Reissunaisen päiväkirja: Elokuu -nytkö jo????

Uskomatonta, miten aika juoksee...juurihan vasta alotin työt tienpäällä ja nyt jo ollaan elokuussa, koulujen alkamisessa uudelleen ja selkeästi on jo havaittavissa syksyn merkkejä niin luonnossa kuin muutenkin.

Tässä on taas tapahtunu kaikenlaista. Lomaviikko oli ja meni. Olinki sitte jo pitkähäntääsis täis, ja sain ittelleni hommia oman kaupunkiporukan puitteis. Aika kului taas nopeasti ja päiviin tuli kaipaamani rytmi.

Nyt sitte taas oonki ollu maalimalla ja sinne palaan, kun viikonloppu on ohi. Ei tätä vaan osaa olla tekemättä. Sitä on kuin kipiä kissi, jos ei saa lähtiä.

Viime vkonloppu oli kyllä oikia elämysten viikonloppu. Nautiin ajasta ja kyllä - elin ihan kybällä koko ajan. Voitin pelkojani kahdellakin saralla ja sain viettää upeaa aikaa ihanien ystävien kanssa.
Perjantaina lähdin ajeleen muutaman muuttujan ja mutkan kautte kohti Hämettä...eka pysähdys Ylöjärvellä ja sielä ravitallilla sitte tovi ja sitte ystävän autolla Lielahteen Intersporttiin ostoksille. Sain sit viimeinki käyttää sen lahjakortin, jonka keväällä sain. Nyt on kunnon juoksukengät; ei muutaku kovaa käyttöä vaan niille heti.

Mansesta ajelin illaksi Forssaan. Voi, miten hyvä olo valtas, ku näki Ystävän, jota ei ollu tavannu muutamaan vuoteen. Aivan ihanaa <3 Ja sitten oli myös kissoja, muutama käärme ja iguaani. Aika kului hujauksessa sitä kaikkea ihmetellessä ja kuvia ottaessa. Ja nauttien tietysti ystävien seurasta. Yöajelullaki käytiin, ku haettiin pojat pois festareilta :)

Lauantaina aamupäivästä lähin ajaan Halikkoon, jossa mua odotti haaste. Olin ottanut hoitaakseni ystävieni häiden kuvaamisen. Yleensä en jännitä, mutta matkalla tuntu, miten perhoset alko kilpaa lennellä vattas, mitä lähemmäs Halikkoa tulin . Päivä sujui kuitenkin ongelmitta ja kuvasaaliista tuli aivan mahtava. Hääpari oli kaunis ja vihkitilaisuus suloisen herkkä, kyynelineen kaikkineen...en oo eläissäni ollu noin tunneherkissä häissä...enkä oo koskaan nähny noin rakastunutta paria papin edessä. Kadehdittavan ihanaa katseltavaa...
Ruoka häissä oli aivan loistavaa...olisin voinu syödä ne graavit lohet kaikki, se oli aivan loistavasti graavattua....NamNam <3

Illaksi ajelin Forssaan takas...otin vielä uusia kuvia kissoista sun muista ja valvottiin siinä samalla grillaten.
Siinä sitte netistä hokattiin, et sunnuntaina ois Forssassa PickNick. Kavuttiin sit aika nopsaan sänkyihin, et ehittäs ees vähä nukkua.
Sunnuntaiaamusta heräsinki sitte valtaisaan pääkipuun ja tajusin migreenin saapuneen taas vierailulle...toinen viikonloppu jo :(

Sain migreenin kuitenkin lääkkeillä suht äkkiä aisoohin ja lähdettiin PickNickkiin...pukeuduttiin "henegen mukaisesti" sen , mitä oli mahdollista.
Paikan päällä olin pakahtua näystä....AUTOJA, tuhansia upeita, erilaisia ja erikoisiakin autoja...silmänkantamattomiin autoja...meikä oli alle minuutissa myyty sille tapahtumalle...uhkasin hakia teltan ja muuttaa sinne asumaan.
Kierreltiin sielä ja mä sain aivan mahtavat kuvat sieltä...oli kuitenki pakko lähtiä pois, ku Aksulla oli nälkä, Cian otti jalkoohi ja mullaki panttas jo illan menot päälle. Olin luvannu mennä vielä Minnan tallille kuvaamaan heposia.

Pikaseen siinä söin jotaki ja lähin ajeleen Kangasalle. Sielä sit heti kameroimaan ja loppuviimeks tajusin olevani taas voittamassa yhtä pelkoani...jos olin perjantaina koskettanu Pythonia, ni nyt olin silmätysten hevosen kanssa....uskaltauduin silittämään ja Minna otti kuviaki, et tosiaan oon ollu sen hevosen kans tekemisis...ja niin läheisis vielä.

Minna laitto Zivagolle kärryt sun muut vermeet ja lähettiin ajaan sitä radalle. Kohta tajusin pitäväni ohjaksia käsissäni ja ohjastin sitte ravuria puolitoista kierrosta ravirataa ympäri. Mut ei se siihel loppunu...siirreltiin sitte siinä hevosia tarhasta toiseen ja niimpä sitte talutin Zivagon hakaan ihan itte...oli aika hälee tunne, ku tajus, et mulla on takana hevonen, joka tunkee turpaansa mun niskaani ja nuuhkii mua...se on Zivagon tapa...sen pitää saada haistaa kaikkea uutta...jopa suitsia tai muuta, mitä sille puetaan...jos ne vaikka on ollu ennen sitä jollaki muulla hepalla :)
Oon ylpeä ittestäni, MÄ TEIN SEN...enää en ehkä pelkää hevosta ihan niin paljo, ku tähä asti oon pelänny.

Kuvasin myös Minnan koirat Iran ja Rontin. Ronttia oon kuvannu aiemminki, kesällä 2011, ku Minna oli mun työkaverina jossaki tuola Auran kulmilla...Liedossa, tai missä lie...ei jaksa muistaa :)

Elämyksellisen illan jälkeen lähettiin vielä ajeleen sellasella vanhalla Datsun FireLadyllä...rullattiin kuomu alas ja lähettiin...käytiin Roineen rannalla, sain ottaa kuvia ja Minna otti musta muutaman kuvan....sit kierreltiin vielä ympäriinsä...Pälkäneelle majotukseen menin vasta illalla yhentoista mais...sielä tapasin yhden ystävän, mun kaimani...:)

Viikko meni enimmäkseen auringon paisteessa ja se toi mun ihottumalle uusia ulottuvuuksia...tiistaina soitin jo itkua nieleskellen lääkärille aikaa...sain ajan perjantaille...
Keskiviikkona tuli pari ohjaajaa lisää+ että siinä sitte jossaki vaihees nakitettiin risteyksiä ja ramppeja vahtimaan irrotettavissa olevat ihmiset pomoa myäre....olihan siinä ramppiruuhkaa ja kaikenmaaliman muutaki härdelliä...ihmeen hyvin homma silti pysy kasas...ja yks mies avautu ihan huolella kolmelle mun työkaverille...yhyrensortin ääliö, ei voi muuta sanua...ei usko puhetta, uhmaa kieltoja ja käskyjä ja sitte syyttää meitä, et me muka uhattiin heidän henkeään, ku tuli autoja vastaan...Noooh, Karohan kielsi sitä menemästä sinne vielä...tää oli tuumannu vaan, että: "Ja mähän meen!" Ja meni ja sai vastaansa autojonon, ajautui kuumalle kaistalle ja keilojen taakse taka-aidalla...siitä suivaantuneena haukku vielä Jasun....Kerpeles, mikä tyyppi :(

Torstaiaamuna ramppiruuhka oli pienempi, ku oltiin sieläpääs aamusta...tosin aamun alotus veny...ei menny kaikki niin Stömsös...tuli parit muuttujat kuvioohi....ensin konetta sai hitsata ja ku se saatiin kuntoon, ni asemalta ei saanu massaa...kevyenliikenteenväylän työporukka alotti hommat kans ja massamenekki oli tuplaantunu alkuviikkoon nähden.
Saatiin sit lopulta massaa, päästiin alkaan ja ilmaki oli siihennähden suotuusa, että taka-aitaa saatiin suht hyvin siirrettyä, ni pysy liittymät ja muut sellaset hyvin hallinnas...
Maanantaille ja tiistaille jäi sellaset 8,6 km...eli maanantaina tehään varmaan tberpitkä päivä ja tiistaina sit loppu, ku siirrytään uuteen paikkaan...
Illalla sitte ajelin kotia. Loppumatkasta alko väsyttään ihan sikana, mut selvisin kotia...ja menin suorinta tietä maate....

Ihana viikko ollu takana...mut eilen sitte menin TAAS sinne lääkäriin...ja taas lisää lääkkeitä...mut nyt saatiin syy selville...ja paraneminen alkaa ny....ONNEKSI :)

Eilen oltiin illalla vähä karaokeilemassa Miian kans...törmättiin tuttuuhin ja vaihdettiin sitte vielä paikkaa ja yks lähti meidän mukaan...Tosi kiwa ilta oli...rentoa, ystävien/kavereiden kans vietettyä aikaa...oli kivaa olla laulamas piiiiiiiitkästä aikaa...kokeilin paria uuttaki...laitan tänne videoo, jos saan niitä ja ne on onnistuneita....Nyt meen saunaan :)

Zivago ja minä