Taas on viikko vierähtänyt ja uutta aloitellaan. Pomarkku saatiin valmiiksi viime torstaina ja eka kerran aikoihin olin kotona illalla ja sen verran pirteä, että jaksoin olla vielä valveillakin. Sain ihanan ihmisen tähän kanssani iltaa istumaan ja aika juoksi kuin siivet saaneena.
Viime viikko töissä oli aika hektinen. Mestan toinen sauma kun oli Pomarkun liikenneympyrällä. Sielä me sitte huhdottiin maanantaina viiden liikenteenohjaajan voimin...välillä tuntui, että käsissämme on hallittu kaaos; Ihmiset menivät hämilleen, kun joutuivat ajamaan liikenneympyrän väärinpäin...suhteellisen hyvin se sujui, mutta aina joukkoon eksyi joku, joka pääsi jostain välistä luikahtamaan ympyrään siten, että ajoi sen oikeinpäin....ihme kyllä - yhtään kolahdusta ei silti tullu. Pomolta saatiin kiitokset härdellin hälvettyä...siinä meni tunnit niin , ettei ajantaju ollu saapuvilla koko liikenneympyrähärdellin aikana.
Tiistaiaamuna härdelli oli suht samaa luokkaa...ohjaajia oli 4 ja jotenkin se kaaos oli hallitumpi....hyvä niin....
Lämmintä piisas muuten koko viikon, paitsi keskiviikko oli erilainen. Aamusta sain upean kuvan aamuauringon noususta. Puolen päivän mais ilma alko viiletä ja meni pilveen..alkoi sumuinen tihkusade ja iltaan mennes sitä vettä tuli taivaan täydeltä...ja kuinkas muutenkaan, ku kovan tuulen siivittämänä ja vaakana. Selvittiin onneksi siitäkin....ainahan me, parkkiintuneet asfalttisoturit.
Torstaina sitte tosiaan ajelin kotiin. Kävin suihkussa ja rentouduin...pitkästä aikaa oli hyvä tunne nukahtaa, kun vierellä oli ihminen, joka ymmärtää, eikä vaadi enempää, mihin kykenen....
Perjantaina hoitelin asioita. Hain Lumiani takas ja olin helpottunu, ku tajusin, että mulla on taas tuikitärkeät yhteystiedot siinä saapuvilla.
Tein ruokaa ja syötiin hyvin ja lähdettiin sitten illalla ajeleen kamerat mukana. Hienoja kuvia saatiin, vaikka taivaan polttava punerrus ei tuona iltana näyttäytynytkään.
Lauantai meni kuin siivillä...käytiin Simpsiöllä Van-miitingissä tapaamassa tuttuja ja tietysti myös kuvaamassa ja päättyi sitten kuvasiltaan, jossa mukana oli myös Ystävä. Käytiin Orisbergin kodalla ja auringonlasku oli kaunis näky peilityynen järven pinnalla.
Eilen sitte iski ressi....Ärpeles...Mulla tyttäristä kaksi valmistuu ens perjantaina....toinen heistä sairastui flunssaan ja voileipäkakkutyömaa uhkas kokea katastrofin...meikätyttö ku ei oo syntymänsä jälkeen kovinkaa usein periksi antanu, ni empä antanu nykkää....muutaman puhelun jälkeen tajusin, et mulla on yks ressinaihe vähemmän....WuHuuu :)
Tänään lähden Äänekoskelle. Kauden eka yövuoroviikko. Tykkään tavattoman paljon yövuoroista, mutta tälle viikolle se ei oikein ois sopinu....valmistujaiset on perjantaina ja olen vielä sen edellisen yön töissä....ajan jossain vaihees kotiin ja ainakin yritän ehtiä nukkua edes tovin...puolilta päivin on ekat valmistujaiskuvaukset ja sitten toisen tyttären luo juhliin ja illaksi sitten tähän mun luo, jossa toisen tyttären juhlat pidetään....Luotan, että kaikki sujuu hyvin...olen selvinnyt pahemmistakin paikoista....
Tällä viikolla ehdin kirjotella blogia paremmin, ku en kuitenkaa koko päivää nuku....
Elämäni on nyt aika jännäs tilas...mut pikkuhiljaa eteenpäin...ehkä tämä pelkoihinsa kääriytynyt tyttölapsi tästä kuitenkin vielä uskaltautuu enempään, uskaltautuu ottamaan riskejä, antamaan itsestään enemmän ja oppii ottamaan vastaan hellyyttä ja rakkautta, ilman painajaismaisia ajatuksia siitä, että se ei olisi pyyteetöntä...
Nyt on pakko lopettaa....tänään on viikkopalaveri ennen töiden alkua ja mulla uusien ohjaajien koulutusperehdytys....kaipa mä siitäki selviän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti