Tammikuu, pitkä kuu, lopussa pian on :)

Taas vaan viärähti aika, ettei tullu kirjotettua...mun siätääs selekähäni saara moisesta laiminlyännistä :( Mut josko tää tästä taas elepyys :)

Tammikuu on menny totuttuun tapaansa sitkutellen. Mikä siinä onkin, että joka vuosi tammikuu on kuukausista se, joka lyää vasten kasvoja pitkäpiimääsyyrellään? Tuntuu, notta soon pitkä ku näläkävuasi. Onneks soon kohta ohi. Helemikuu on lyhee ja sitte onki vuarossa maaliskuu, joka maata näyttää :)

Mitä kaikkea tässä on tapahtunut? Reissuja ny ei juurikaan, mitä lähipaikoissa pyöriny...arki on koostunu enimmäkseen töistä, kotihommista ja treeneistä. 

Tää vuosihan alko loppiaisen aikaan mulla oikeen torella päinnäköä lyännillä. Mä, joka en oo tottunu sairastohon, enkä olohon saikulla, ni  loppiaasmaanantaina tytär tuumas, notta nym mamma mennähä, tua sun kätes on sen näkööne, notta tua tarvii lääkäriä. Siälähän sitte kenattihin kolome ja puali tuntia...koskisenlasta kätehe ja saikkulappu kouraha  ja Byebye...

Meinas ihan tosisnansa ottaa hiatahan sen episoori. Mitää ku ei saanu sitte oikeen tehtyä... ei ees farkkujen nappia kii, saatikka, että olisin saanu juustua, tomaattia ja kurkkua summuita leikatuksi...tytär osan laittoo mulle valamihiksi ja Sami käyresnänsä leikkas loput...kaikkia uutta kyllä sitte oppii, ku ykskätisenä yritit arijesta seleviytyä. Ja mähän selevisin :) Kuinkas muutenkaa. Salille en päässy, se kismitti eniten :(

Saikun aikana sitte muuttu työkuviotki. Ny oon jotenki paremmis asemiis...sain pois sen kauempana olleen kohteen ja tilalle keskustasta paikan...illat alkaa olla paremmin käytettävis omiin harrastuksiin ja Marttilasta on enää kilsa salille, ni siitä on heleppo mennä :)

Voitin lahajakortin Personal Trainerille ja otin siitä kaiken irti...vielä toinen tapaaminen ja treenit, tämä likka teköö elämänsä suaritusen ny...

Ilontuojaketju alko kans hyvin pyöriä,.,itte hoidin omani heti, paitti yks siitä ketjusta mulla on vielä ja sen hoidan ny vkonloppuna...mua on ilostuttanu jo kaks...ihanaa, ku niitä tulee silloon,ku vähiten osaat orottaa :) 

Pakkaaset mua on tympiny, mut eipä niillekkää mitääm mahara :( Toivon vaan, että aika soluus joutusammin, ja talvenselekä kääntyys sulooseksi kevähäksi.

Mun ajataukset on pyöriny vinhaa vauhtia...mulla on outo tunne, että tää vuosi tulee oleen erilainen, aikasempiin verrattuna...vaihtoehdot risteilee pääs ja ymmärsin, ettei mun tarvi luapua kummastakaan...jos Luoja suo, niin tulee vielä vuosia...yhtenä toteutan toisen ja yhtenä toisen...ja mikäänhän ei ole varmaa...tilantehet elää, mutta unelmia ihimisellä pitää aina olla...:) Ja niitä mulla on, samoon, ku nuata mun villejä, luavia ireootani...vähä, ku lämpiää, ni alakaa taas tapahtua...on vaan se yks suunnitelma sellaane, ettei sitä täs tuvas voi teherä :)

Opinlakeusmessutki kahlattiin läpi Ninan kans...oli tosi kiva päivä ja kruunattiin se vielä hyvällä ruualla Rossossa :) Pääsin kampaukseenki sielä messuulla...olin niin Rock-lookilla, ku menin töihin...salillemennes sitte purkasin kampauksen ja vetääsin hiukset ponnarille, ku meini PT:ä tapaamaha...olis se kampaus ollu aika koominen näky salilla :)

Tällä hetkellä mun pääs vilisee tuhat eri asiaa...ootan kevättä, ootan hiintolomaa, pääsiäästä ja mietin vaihtoehtoja, joita toteuttaa - sitte elämääni ilmestyy ihimine, jonka kans jutelles aika menee huomaamatta ja juttua piisaa...rupesin eileen jo miettimään, notta oomma varmahan erellises elämäs ollu sisaruksia tai peräti aviopari...tuntuu jopa pelottavalta tajuta, miten toinen ihminen on niin samanlainen...miten paljon yhteisiä juttuja löytyy...ihmisestä, jota et ole koskaan nähnyt muuten kuin kuvasta :O

Mun reissaamine alakaa ny taas kuitenki täs kohtapualihi...ens kuus ainaki Jyväskylähän tyttären kans kokeileen, miten pitkälle Nitan rahkeet piisaa vähä isoommis kisoos...ja sitte hiihtolomalla Forssaan, rakkaitten ystävien luo...saaraha Opelixiki samalla katsastuskuntoho...maaliskuukin tuo reissun ainaki junalla Jyskälään, vähä ikävimmis merkeis, mutta sekin on hoidettava...siitä sitte enämpi, ku soon ajankohtaane ja jos siitä ylipäänsä on mitään kerrottavaa...

Ny jatkan kotihommiani ja LUPAAN olla aktiivisempi tän kans...tietysti, jos teiltä sais kommenttia, mitä haluaisitte lukea, ni seki potkiis kirijoottamaha usiammin :) Kiitos , ku jaksootta lukia taas... :)

Tervetuloa uusi vuosi 2014

Nuivvaan se vaihtu vuosi ja uutta vuotta mennään jo neljättä päivää. Vuoden 2013 viimeset päivät oli aivan huippuja. Sain olla vieraana ihanien ihmisten luona ja tunsin eläväni ja olevani rakastettu. Kiitos, Cia, olet lämminhenkinen ja ihana ystävä, Sinunlaisiasi saisi olla enemmän. Kiitos Titta ja Andrei uudenvuodenvalvojaisista, teilläkin on aina hyvä olla :)

Viime vuosi oli loppua kohden uusien tuulien siivittämä ja samaa rataa aion jatkaa. Vasta nyt alan tajuta, että mähän oon oikiasti vapaa tekeen, mitä lystää. Ja se, miten olen jo monasti ylittäny itteni, tehny asioita, jotka ei aiemmin tullu ees mielen viereen ja nyt oon tehny yhtä jos toistaki. 

Mulla on outo, kutkuttava tunne, et mun elämä tulee muuttumaan tänä vuonna ja se on musta ittestä kiinni. Otan siis härkää sarvista ja saatan tehdä myös hypyn tuntemattomaan, jos tilanne niin vaatii. Viihdyn nykyisessä kotikaupungissa, mutta talviajat täälä Suomessa on mulle ahdistavaa ja synkkää...ens talvelle, eli siis tän vuoden lopulle ja ens vuoden alulle, mulla on 2 eri vaihtoehtoa, joihin aion tutustua...ja teen valinnan. Tänne en talveksi jää ja PISTE!

Nyt saa sitte luvan kanssa odottaa kevättä, ollaanhan täs jo oikialla vuodellaki. 4 kk:tta ja oon jo viisaampi, millaseks kesä tulee muodostumaan....siihen asti elän täysillä, hetkissä ja tilaisuuksiin tarttuen....ens kuulle on jo kaks hienoa asiaa tiedossa: Tyttären mukana Jyskälään kokeileen Nitan tasoa vähä isoommas kisas...ja puoles kuus ystävän luo Kuruun...tuon ystävän, jonka viime syksynä, siellä töissäollessamme löysin. Olimme kirjeenvaihdossa KaksPlus-lehden kautta vuonna -84, olimme molemmat saaneet esikoisemme 1983. Ystäväni etsi toista äitiä, jolla oli myös ensimmäinen lapsi. Aloimme kirjoitella ja vierailimmekin toistemme luona...sitten elämä vei...lähinnä mua -paikasta paikkaan, tilanteesta toiseen...viime syksynä aloin muistella, että täälähän se Tiina asui silloin, asuisikohan vielä? Ja kyllä, asuu edelleen...tapasimme syksyllä mun työn lomassa, mutta se jäi niin pintaraapasuksi vuosikymmenten kuulumisten vaihtoon...ens kuussa sekin asia korjataan :)

Viime vuosi kasvatti mua ihmisenä enemmän, kuin aiemmat vuodet yhteensä. Musta on tullu onnellinen ja eräänlainen hyväolon lähettiläs...hyvä niin. Se mitä teen, teen täydellä sydämellä ja tietäen, että haluan tehdä niin. Se, mitä muut siitä sanoo, on mulle ihan sama...kukaan mun elämääni ja tekemisiäni arvosteleva ihminen ei ole päivääkään kulkenu mun saappaissani, eikä näitä polkuja, joita minä olen kulkenut...ei ole varaa tulla sanomaan mitään. Ja kateuttahan tähän maahan mahtuu, en jaksa välittää, vaikka saan siitäkin välillä osani...se vain todistaa, että olen tehnyt johonkin vaikutuksen :)

Nyt tämän uuden vuoden alkumetreillä mulla on äärettömän hyvä olla, Olen sinut itseni kanssa, ja ympärillä omat lapset, ihanat, pettämättömät, todelliset ystävät...on työ, on koti, on ruokaa ja asioita, jotka tekee mut onnelliseksi...ei ole syytä valittaa  -  ja myös tänä vuonna kirjoitan päiväkirjaan aina vähintään yhden asian, joka on tuona kyseisenä päivänä antanut mulle aiheen hymyyn...viime vuodelta niitä löytyi yhtä päivää lukuunottamatta ihan jokaisena päivänä. 13. lokakuuta ei hymy irronnut...oli vain suru, pettymys ja pää täynnä lukuisia kysymyksiä, joista päällimmäisenä: "Miksi?" R.I.P Toni <3