Nuivvaan se vaihtu vuosi ja uutta vuotta mennään jo neljättä päivää. Vuoden 2013 viimeset päivät oli aivan huippuja. Sain olla vieraana ihanien ihmisten luona ja tunsin eläväni ja olevani rakastettu. Kiitos, Cia, olet lämminhenkinen ja ihana ystävä, Sinunlaisiasi saisi olla enemmän. Kiitos Titta ja Andrei uudenvuodenvalvojaisista, teilläkin on aina hyvä olla :)
Viime vuosi oli loppua kohden uusien tuulien siivittämä ja samaa rataa aion jatkaa. Vasta nyt alan tajuta, että mähän oon oikiasti vapaa tekeen, mitä lystää. Ja se, miten olen jo monasti ylittäny itteni, tehny asioita, jotka ei aiemmin tullu ees mielen viereen ja nyt oon tehny yhtä jos toistaki.
Mulla on outo, kutkuttava tunne, et mun elämä tulee muuttumaan tänä vuonna ja se on musta ittestä kiinni. Otan siis härkää sarvista ja saatan tehdä myös hypyn tuntemattomaan, jos tilanne niin vaatii. Viihdyn nykyisessä kotikaupungissa, mutta talviajat täälä Suomessa on mulle ahdistavaa ja synkkää...ens talvelle, eli siis tän vuoden lopulle ja ens vuoden alulle, mulla on 2 eri vaihtoehtoa, joihin aion tutustua...ja teen valinnan. Tänne en talveksi jää ja PISTE!
Nyt saa sitte luvan kanssa odottaa kevättä, ollaanhan täs jo oikialla vuodellaki. 4 kk:tta ja oon jo viisaampi, millaseks kesä tulee muodostumaan....siihen asti elän täysillä, hetkissä ja tilaisuuksiin tarttuen....ens kuulle on jo kaks hienoa asiaa tiedossa: Tyttären mukana Jyskälään kokeileen Nitan tasoa vähä isoommas kisas...ja puoles kuus ystävän luo Kuruun...tuon ystävän, jonka viime syksynä, siellä töissäollessamme löysin. Olimme kirjeenvaihdossa KaksPlus-lehden kautta vuonna -84, olimme molemmat saaneet esikoisemme 1983. Ystäväni etsi toista äitiä, jolla oli myös ensimmäinen lapsi. Aloimme kirjoitella ja vierailimmekin toistemme luona...sitten elämä vei...lähinnä mua -paikasta paikkaan, tilanteesta toiseen...viime syksynä aloin muistella, että täälähän se Tiina asui silloin, asuisikohan vielä? Ja kyllä, asuu edelleen...tapasimme syksyllä mun työn lomassa, mutta se jäi niin pintaraapasuksi vuosikymmenten kuulumisten vaihtoon...ens kuussa sekin asia korjataan :)
Viime vuosi kasvatti mua ihmisenä enemmän, kuin aiemmat vuodet yhteensä. Musta on tullu onnellinen ja eräänlainen hyväolon lähettiläs...hyvä niin. Se mitä teen, teen täydellä sydämellä ja tietäen, että haluan tehdä niin. Se, mitä muut siitä sanoo, on mulle ihan sama...kukaan mun elämääni ja tekemisiäni arvosteleva ihminen ei ole päivääkään kulkenu mun saappaissani, eikä näitä polkuja, joita minä olen kulkenut...ei ole varaa tulla sanomaan mitään. Ja kateuttahan tähän maahan mahtuu, en jaksa välittää, vaikka saan siitäkin välillä osani...se vain todistaa, että olen tehnyt johonkin vaikutuksen :)
Nyt tämän uuden vuoden alkumetreillä mulla on äärettömän hyvä olla, Olen sinut itseni kanssa, ja ympärillä omat lapset, ihanat, pettämättömät, todelliset ystävät...on työ, on koti, on ruokaa ja asioita, jotka tekee mut onnelliseksi...ei ole syytä valittaa - ja myös tänä vuonna kirjoitan päiväkirjaan aina vähintään yhden asian, joka on tuona kyseisenä päivänä antanut mulle aiheen hymyyn...viime vuodelta niitä löytyi yhtä päivää lukuunottamatta ihan jokaisena päivänä. 13. lokakuuta ei hymy irronnut...oli vain suru, pettymys ja pää täynnä lukuisia kysymyksiä, joista päällimmäisenä: "Miksi?" R.I.P Toni <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti