No,niin...syyskuu vetelee viimeesiään ja meikä on saanu tekstin aikaaseksi viimeeksi alakukuusta...nooh, jos ny taas koittaas summata asioita ylös...tekstiksi asti.
Kiikoisjärven rannalla tosiaan asuttiin kolme viikkoa. Aloin loppuviimeks viihtyä sielä, vaikka asuinki saunamökis. Mut ei me sielä paljoa ehitty olla, ku oltiin pitkiä vuoroja töis...
Viimesenä aamuna Kiikoisjärven rannalta ajoin Auraan ja siitä Turun motarille. Se oli viimeinen päivä siinä porukas :( Takastulles ajoin Alastaron kautta ja kävin kyläilemäs ystäväpariskunnan luona...voi, ku oli kiwa nähdä heitäkin pitkästä aikaa :)
Sitte seuraaana päivänä tuliki puhelu, et työt jatkuu toises porukas ja meikä pomppi kattoon sen takia...en vaan malttais lopettaa vieläkää, mut ans kattoo ny, mitä ens vkon jäläkihin tapahtuu.
Madeiran matkan varasin ja se päivä lähenee hurjaa vauhtia. Sitä ennen lähenee kuitenkin päivä, joka teki 30 vuotta sitten minusta ensimmäisen kerran äidin. Huomenna, 30.9.13, vanhin tyttäreni täyttää 30 vuotta <3 Mihin nää vuodet katos???
Eilen kävin toisiks vanhimman tyttären luona kattoos niitten koiruvauvaa....voi, ku se oli SÖPÖ <3 Nita <3
Ystäviä oon yrittäny tavata mahdollisimman paljo ja pyrin tapaamaan tästä eteenkinpäin.
Mukavia reissuja ollaan tehty Miian kans ja ny perjantaina oli Birgittaki mukana :)
Viime viikko oli hassu työvuoro....saadaan massaa vasta myöhemmin, ni menty töihin vasta klo 11.30 ja oltu sitte tonne 23-01.00 paikkeille...pimiää ku säkis ja mettää ympärillä...siitähän se meikälääsen miälikuvitus sitte saaki ruakintaa ja ei aikaakaa, ku oon jo autos istumas...onneks sillä tiellä liikenne hiljenee ysin mais illalla, et autos pystyy istuun, ku ajaa se pikkuusen vinosti airan etehen, ni näköö peilistä, koska airan taa tuloo autoja...
Vielä huominen on tota pössöövuarua, tiistaina saadaan sit massaa jo aamusta -onneks...vaikka joo...ihan sama, missä vuaros sitä on, kuhan saa vaan olla töis.
Se on kuitenki varmaa, että ku asfalttihommat loppuu, mä pidän sen loman...en oo liki kahtehen vuatehen pitäny lomia ja se alakaa iha oikiasti tuntumahan jo niin rupis, ku pääski...onneks varasin ton Madeiran reissun, ni oon pois kaiken ääreltä, joka mua ressaa ja asettaa mulle paineita. Toisaalta hyvä piirre olla tunnollinen, mutta ei sen puoleen kiva, ku sitte siitä tulee paineita ja sitä laittaa ittensä liikaa likohon kaikkeen.
Jos sitte, ku Madeiralta tuloo, ilimoottautuus kaupunginriveihin taas talaven aijaaksi, ni ei tarttisi jouten klavaata, ku ei musta kerta siihe oo...
mutta...antaa hetkien tulla ja mennä...kattellahan, mitä tulevaisuus tuaa tullesnansa....ny pitää mennä Samin avuksi laittamahan kajareita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti