti aikaa...

Tiistaina mun piti mennä noukkiin marjoja ja käyrä Äireellä, joka ei oo mun oikia äiti, mut on silti mulle tärkiä ihimine <3 Nooh, ne molemmat jutut sit vähä pissi, mut ei hätää...keskimmäänen tytär soitti, tuli käymähä ja lähettiin sitte esti syämähä ja sen jäläkihi löysimmä ittemmä SpecSaversilta..saatihin likalle piilarit ja uuret lasit tilauksehe...ja tarpeeseenhan ne tuli.

Samana päivänä sain aamusta sähköpostiin tiedon, joka helpotti mun elämää suunnattoasti....voi oikiastaan sanua, notta sillä hetkellää, ku luin sen viestin, musta tuli uus ihminen...ja samalla se vanha, iloinen ja elämänmyönteinen, joka olen joskus ollut. Piinavuodet päättyivät, vaikka vielä talvella ajattelin, että olen sen paskan vanki hamaan hautaan saakka. Aisioilla on kuitenkin taipumus järjestyä. Ja elämä kantaa...AINA <3

Päivä oli uskomattoman hieno -paras pitkiin aikoihin...

Keskiviikkona sitte sain SpecSaversilta sen odottamani tekstarin. Olin just alottaas siivousta, ku se tuli ja siihe jäi imurit ja pölyhuiskat ja matot pihalle...meikä lähti ku Naton ohojus Ooppelilla kylille.  Hain mun uudet, ihanat lasit...tyylikkäät, ku mitkä ja sopii mulle kuin nenu päähä :)
Siitä sitte Coffariin vähä soodalle ja sitte auton noukka kohti Laihiaa, nuorimman tyttären luo. Siinä ensi kaffiteltiin ja vaihdettiin kuulumisia...haettiin sit pizzat ja tultiin ne siihen tyttären kämpille päästelöhön napaha...sitte takas kylille ja ihan HalapaHallihin mentihi...mulla tarttu mukaan vaan ne, mitä lähärin hakohonki...suihkusaippuaa ja hianua sokuria...likalla tarttu....IHIME...uuret kengät...plus tietty ne, mitä lähti hakoho; Suihkusaippua ja hammastahanaa...
Siitä sitte kukkakaupan kautte Kyrööhi, äireen hauralle...tovi viärähti siäläki....uskomatoonta, notta siitäki tuli jo 5 vuatta keväällä, ku äiti nukku pois. Mut ny ei oo äireellä kipuja, ei huolia, ei murheita...saa nukkua levollista ikiunta, tietäen että tapaamme joskus uudelleen <3
Sieltä sitte käytiin vielä mun pojan luona ja sieläki vierähti tovi...taas niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hieno päivä :)
Illalla olin ihan tööttisväsy, mut alettiin sit naapurin kans tota ovisilmää väsään tohon ulko-oveen....ja tietty porakonehesta akku tyhyjä...aina välillä larattihi, mut ovi on paksu, ni akku hyyty joka välis...jätettiin loppu sitte tälle päivää..

Tänään aamusta sitte taas työterveytehen lääkärihi...rupes jo ittiäki ärsyttöhön sinne  meno, mä ku en yleensä lekuris ravaa...ellei oo sitte kysymys selijästä....muutehan en sairasta...nooh, nykkää ei kyset oo muusta, ku siitä kesäkuisesta elukanpuremasta/pistosta, joka mun jalkaan ilmesty Äänekosken työmaalla....ihi-oireita ollu sen jäläkihi iha hitosti...jatkuvaa kutinaa ja pieniä näppyjä. Lääkäri tutki mut kunnolla...kyseli ja teki muistiinpanoja...sitte resepti kouraha ja taas apteekkihi...liki satasen kualema, mutta nyl luulis sitte oirehien katuavan....ja perusvoitehia ny pitääs käyttää...atooppinen iho, kuulemma...joo...ny ku en käy salilla, ni iho on ihan paska...salilla ku käyn, ni illan päätteeks istun aina puolisen tuntia infrapunasaunas ja iho ei oo oireellu , ei milläällailla...ny taas, ku on reissuhommis, eikä ehdi hirveesti ittiään hualtaa, ni iho alakaa heti pelleillä.  Ei kiwaa...mut toivon mukaan se nualla tropiilla ny sitte antuu....
Iltapäivän olin sitte Ilimajoella ja sain noukkia ittelleni herukoota...punaasia ja valakoosia. Ne onnyjjo pakkaases.
Miian luana poikkesin kans pikaseen.

Huamenna isin haudalle ja sitte noukkiin marjoja lisää Kourasta, saan valakoosia lisää, ku niitei tänään saanu palijua...oli räkätit ehtiny juhulia, ennenku pääsin pelastohon saalista :(
 Tälläästä tällä kertaa... :) Illanjatkoja kaikille

Kun UniMasa viskas kyyristä :(

Juu, niin siinä kävi...aamuyästä tipahrin UniMasan kyyttistä. Yritin pyäriä ja hyäriä sängys ja saada uuresta unta -tuloksetta. Illalla kisapäivän jäläkihin väsytti nii, ettei haukotusten määrälle ollu rajaa. Ja nukahrin lähestulukohoh heti. 6 tuntia piisas unta, sitte tuli raja vastahan sille.  Noooh, mikäs siinä sitte, ny ollahan taas normissa maximiunimäärässä, joka työssäoloaikana kesääsin yleensä tuloo...aina ei eheri tuatakaa nukkua, mutta näköjään se korijaantuu yhä aika nopiaa, ku saa kotona vetää unta kaalihi..sitäkää ei sitte rajattomasti saa näköjänsä vetää...Ei sitte. Tuloopa tehokas päivä tästäki. Ny on jo rästis olleita ja eileen otettuja kuvia merkattu isoo läjä ja lähäretetty menöhö etiäppäin.  Pian on konehelta kuvat siirretty kovolle, ettei käy yhtä vanha-aikaasesti, ku viime kesänä...vieläki kismittää menetettyjen kuvien kohtalo, määrä ja ennenkaikkea se, miten paljo muistoja liittyi joihinki kuviin...nii...eikä pirä unohtaa sitä tosiseikkaa, että, siinähän meni valtaisa määrä myös asiakkaitten kuvia...:(
Konehellinen pyykkiä pesty ja mun rakas Conversen laukkuki on taas valakoone...kukahan käsköö sitä kans joka paikkahan vetää mukana...niinku tuanne pölyäville kisararoolle...mutta ku soon niin hyvä kantaa mukana...ei siitä voi luapua...

Eileenen BotniaRingin kisapäivä oli kyllä aivan valtava...7-8 tuntia sielä olin ja aika kului ku siivillä...etenki ku raralla oli Legendsit...en osaa selittää, mikä niissä viehättää...ne vaan on niin PRO <3

Jos ny lähtis lenkille ja kattoos sitte, mitä päivä tuaa tullesnansa...palaallahan tuannempana asian ytimehe...

Lauantaita vaan....

12 tunnin yöunet takana. Outo väsymys ollu ny muutaman päivän; Kai se on tää, et ku on tottunu työrytmiin ja sit onki yhtäkkiä lomalla, ni ruppi moittii heti.
Oon kyllä lenkkeilly ja treenannu ja käyny tanssimas, et pysyy liike kehos, mut väsy on silti ollu käsinkosketeltavan voimakasta. Nooh, josko se tästä taas muuttuu, ku pääsöö takas sorvin äärehe.

Eilinen oli kyllä taas hieno päivä. Poika tuli käymään ja rassattihin tuata autua...vikakoodilukijalla ettittiin vikaa, miks se yks valo palaa...lukija ei sitä löytäny, mut epäillään sen olevan joku anturi...ku se valo palaa suhteessa kierroksiin...
BoomBoxiki käytiin ostamas...et saa jotenki popit soimaan tuala autos. Eipä sinne oikeen kunnolla mitää saa, ku soon pakuksi rekattu farkku, ni ei oo silleen tiloja, missä ois suojas...ellei sitte tee jotaki kotelua niille suajaksi...ku sinne ny tulee sitte tua boxi ja vahvari...:)

Eilinen lenkki oli kans yks parhaita tälle kesää...sateen jälkeen ilma oli happirikas, juoksu kulki taas, ku pääs maastoon välillä. Asfaltilla jalat ja alaselkä moittii...mut seki ehkä muuttuu, ku pääsen käyttään sen mun Intersportin lahjakortin Lielahteen ja saan ittelleni kunnolla vaimennetut juoksukengät...nua nykyyset on taas jo juastu pilalle...eihän mun käytös juaksukengät ees kestä...

Saa silti olla Luajalle kiitollinen, että on saanu liikunnan lahjan ja intohimon siihen...

Nyt alan pakkaan kamerat yms. tarvittavat kamat ja lähen Jurvaan turvaan...eiku BotniaRingille...sielä ajaa mm. Porchet ja Legendsit...ja meikä on tietty taas ihan myyty :) Mut hei...ihanaa päivää kaikille...ja kommentoikaa jtn...en muuten pysty kehittään tätä blogia...toiveita???

Sataa, sataa, ropisee....

Niin sitä taas herättiin sateiseen aamuun, muttei se mua haittaa. Yö meni trilleehi...ny ei enää allergiset oireet kiusannu, sain ne kurihin yhellä lääkkehellä,  mutta kuumuuren kans sitte taistelin. Illalla väsyksis laitoon uusia petivaattehia sänkyhy ja mitä liä ajattelin siinä kohtaa, ku laitoon täkin pussilakanaha...se ku ei oo siälä ollu sitte maaliskuun...puali kaharen aikana sitte riiviin sen siältä pois, ku tuntuu, nottei henki kulukenu ja hiki virtas pitkin ruppia...aamustakaa ei sitte kovan pitkähänsä unta piisannu. Kai ne on ny sitte unirästit taas korjattu.

Kintut on jumis...täytynee korjata tilanne pikku palautuslenkillä. Eileniltaanen rytminen tanssiminen hiekkakentällä oli aika haaste jaloille...pitoa ku ei ollu...nyt sen tuntee jaloissaan, vaikka venyttelin tunnin päälle ensin kentällä ja vielä suihkun päälle kotona...

Ajelin siitä ohi, missä se fasaani on :( Alle vuorokaudes varikset yms. on sen kalunneet nii, ettei siitä oo oikiastaan jälijellä muuta enää, ku sulat ja luut. Ja Luajan kiitos, noon kiskonu sen rupin vähä sivummalle, ettei se ota heti silimähän siitä.
Jotenki mulla vaa on siitä paha miäli. Mä tapoon sen :(

Aamuyästä olin valamis taas nousemaan barricadeille nuata helekkarin harakoota vastaha...onko kellään mitään hyvää konstia häätää moiset käkättäjät alueelta pois, ku poissuljetaan impukat, ym. aseet konstien repusta....rivitaloalueella lienee haasteellisempaa niire hävitys....

Nyt toivotan taas mukavaa päivää kaikille...ja alkavaa viikonloppua myös...hymyä huulille ja positiivisia ajatuksia ja asenteita...niillä tulee takuulla hyvää jälkeä :)

Lomaviikkoa....

No, juu....lomaviikkoa täs vietellään. Vähä tuntunu pöhölöltä olla kotona, mut kaipa tää silti tarpeeseenki tuloo, että saa vähä vetää henkiä ja hoitaa omiaki asioota.

Maanantai meni jo juostes sitä sun tätä ja tulipa siinä samalla autoon pari uutta rengasta ja vähä muutaki. Ku osaa mennä oikiaan aikaan, oikiaan paikkaan, oikeiden ihimisten lua, ni lopputulos ei voi olla muu, ku hyvä.
Kävin ystäväni Marjon luona istuksimas, ku en ollu Marjoa ja muksujakaa nähäny piiiiiiiiitkään aikaan <3 
Tuli hyvä miäli, ku näki niitäki taas.
Illalla sitte vielä naapureita tuli kylähä, ja voi että, ku täälä nauru raikas taas pitkästä aikaa. Näitä hetkiä kaipaa, ku on tuala maailmalla...toisaalta kaipaan sitä omaa rauhaa, hiljasuutta, omaa aikaa luovuudelle...toisaalta kaipaan iloista yhdessäoloa lasten, ystävien ja naapurien kanssa. Jokainen näistä kaivatuista hetkistä on omanlaisensa helmi...yhtä arvokas ja yhtä lailla loistava.

Tiistai meni sitte kuojues...Jenni poikkes aamusta, toi mulle kaikkee inanaa...ja sitte lähin kylille asioita hoiteleen vielä, ku en saanu eileen kaikkea. Naapuri hyppäs kyyttihi ja mentihi sitte Rossohon syämähä....ruuan jäläkihi oli kaua aikaa ähky, mut ei tullu muita oirehia...ruoka oli L, G, eli sain syödä vapaasti.

Intersportis kävin...ja tietäähän tuon, ku mut sinne päästää...itseasias...mä menin sinne ettiin yhtä ja tiettyä tuotetta...ja olikin niitä sielä, mutta vaan koot L ja XL enää jäljellä :( ja minoon XS :( Nooh...löysin sitte kaikkee muuta ja sain selville senki, et voisin käyttää sen lahjakorttini tähän oman kotikaupungin liikkeseen...mutta ku....sielä ei ollu sitä, mitä ettiin ja nymmoon ku tairov vaivas, ku ne jäi saamati.  Pitää vissihi ajella jonnekki muualle Intersportiin...

Sitte meninki parturiin ja sain aivan mahtavan käsittelyn Tepan ansiosta. Ny on taas niin blondi, ettei paremmasta apua ja iiiiiinana pinkki väri tos vasurilla....huonot, kuivat latvat on pois ja hiukset on taas eloisan näköset...hyvä, et meikälääses on ees jotain elosaa :D Tepa hiero mun päänahkaa pesualtaalla ja se teki ennestään uneliaan olon, vieläkin uneliaammaksi...en sitte kotona juurikaa jaksanu mitään teherä, vaikka niin olin suunnitellu... lähärin sitte Routakalliolle Speedway-kisoohin...sain muutaman hyvän kuvan ja muuteki sielä vähä piristy...aika järkky ulosajoki kisoos oli...Nike Lunna lens laidan yli kaares, ihan mu etehe...en kuvannu, kattoon vaan järkyttyneenä ja kuuntelin sitä huutoa...poika kuitenki jonku ajan päästä nous istuun ja seisoon, kyseli seuraavaa lähtyä ja ajoo vielä yhen erän vieden siitä nimiinsä 2 pistettä...heti ruutulipun helilahdettua Nike laski toisen kätesä irti sarvesta ja antoi sen roikkua vapaaan...siinä tajusin, et ei se lento sit vammoitta kuitenkaa menny...kotia päästyä oli taas ihan rössö olo, mut sain mä ny silti ees kuvia merkatuksi, ettei aiva hiaham menny loppuilta.

Eileen olinki sitte taas uutta virtaa täynnä. Joku allerginen juttu kuitenki ny vaivaa ja mulla menöö ihan kohta hermo iha oikiasti. Heräsin aamusta aikaasi, ku takapihalle tuli kaivinkone. Aloin sitte heti pyykkisouvin ja tuli siinä juteltua yhden NalleKarhumaisen ystävänkin kanssa hyvä tovi. 
Pyykkisouvin jälkeen menin Merjan luo...istuin sieläki kauan aikaa ja juteltiin kaikenlaista. Ihanaa, ku on ystäviä...tuntuu lomaviikkoki jotenki totehenteheryltä, ku saa tavata heitä, joita ei muuten kovin usein näe.
Onnistujan päivyriäni tutkiessa iltapäivällä totesin, että aika hyvin oon saanu asialistaa puriittua, vaikka se sunnuntaina vielä näytti niin lohduttoman pitkältä ja mahdottomalta. Suurin osa oli kuitenkin "kivoja" juttuja, ni niitten hoitaminen suju kuin tanssi :)
Jotenki eilinenki meni vielä rössöönnyksen pualelle osaksi...mutta sain kuin sainkin itteni kootuksi ja roudasin kehoni Sorsanpesän pysäkille, josta Jenni ja Jellu mut sitte noukki kyyttihi. Mentiin Kalajärvelle Zumbaan...jtn tällästä olin kaivannukki...taas muisti, miks sitä aina niin innolla talvellaki lähtee salille...koska se on niin KIVAA....iloista, rentoa meininkiä....Oli kiva myös todeta, et mun mukanaolosta tykättiin....Jenniki sano viel, ku jäin kyytistä pois, että "Tosi kiva, ku tulit!" 
Jos sitä tänäiltana menis uudestaan Zumbailemaan tohon Lakeudenpuistoon...ellei tuu vettä...jos tuloo vettä, meen salille...josko sielä ois Combat tai jtn muuta mukavaa....

Ny lenkille...antamaan aivoolle ja ajatuksille muuta ajateltavaa, ku nää elämän alati muuttuvat pyörteet...

Ai,nii...ne allergiset oireet :( Minen ny sitte tiärä, mikä tän aiheuttaa, vai onko tää vaan jäänteitä la-ma syödystä vehnästä...mut 2 yätä on menny ihan trilleehin vaan sen takia, että ihoa kutittaa...ihan mielettömästi. Vai oonko herkistyny tietämättäni jollekki muulle?  AAAAAAAAAAAAARGH! Tää ei oo todellista...:(

 Ainii 2. Sattuu sitä eilen kurjimuski....:(
Lähärin siinä sinne Merjan tyä...ni tuas kiskan paikkeilla fasaaniuros laskeutuu...en keriinny, ku tajuamaan, et se tuloo ny...ei kuulunu kolahrusta, ei mitää...ajattelin jo, et se pyärähti vaan jotenki...näin, miten se pyöri bussipysäkille...takastulles näin sen siinä samas paikas...:( Se kuoli :(
Niin paljo, ku niitä inhoanki, ni en ny kuitenkaa tappaa olisi tahtonu :( Mut minkäs vahingolle voi :( 

Se sitten Levillä vietetty toinen sunnuntai meni vähän toisin, ku tänne viimeksi suunnittelin kirjoituksessani. Menin kyllä gondolihissillä ylös, mutta alas tulin jollain muulla, kuin kesäkelkalla...kun pääsin Levin huipulle, ajattelin mennä ensitöikseni kahville...kahvila oli kuitenkin kiinni ja sen terassilla oli mies, joka harmitteli samaa asiaa...alettiin jutteleen ja selvis, että mies oli eilisen vesikelkkakisan yksi sukeltaja. Pääsin sitten hänen Harrikan kyytiinsä...tuli mieleen oma nuoruus, ku ajelin itte motskarilla..ja ku ylipäätään opettelin ensin motskarilla ajaan ja sitte vasta mopolla...ja niinhän siinä kävi sitte, et ku olin prätkällä oppinu kanttamaan kurveis, ni tein automaattisesti saman mopolla...ja kas - jalkatappi otti tiehen ja siinä mentiin nurin niin että pätkähti :D  Oppia ikä kaikki :)

Maanantaina sitte siivottiin aamulla mökki, pakattiin kamat ja kaupan kautta sitte jatkettiin matkaa kohti Hettaa....mesta ei sit kuitenkaa ollu Hetan puolella, vaan siitä vielä parisenkymmentä kilsaa Norjaa kohti, eli Enontekiön kunnassa. Keskellä ei mitään. DNA:lla ei kenttää kuin satunnaisesti tienpäällä, rantamajoilla, joissa asuttiin, ei toiminu puhelin, ei oma netti...respas kävin pari kertaa pikaseen netis...meinasin hulluks tulla, ku ei yhteydet pelannu.
Mut oli sielä magee rantasauna. Kuuma vesi padasta ja kylmä vesi hanasta -kooleihin...ei siis suihkua laisin. Löylyhuone oli hämärän tunnelmallinen, valoa ei siis ollut ollenkaan. Jälleen tuli mieleen lapsuus ja nuoruus Nokialla...kun lauantaisin kirmasimme navetan päädyssä olevaan saunaan...se tuoksu, se tunnelma, se jokin käsittämätön fiilis...sain kokea sen taas :)

Kelotin Rantamajoilla oli pikkuisia tipuja, iso kani, pari lammasta ja kaksi ihanaa koiraa...maalaistunnelmaa siis...
Viikko oli toisaalta hieno, toisaalta paska...ne hemmetin öttiääset, mitä sielä oli, ne söi ihmisen elävältä. Loppuviikosta olin aivan kuin nokkosilla hakattu -joka puolelta näpyillä :( ei kiwa :(

Norjalaiset autoilijat antoi oman, pikantin mausteensa viikkoon. Niillä ku ei oo sitte mitään käsitystä siitä, miten tietyömaalla ajetaan ja mitä pysäytyslätkä tarkottaa. Meillä ei ollu liikennevaloja, eikä aitojakaan, ku toinen, joka oli mulla taka-aitana...tie oli kapea, etuaitaa ei ois saanu missään käännettyä, ja ku tehtiin kerta össiä, ni siinei ois ehtiny muuta tehdä ku siirtyä, siirtyä ja siirtyä.

No, nää norjalaiset...puusilmäpässejä kaikki tyynni. Liikenneaita oli mun autonperäs työnalla olevalla kaistalla.  Ite seisoin lätkän kans ajokaistalla, näyttäen selkeästi, että pitää pysähtyä - mutta ei...nää molopäät oli jo kaukaa vasemmalla kaistalla, vilkku päällä, menos ohi...yli ne kai ois ajanu, ellen ois karhannu niitä takas omalle kaistalle, heristäny nyrkkiä ja osooottanu sitä lätkää...ja sittekkää ei kaikki meinannu tajuta...
Puoles viikkoa olin jo varma, etten tuu siltä työmaalta hengis kotia, oli se meno niin päätööntä.

Perjantaiaamuna mentiin viimeesen kerran tielle ja saatiin mesta viimeinki valmiiksi. Mä niin olin toivonu, et oltas oltu valmiita jo to illalla, mut ei...päivä sit veny ja veny...syötiin rantamajalla vielä ennen lähtöä. Kiireessä vein huoltoautoon radiopuhelimen ja firman kännykän, plus niitten laturit ja muut oheistarvikkeet huoltoautoon, ettei ne roiku loman ajan kotona...aamulla olin kaikki ottanu latauksesta ja laitoon ne siihen mun Conversen olkalaukkuun. Otin koko nipun sieltä ja vein huoltoautoon. En tajunnu siinä ees kattoa kunnolla sitä läjää -kiire ku oli.
Nooh, lähin sit ajaan Levin kautte Keminmaalle, ku toinen liikenneaita oli Levin Nesteen parkkiksella. Nappasin aidan auton perään ja jatkoon matkaa...ja se matka kesti :(
Ellei joku pöyröö vetäny letkaa satasen alueella seittemääviittä, ni sitte oli sarvipääporoja tokkatolokulla tientukkeena...ja mulla aita peräs, ei hirveesti tehny mieli alkaa ohitella. Jouduin sen kuitenki sit tekeen muutaman kerran, ku katoin kelloa ja tajusin, miten paljo mulla on oikiasti vielä matkaa Keminmaalle ja siitä vielä kotia. Sain kuin sainkin itteni aidan kans Keminmaan koneasemalle ja jätin aidan sinne. Kävin tankkaamas auton ja samalla söin ittekki, vetääsin toisen XS:n naamaani ja jatkoon matkaa...puhelin piippaili ja soi matkalla....akku alko ilmotella tyhmyydestään. Olin jo sitte Kauhavalla, ku aattelin, et noooooh, pian saan puhelimen lataukseen. XS:n vaikutus kesti pitkään. Ajoin auton oven eteen, purkasin kamat porraspäähän, vein auton parkkiin ja sitte roudasin kamat tupaha...iha ensin aloon laittaa kännyä lataukseen...tyrmistys oli suuri, ku tajusin olkalaukun olevan kaikkea muuta täynnä, mut ei Lumian laturia....voihan KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK :(
Eiku hualtomiähelle tekstaria, et eihän mun Lumian laturi sattus oleen huoltoautos...tuli vastaus, et saattaa olla, voin kattoo, ku palataan lomalta...oon itte Joensuus ja huoltoauto on Keminmaan koneasemalla...se siitä sitte :( 
Jatkoon kamojen purkamista, täytin pyykkikoneen valmiiks, mutten iljenny sitä enää siihe aikaan laittaa pyörimään. Virtaa mus oli ku piänes kyläs, johona asuu yks kehukotautinen kissi :D

Ku lähin Keminmaalta, navi näytti matkaksi 440km, siihen mennes olin ajanu jo yli 450 km Enontekiöltä Levin kautte Keminmaalle...saapumisajaksi navi ilmotti 23,55. Olin kuitenki jo 23.20 kotipihas...osan matkasta sai ajaa nilikka suarana...tiä oli tyhyjä, näkyvyyttä riittävästi, eikä kotiakohti tulles ollu enää vaaraa poroostakaan. Eikä onneksi näkyny kalvapäähilviäkää :)


Lauantaina sitte lähin kylille asioolle...tangoottelijoitten sekaha...suasista vein auton heti parkkiin ja hoidin asiani jalkapatikas...Lumiaan laturi -niin kotia ku autoonki, sitte menin toteuttamaan yhtä unelmaani...ja mun tuurilla taas oli kuin mua varten oottamas yhet valkoset silmälasikehykset, jotka ei kuulu liikkeen mallistoon...pian saan siis tyylikkäät, uudet silmälasit :) Keväällä samas liikkes toteutin unelmani valkokehyksisistä aurinkolaseista, jotka nekin haettiin silloin takahuoneesta, koska eivät kuuluneet liikkeen omaan mallistoon....ja ne on niin stylet lasit, et nyt sit halusin silmälasitkin valkosina :)

Illalla ajoin Ähtäriin. Kävin laulamas karaokea ensin, koska odottelu Clubilla olisi ollu pitkästyttävää...palasin sitte Clubille ja oottelin tunnin verran, kunnes sitte toinenki unelmani täytty. Pääsin kuvaamaan Lord Estin...upea keikka, hienot kuvat...lähtiessäni söin grillillä hampurilaisen.

Sunnuntaista tuli ikimuistoisen ihana päivä. Keskimmäänen tytär soitti ja oli tulos käymään, sitte soittaa poika ja ilmottaa tulevansa kans...katottiin poijaan kans tota mun autoa ja pian tuli tytärki. Paistettiin lättyjä. Haettiin Jamin kans kaupasta vähä värkkejä ennen sitä, ni ostettiin sitte tuoreita mansikootaki ja kilo kanttarelleja...tultiin kotia, ni tytär tuumaa ensimmääsenä: "Hyi, siäniä!" Sanoon, ettei sun niitä tarvii syärä, kyllä me ne Jamin kans tuhotaan...ja tuhottiinki melki kaikki :) NAM! Ruokaillessa tytär sanoi: "Mulla on ollu sua aivan ikävä, ku oot ollu niin kauan pois" Ihanat sanat <3 Meinas märy päästä <3

Illalla sitte menin pitkästä aikaa ystäväni Miian luo. Parannettiin maailmaa ja pitkästä aikaa mä nauroin sydämeni kyllyydestä. Koko päivän oli satanu enempi tai vähempi. Illalla ysin mais alko seljetä. Meille kuningasidea...mennään peseen mattoja. Tuumasta toimeen. Hain kotoa loput 4  mattoa, joita en ennen Lapin Turneeta ehtiny pestä...Miian muksut tuli mukaan ja mulla sattu olla kamera autos (ihime), ni nakitettiin sitte Taru ottaan tilannekuvia matonpesusta ja muusta meidän omasta showsta. Tuli nauruterapiaa sille iltaa kyllä ihan kiitettävä määrä.

Tänä aamuna sitte heräsin viiden mais jäätävään mahakipuun. Tajusin heti: Se hampurilainen (vehnäsämpylä) ja eilen yks ainoa lätty...ja se oli siinä...mahakipu hellitti lopulta, ku aikani sen kans kamppasin ja rääyyn täälä...sitte ku heräsin, alko se ärsyttävä ihon kutina taas :(

Tänään kaikki meni muuten putkeen...sain hoidettua kaikki asiat ja todella iloinen, positiivinen yllätys oli Rengastien autotarvikkeen palvelu. USKOMATONTA :) Ny on autos aluvanteet alla, 2 uutta kesäpalloa ja polttimokki vaihdettiin yks kaks....Asiakaspalvelusta annan firmalle 10+
Musta tuli nyt ton paikan asiakas. Suu on ollu levees hymys sen jälkeen. Ihan sanoinkuvaamattoman hieno tunne oli lähteä sieltä, ku oli saanu rentoa asiakaspalvelua, eikä kaikesta kiskottu viimeestä hintaa. Suosittelen lämpimästi muillekkin. Sielä on hymyilevät ja hyväntuuliset asiakaspalvelijat palvelemassa :)

Kävin sitte sielä kuulustelus siitä toukokuun lopus sattuneesta karmivasta tapahtumasta Äänekosken työmaalla. Annoin lausuntoni  ja KYLLÄ, vaadiin rangaistusta molemmille...tuollaisten kuskien ei tartte päästä tilanteesta kuin koira veräjästä...aika näyttää, miten käy.

Kotia päästyä näytti, ettei sataasi...menin siivoomaan auton. Pesin sisältä pinnat, imuroottin ja toin ylimääräästä tavaraa vielä sieltä pois. Sitte tuli naapuri kysyyn ruohonleikkuria lainaha...sanoon, et joo, ku leikkaat mun nurtsin samalla. Siinä se sitte leikattiin ja ite riehuun trimmerin kans niinkauan, ku sen akku kesti. Tuli pihaki siistiks nuivvain :)
 Ny oon vielä huomisen lomalla. Huomenna ratkeaa sitte työkuviot tulevaan...ja huomenna....UiJuiJui....mä meen Tepan asiakkaaksi CutPointtiin...tulee uutta väriä hiuksiin ja jtn muuta mukavaa...ja illalla meen Routakalliolle kattoon ja kuvaan Speedwaykisoja :)

Tällaista tällä kertaa....ai nii...on täs tapahtunu muutaki...mut ne olkoon vielä kertomatta...elämä jatkuu, soljuu radallaan. Minä soljun sen mukana, olen avoin haasteille, elän hetkissä ja tartun tilaisuuksiin... Nautin tästä elämästä tässä ja nyt -huomenna se voi olla myöhäistä <3