Aamulla heräsin ihan itte...touhusin kotihommia ja sitte lähin kylille hoitaan asioita...osan sain ihan tosta vaan, mutta sitte just se,mitä eniten lähin hoitaan, tökki. Eipä taas ollu paikalla immehine...puhelimeensa ei vastaa ja joo....mulla rahat kii töissä...KiWaa....No, minähän en tunnetusti luovuta, vaan yritän tavoitella niin kauan, että saan ihmisen kiinni ja asiani sanottua.
Tupakin on siivottu, ettei oo pölyn vallas kaikki, ku yövieraat tulee. Pyykit pitäs vielä silittää...
Kauhee liikenne oli kylillä...suurimman osan asioista hoidinkin kävelemällä paikasta toiseen...ei autolla ois mihkää päässy. Ihme kyllä, Kelas asia hoitu kerranki nopiaa eikä tarvinnu kilahtaa.
Nyt jatkan puhelmen kans touhuamista...otan sen ihmisen kiinni, vaikka se ois mun viimenen tekoni.
Sainhan mä sen kii lopulta...josko ny asiat sitte luantuus...
Luin tuas juttuja koulukiuaamisesta. Että ihminen onkin julma. Jopa aikuinen, koulutettu ihminen, joka toimii opettajana. Hyi, saateri!
Mä tartuin omien lasteni kouluaikana jokaiseen kiusaamistapaukseen heti. Meillä onneks muksut kerto aina, et oli helppo toimia. Mut se kans loppu. Ne huomas, että mä tuun aina ottamaan asian esille, ku kiusataan. Mua on itteeni kiusattu NIIIIIIIIIIIN paljo...ihan kakarasta asti. Jossain vaihees kuvittelin, et mä oon vaan niin helvetin huono, ruma ja epäkelpo, että mua kuuluu kiusata.
Murrosiäs olin onneks sen verran kovapää, että ku kerran sain tarpeekseni "kierosilmänimittelystä", en miettiny hetkeäkään, mitta vaan tuli täyteen: Menin sen huutelijan luo (mua reilusti isompi jätkä), otin takirinnuksista kii ja ennenku se tajus koko asiaa, se oli jo lumipenkas ja mä istuin sen päällä ja pesin naamaa lumella. Kysyyn sitte, että "oliko jotaki muuta vielä mielenpäällä? Ei ollu, eikä ollu muillakaa sen jäläkihi...
Vielä piti illalla sitte saada eteensä möykky menneisyydestä...en vaan ymmärrä vieläkää, et miks tää henkilö alko mulle avautuun...mä kommentoin ystävän tilapäivitykseen jtn ihan normia...niinku aina ennenki...tää yks alkaa mulle "huutaan" et älä sekaannu mun asioohin ja mun kommentteihin...mä en sen kommentteja ollu siihen mennes ees nähäny, ku olin oman kommenttini kirjottanu sinne 2tuntia aiemmi, eli heti, ku ystävä oli sen päivityksensä tehny...
Sit alko tulla kaikkee ihan skeidaa...mä yritin sanoa, että lopettais, että mä en jaksa vanhoja asioita muistella ja kaivella, enkä jaksa olla katkera mistää...ja tää senku jatkaa...huvittavinta oli, lu se käski mun mennä hyötykäyttöasemalta penkomaan omat tavarani????? Mun omat tavarat on täälä, mun omas kodis...muuta en tarvitte...Voi, voi ja lämmin leipä.
En mä osaa tohon muutakaa sanua, muutaku että, emmä ainakaa jaksa tapella, enkä halua ees...mieluusti olisin sovus,mutta ku toiselle ei passaa...mötikööt katkeruudessaan ja "mielipahassaan", mähän oon ollu sille niin katala ja ilkeä...*HUOH*....Onneks kuulkaa mulla on ELÄMÄ :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti