Niin se vain on...elämä jatkuu, vaihtelevin fiiliksin, mutta eteenpäin silti mennen.
Viimeinen viikko on ollu kyllä ihan kaamea. Loma ei vois paskemmin alkaa, ku pitkäaikaisen, nuoren työkaverin poismenolla :( Ei vaan voi ymmärtää vieläkään :(
Viime viikolle olin suunnitellu tekeväni vaikka ja mitä, mutta sunnuntaina tullut ikävä uutinen lamaannutti toiminta- ja ajattelukyvyn ihan totaalisesti. Itkua on tullu enemmän kuin koko kuluneena vuonna yhteensä.
Salilla yritin käydä, treenasin ihan hullunlailla, saadakseni ajatukset edes hetkeksi jonnekkin muualle kuin tapahtuneeseen. Kummasti sitte vaan salilla näin kaikissa tummissa miehissä Tonin, kaikkien miesten ääni kuulosti Tonin ääneltä ja jokainen nauru kuin Toni olisi nauranut...oli pakko paeta kyyneleineen infapunasaunan hämärään....kukaan ei kysellyt, vaikka varmasti moni näki, etten ollu omillani. Sain olla rauhas....sitä halusinkin.
Perjantaina kävin kahvilla yhden ihanan ja hyvän ystävän kans. Oli hienoa, ku päästiin viimeenki kahvitteleen, meinaan ku, sitä on suunniteltu keväästä asti....siitä asti, ku jäin keväällä kaupungilta pois...
Lauantaina sitte otin ja terästäyryyn sen verran, että lähärin ajelohon Satakuntaha...olin bestiksen luana sunnuntaihi asti. Niillä on sielä uus koissu....ihana, pikkuunen Polina <3 Olihan sitte söpö.
Lauantaina istuttiin iltaa, paljuiltiin ja saunottiin ja käytiin karokes... mulla vaan fiilikset ei ottanu noustakseen.
Sunnuntaina ajoin Laitilaan...tulin tänne, vaikka tua muru oli itte pelis. Mutta ku se sitte tuli....mun maailman täytti aurinko :)
Täälä oon ny ollu tän viikon ja oon lauantaihin asti. Vasta nyt tuntuu lomalta. Oon saanu olla, tehdä asioita, jotka tuntuu hyvältä. Oon tehny ruokia, käyny lenkillä ja salilla ja tehny korujaki....eikä oo ollu kiire mihinkää.... Hiarojallaki kävin, ku alako niskat taas oireella siihem mallihi, nottei enää tuntunu eres pää kunnolla kääntyvän ja yällä ei saanu oikialla kylijellä nukutuksi ollenkaa. Ny soon paree, mutta meen perjantaina viälä uuresta sinne.
On tää ollu viikkona paree, ku viime viikko. Mut suru ei helpota. Hautajaiset on ny lauantaina, enkä pääse niihin...mulla on tyylikoulutustilaisuus kotipuoles klo 15, ja aion mennä sinne oppiman uutta. Hengessä mukana olen kyllä lauantaina.
Tällästä tällä kertaa. Reissut ei lopu, eikä niitten tarttekkaan loppua. Minoon osaani tottunu ja elän niinku elän. Tää on mun elämä....ja siinä on mukana paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti