Jos taas kirjottaas muutaman rivin...
Juhannuksen aikaan mulla oli sellanen miniloma. Tulin tiistaina illansuus kotia ja sain keskittyä tovin olennaiseen...omaan kotiin, omaan elämään, omiin mulle tärkeisiin asioihin.
Sain pestyä mattoja ja muutenkin kotona asioita kuosiin. AstraRakas vaihtoi sitte virallisesti omistajaa...teki pahaa kirjottaa paperit, mut tiesin, että se hetki on käytävä joskus läpi..nyt se tuli onneks yhelaisen härdellin keskelle, ettei sitä sit loppuviimeks hirmusti ehtiny surra ja murehtia.
Siinähän se on parkis mun viereises ruudus...onko se sitte hyvä vai paha nähä se siinä alati? Toisaalta taas...empä mä liikoja siinä markilla kesääsin majaale, nottemmä sitä ihan liikaa sit kuitenkaa ees näje....Outua...symbioosi omaha autoho...noo....mulle ihan normia, muille ehkä asia, jota ei voi käsittää...:)
Juhannus meni perinteisesti Kärppämäjen radalla. Aattona ajoi nuoret, naiset ja EVK-luokka...sain yhden elämäni kuvista...jumankekka, mikä otos....Kieltämättä tuntu hyvältä tajuta, että onnistuin sataprosenttisesti.
Aattoiltana lähettiin vielä Mikan kans ajeleen ja kuvaamaan.
Saatiin ihan mahtavia kuvia keskiyön auringosta ja sen valojen ja varjojen leikistä uinuvan luonnon keskellä. Sanoinkuvaamattoman kaunista.
Juhannuspäivänä taas Kärppämäkehe ja silloon ajoi Yleinen luokka ja sitte tietysti perinteesesti Paappa-luakka....oli siinä menua ja meininkiä...yhyren kaatokuvan sain, mut se kuvasarja ei oo mitään sen eileesen kaatokuvan rinnalla.
Ilta oltiin vaan kotona...rauhootuttiin, levättiin ja oltiin vaan...mulle äärettömän vaikiaa olla tekemättä mitään, mutta tarpeeks väsyksis ku on, ni näköjänsä seki onnistuu jotenki.
Sunnuntaina Mikan piti jo aijoos Kauhavalle, ku niillä oli esitys...vein Mikan alueelle ja menin itte Heidin luo, ku en oo puoleen vuoteen Heidiä nähny ja viimeks ku nähtiin, ei ne olosuhteet ollu mikkään parhaat mahdolliset...ku silloon Heidin nuorempi tyttö oli sairaalas....:( Nyt kaikki on kuitenki niilläki hyvin ja niin ihania, suloisia tyttösiä molemmat <3
Menin sitte kattoon Extreme Motor Shown ja sain samalle vkonlopulle toisen napakymppikuvan....Jumankekka...muutoonki ihan mahtavat kuvat showsta, mut se yks....ihan mieletön....
Mika jäi sinne, mä lähdin kotia...Miniloman ainoa vuorokausi, ku sain olla yksin...Nautiin....suunnattomasti...vaikka olinki sit ihan tööttisväsy illalla, enkä jaksanu kortta ristiin laittaa minkää asian eteen. Kömmiin sitte pehkuuhin, ehkä hieman pettyneenä omaan riittämättömyyteeni, ja uni tuli kyllä välittömästi.
Maanantaiaamulla nousin sitte sika-aikaasin ja pakkailin kamat sitä silmälläpitäen, et oon Lapis sitte ainaki seuraavat 3 vkoa. Plus että kotona oli paljo muutaki hommaa...sellaasta, mikä vaa oli jääny, ku Mika oli täs, enkä sit ollu saanu niitä tehdyks, ku toisaalta ei malttanu kaikkea aikaa uhrata töilleen...mä ku oon ihmisenä säntillinen ja en tykkää, että asiat retajaa...sen, minkä teen, teen kunnolla ja loppuun asti. Se vaan on osa mua...mun persoonaani...ja siks kai oonki migreenin lempilapsi :(
Aamupäivästä sitte lähdin ajeleen kohti Kemiä ja otin sieltä liikennevaloaidan mukaan. Sen aidan kans ajelinki sit seuraavat 300 kilsaa, joka siitä oli vielä matkaa Levin Sirkkaan, Kätkänlinnan mökeille...ja tänne ku pääs, tunsi tulleensa jonkun verenhimoisten siivekkäiden reviirille...suuhun, silmiin, korviin...joka paikkaan ne tukkii...ja pistää, enneku ehdit tajuta niiden edes asemoituneen ihollesi....Ristus, mitä öttiääsiä...mua ei yleensä hyttyyset eikä mäkärääset eres syä...täälä ne on joku oma, evoluutios piremmälle kehittyny verenimijäryhmittymä...kimppuun vaan, niinku yleinen syyttäjä...on siinä ihimine heikoolla...ja vaikka mitä karkootetta suikutat ittees...ei apua...ne saartaa sut ja lannistaa niillä vitun pikku piikeillään :(
Työmaa täälä on ihan jees...vähä hektisiä oli ne kaks ekaa päivää, ku oltiin ihan tos Levin keskustas...autoja sinkoili liittymästä toiseen ja liittymiä oli tiuhaan joka välis...plus siihen sitte liikenneympyrä...ja se, ettei meillä oo ku 2 ohjaajaa...pääsi siinä sitte huoltomies, etumies ja pomoki liikenneympyrähelvetin keskelle...ja homma suju hienosti...ellei mukaan lasketa niitä sinkoilijoita liittymästä toiseen, jotka ajeli missä sattuu...milloon kuumalla kaistalla, milloon kevyenliikenteen väylällä ja milloon tiellä ja kevyenliikenteenväylällä puoliks...joku Alfa Romeo-kuski mulle avautuu...kaikki oli vitun jotain..oli vitun työmaa ja vitun koneet ja Alfassa vitun vanteetki....se tuli puoliks jalkakäytävää ja puoliks tietä...silleen kenos, vinos, hassusti....ja melki mun Opelin päälle...huusin, että mitä sä teet? Ja se kilahti...ja sit kilahdin minä...huusin sen vituttelun päätteks sille, että mee sä ny kuule sinne vittuun siitä inisemästä....vierellään tällä miehellä oli repsikan paikalla teini-ikäinen poika..Ihan loistavaa malliahan siinä isäihiminen poijaalleen antoo... :(
Ilimat on suasinu...on ollu aurinkoosta enimmäksehen, mutta on saatu myös vettä...to ja pe oli pilivisiä ja tuulisia...massa jäähty nopiammin ja ei ollu kovin öttiääsiäkää....
Yhyren päivän olin töis migreenin kouris...mahto olla torstai...ei oikeen muistikuvia siltä päivältä...aamusta jo silloon tajusin, et päätä juimii...otin Ibuxinin ja lähin töihin...olo paheni, otin Miranaxin...pian toisen ja vielä kolmannenkin...alakohan se talttua, mut olotila oli ihan pöhölöö...möksälle ku pääs, ni se oli aika selekeet sävelet...suihkuhu ja maate...ja aamulla röllipeikkona ylähä, ku märiis hiuksiis meni maate.
Eileen illalla tie piti olla tyhjä klo 18. Me lähettiin töistä 17.15.
Meidän piti olla töis myös tänään, mut koneasemalla oli jotain ongelmia....nooh, me sitte lähettiin vapalle; kaupasta hyttyssavuja ja jtn safkaa...ja sit kämpille....menin lillumaan poreammeeseen, ku ihana Jasmin sen mulle laitto sinne valmiiks....tovi istuttiin saunas ja juteltiin elämän kiemuroista...ei ole helppoa aina elämä...mut kuka sanoi, et sen sitä pitääs ees olla? Elämän pitää tuntua...silloin se on eletty.
Minä nautin elämästäni...en suostu miellyttämään ketään, en mitään, en nöyristele...jos en tälläsenä ihimisille kelepaa, soon voi,voi....minoon minä, enkä muuksi muutu....
Nyt meen kirjottaan nua 2 tekeelläolevaa biisiä valamihiksi...tiärän jo, kelle tekstit lähetän :)
Hei...ihanaa, ku luette mun blogia...kommentteja saa jättää ja ihn avoomesti kysyä, jos joku asia vaivaa, tai ei käy tekstistä selväks.... Kiitos teille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti