Huhtikuussa mennään ja meikälääsen mieli on yhä enemmän ja enemmän tulevassa kesässä.
Nyt oon lukiolla. Olin pari viikkua parakiilla ja olisin halunnu jatkaa. Onnekseni sitte sain viestin, et saan jatkaa sielä pääsiääsen jäläkihin 2 viikkua....muute olisin jääny pääsiääseltä vetään lonkkaa. No, ny oon sitte töis parakiilla 2.5. asti ja lähtö on 4.5. Onneks täs ny on pariin otteehin lyhyempiä tyäviikkoja...ens vkolla oon vaan keskiviikkoho asti töis ja hyppään torstaiaamuna bussin kyyttihi, joka matkaa Leville. Siälä sitte oon sunnuntaihi asti...meen maanantaina takaasi lukiolle, viimeesiksi kolomeksi päiväksi. Sitte onki viiren päivän loma, ja se kuluu kyllä pitkälti siinä, notta katteloo asfalttikamat ja auton siihen kuntoho, nottei tarvi sitte silloon lauantaina, ainuana vapaapäivänänä kaupungintöiren ja asfalttitöiren välis hosua pakkaamisten summuiren kans. Orotanki ny malttamattomana postia, joka tuo mulle tiaron päivästä 5.5.14. Tiätää sitte, mihin päin Obelixin noukan suuntaa.
Tää kevät- ja oikiastaan talavi ja syksy jo alle - on olleet kasvattavaa aikaa. En muista aikoohin miättineeni elämän syntyjä syviä näimpalijo, ku ny oon. Samalla on selekiintyny se, mitä haluan ja mun oma uskaltaminen on kasvanu viimekesän huimista jutuusta ainavaan suurempiin sfääreihin. Samalla on selekiintyny se, että mikä tahansa päivä voi olla viimeisesi. Erelleenkään en oo sinut viime syksyn ikävän tapahtuman kans...näköjään, koska asia yhä mietityttää ja ensimmäästä kertaa orotan alootuspalaveria pelonsekaasin tuntein. Tiärän, nottei se mee niinku muina vuasina...ei se voi mennä niin, että viime syksyn tapahtumat ohitetaan tosta vaan. Yks on joukosta poissa ja se tulee esiin jossain vaihees palaveria...
On selekiintyny myös omasta ittestäni asioota, jokka oon jo jonkuvvuaren täs alitajuntaasesti tiänny, mutta pohojalaanen ku oon, en oo uskonu, ennenku itte näen ja koen...nyt alakaa kuitenki seki olohon kristallinkirkas asia, ettei musta oo parisuhteeseen enää...kaikki mun entinen elämä, kokemukset, tapahtumat ja muut....oon käyny ne läpi, enkä kanna niitä joukosnani, mutta jollain tasolla ne vaikuttaa nykypäivähä, enkä uskalla luattaa keneenkään, joka siinä asias mua koittaa lähestyä. Sääli niitä kohtaan, jokka iha airosti olis asian tiimoolta liikkehellä, mutta ku....mä oon se, mikä oon...ja ku ny täs oon ittiäni tutkaallu moneltaki kantilta, ni oomapahan tajunnu senki, että moon onnellisimmillani kuitenki näin...yksin ja vapaana...se on iha eri juttu ku olla yksinäänen ja vapaa....siinon huima ero. Ja kukaan ei ole oikeutettu tuamittemahan mua tästä...moon itte osani ja tiäni valinnu ja oon siihen täysin tyytyvääne.
Jotenki mullon kumma kutina tulevista...mikää ei oo enää, niinku enne...ja syksyn tullen ei ainakaa...kaikki menöö silloon ihan uusia uria ja moon valamis uusille haastehille ja muutoksille. Miinuksena asias on, notta en näe pitkiin aikoohin lapsiani, enkä ystäviäni...tosin, onhan Skype keksitty, että sempualehe...mut siltiki...ehkä ensimmääsen kerran elämässäni oon joulun jossain muualla...mutta turha murehtia sitä nyt...syksyyn on vielä aikaa, mutta se on varma, että teen sen, minkä olen suunnitellut. Tuun takas sitte, ku siltä tuntuu...
Tuleva kesä asfalttihommis tuloo olohon erilaane...tai en tiä...jotenki vaan tuntuu siltä...
Nyt orotan vaan kirjeitä...yhtä siältä käräjäoikeuresta...josko oikeus voittaas ja ne klopit sais ansionsa mukaha...ja toista tualta Mansesta, notta osaas taas suunnitella omia juttujaan sen mukaha....
Markis haluaasin käyrä viälä ennen maalimallelähtyä...autoki pitääs käyrä silleen läpi, et sillä voi sitte turvallisin miälin lähtiä kiärtelöhön maita ja mantuja....
Suurella palolla orotan jo vappua ja sen jäläkheistä aikaa...vajaa kuukausi enää ja moomma jo keskellä sitä, mitä on syksystä asti malttamattomana orotettu....on se jännä, miten tyästä tuloo elämäntapa...sitä soom mulle ollu jo 12 vuatta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti