Summausta

Vuosi alkaa vääjämättömästi lähennellä loppuaan. Miten se taas vilahtikaan ja miten paljon se silti kätkee sisälleen.

Vuoden alku meni hyvinkin samaa kaavaa, ku edellisvuosikin. Sain onneksi olla töissä, ettei aivan niin tiukille taloudellisesti joutunu, ku aiemmin, mutta tietyssä lieassa olin edelleen. Kevättä odotin joka päivä enemmän ja enemmän, koska tiesin, minkä helpotuksen se tulee elämääni tuomaan.

Nautin silti elämästäni ja juurikin työ oli se, joka antoi kaikelle tarkoituksen. Sitä kautta sain elämääni paljon hyvää ja uutta. Oikeastaan haikeaa oli lähteä kaupungilta pois, sillä viimeiset viikot olin paikassa, jossa todella viihdyin :)

Viimeinen työpäivä kaupungilla oli kiwa ja pääsin kotiin aiemmin, lukuisten halausten ja kiitosten saattelemana.

Mua pyydettiin vielä vappuviikoksi, edes maanantaiksi ja tiistaiksi, mutta jouduin kieltäytymään, sillä mulla oli silloin vielä paljon asioita, joita piti hoitaa, ennen toisen työn alkamista.

Pääsin sitten kotiin. Menin ensimmäisenä suihkuun ja annoin lämpimän veden valua ylleni ja ajatusten virrata omaa, määrätöntä kulkuaan. Illan istuin kotona ja tein listaa asioista, jotka pitää hoitaa. Sitten soi puhelin: Työkaveri tulevasta työstä soittaa. Kysymys kuului: "Haluaisitko aloottaa tyät aikaasemmin?" Ja tottakai halusin.
Asioidenhoidolle jäi vain maanantai ja tiistai...ja tiistaina lähdimme vieläpäivän päätteksi ajamaan Lapualle, Jussin viinitilalle ja keriittiin nippa-nappa saamaan viinimme, ennenkuin liike suljetiin...itseasias...soitimme matkalta, että olemme tulossa ja se pidettiin meitä varten auki.

Vappua vietettiin sitten tavalla jos toisellakin. En kuitenkaan hirveästi juhlinu, sillä lähdin ajamaan seuraavana päivänä Saloon. Ja niin aloitin työt 2.5. 13...Aloituspalaveri oli 6.5., en ollu sieläkään, ku olin töis...vielä 7.5. puoleenpäivään olin jyrsimen matkassa, ja sitten vaihdoin omaan porukkaani, jossa vastaanotto oli lämpimääkin lämpimämpi <3

Kesän kynnyksellä nuorimmat tyttäreni valmistuivat ja sitä tietysti juhlittiin ja sain kuvata tyttäreni ja heidän ystäviään. Koin suunnatonta iloa ja ylpeyttä tyttäristäni, sillä heillä on päämäärät ja suunnitelmat. He ovat nuoria aikuisia, joilla on elämä edessä.

Kesä meni kierrellessä ja kaarrellessa ympäriinsä. 
Yksi päivä kotona toi mulle mieleisen viestin...) Olin vapaa. Se ies, jonka alla olin liki 11 vuotta, oli nyt poissa :) Wauhtiajovkonloppuna kävin Merjan kans syömäs sen kunniaksi...olin sen Merjalle joskus kevättalvella luvannu.

Mieleenpainuvin reissu oli viikkojen komennus Lapissa <3 Välillä ihan hulluja työpäiviä, mutta myös niin paljon mieleenpainuvia kiwoja juttuja. Yks vkonloppu oltiin Oulussa. Polskittiin Edenissä ja käytiin Sarkas karaokes. 
Levin komennuksella kävin elämäni ensimmäisen kerran kattomassa Water Cross kisaa...en ollut uskoa silmiäni ja kamera oli todella kovassa käytössä. Uskomattoman upeaa ajoa moottorikelkoilla vedenpinnalla. Kisa käytiin Kittilän Kirkkojärvellä. Yks kesän mieleenpainuneimpia päiviä. Kuin sitte siitä seuraavakin. Lähdin Levin huipulle kameroineni, tarkoituksena mennä Gondolihissillä ylös ja tulla kesäkelkalla alas...Hissillä tosin menin, takastulo venyi iltaan ja se tapahtui Harrikalla :) Tapasin Levin huipulla edellispäivän kisoista yhden sukeltajan...en tuntenut häntä heti, mutta ku hetki siinä juteltiin, ni seki asia selkis. 
Pääsin hänen Harrikkansa kyytiin. Ajeltiin pitkin ja poikin, käytiin välillä syömäs ja sitte Kittiläs markkinoolla ja takas Leville....aivan uskomattoman upea iltapäivä...erilainen ja mieleenpainuva :) 
Loppuaika Lapin mestasta oltiin Enontekiöllä, Hetassa...kaiken sivistyksen ulkopuolella, jossa tien valtasivat norjalaiset. Heillä ei ollut pienintäkään käsitystä siitä, miten tietyömaan alueella ajetaan ja mitä pysäytyslätkä tarkoittaa. Sanoinki jo jossain vaihees, että on suoranainen ihme, jos sieltä hengis selviää pois. 
Oltiin sielä todellises katvees; Puhelimella ei ollu kenttää, ku paikkapaikoon tiellä, majapaikas ei laisin. Samoon nettiyhteys ei pelannu. Pari kertaa pääsin mökkimajotuksen respan koneelle, mutta se meni kiinni iltakasilta, ni ei me silloon vielä töistä veks oltu..niinä parina iltana sattu se tyttö olla siinä  pihas vielä myöhemmin illalla, ni se päästi mut koneelle. 

Kotiinpaluu sieltä kesti kauan, ku ajoon Levin kautta, hain sieltä liikenneaidan ja köröttelin jonon jatkona Keminmaan koneasemalle, jonne aidan sitte jätin. Matka oli kituunen; Aita peräs ei oikeen viittiny lähtiä ohitteleen, varsinkaan Leviltä lähties...niitä riivatun poroja ku oli tiellä kaikenaikaa...ku pääsi vähä kauemmas poroalueeesta, aloin ohitella mahdollisuuden tullessa. Oli pakko, muuten kotiintulo ois venyny suhteettoman myöhälle.

Elokuussa pääsin todistamaan ystävieni avioitumista ja samalla kuvaamaan heidän ikimuistoisen päivänsä. Tuon viikonlopun aloitin työpaikaltani saamani lahjakortin tuhoamisella Lielahden InterSportis, Minna oli mun kans :)  Majoituin  ystävien luona Forssassa. Sieltä käsin kävin Keijon ja Helin häissä Halikossa.
Forssassa, Cialla ja Matilla on käärmeitä, Iguaani, kissoja ja koira. Siru-koiraa ei silloon vielä ollu, ku mä olin sielä, mutta nyt on. Pääsin silloin sunnuntaina sitte kokemaan jtn niin uskomatonta...ensin Cian kans Forssan PickNiciin, jossa oli autoja silmänkantamattomiin....ja meikä oli haltioissaan. Musta otettiin kuva yhen jenkkiauton eessä,  sitte pääsin vielä sen auton rattiinkin :) Ja siitäki otettiin kuvia :)

Illalla lähdin sitte takasin työpaikan majotukseen, tosin vielä yhden ystävän kautta. Lupasin Minnalle, et tuun kuvaamaan hänen hevosensa. Jotenki sitte siinä kaiken touhun ja tohinan keskellä huomaan istuvani hevoskärryys ja ohjastavani ravihevoosta :O Ja ku se oiski jääny siihe...vietiin joitain hevosia laitumelle ja tuotiin toisia boxiin, ni Minna tuumaa, että otetaampa tua Iiris tuasta tallihi ja ku Minnalla oli siinä vaihees Zivago taluttimes, ni tää antaa taluttimen mulle ja menee hakeen Iiristä haasta. Meikä oli ensin ihan paniikis ja varsinki, ku Zivago uteliaana alko nuuhkia mua...sen turpa viipyili mun olalla ja kaulalla...tuli jo mieleen, että se syö mut...vaan eipä syöny...illan päätteeksi käytiin ajelemas avokattosella 60-luvun Datsun Fairladyllä :) Oli mellevä tunne :) Tuona vkonloppuna ylitin itteni, voitin pelkoni monessa asiassa ja olin taas askeleen lähempänä itseäni.

Loppusyksy meni töissä kivasti, löysin Kurun työmaalla kauan kadoksissa olleen ystäväni Tiinan. Asuttiin myös muutama viikko Kiikoisjärven rannalla, jonka miljöö lumosi mut täysin. 
Bestiksen synttäritkin vietettiin ja sinä samana vkonloppuna olin Party-ryhmän kans tanssimas SuperSportilla...jännitti, mutten mokaillu :)

Työt loppu...tai siis piti loppua ja ajoin sieltä Leenan ja Esan kautta kotiin....Leenaa ja Esaakaa ollu nähny aikoohi...kesällä ne poikkes täs mun kotikaupungis, mut se oli sellaanen pikavisiitti.
Heidän luokseen menin sitten pian uudelleen, koko viikonlopuksi, ku oltiinki Laitilas sitte vielä kolme viikkoa töis ja pääsin  taas todistamaan kahden onnellisen avioitumista ja kuvaamaan häät. 

Tulihan se viimeinen työviikko sitte. Ja se päättyi tavalla, jolla sen ei ois tarvinnu päättyä :( Työkaveri menehtyi tapaturmaisesti ja se lamaannutti meidät muut ihan täysin...mun eka lomaviikko meni vaan itkies ja surres, mietties elämän raadollisuutta. Kaikki suunnittelemani asiat jäivät tekemättä. Toisen lomaviikkoni vietin Laitilas...pääsin vähä muihin maisemiin, sain muuta ajateltavaa ja kävin KuntoZempissä vähä ottamas tuntumaa sikäläiseen kuntosaliin :)

Jotenki sitte vaan pääsi taas elämään kiinni. Varasin lennot marraskuun alkuun ja lähdin Madeiralle. Sieläkin tein kaikkea aivan uskomatonta, jota en koskaan ollut kuvitellut tekeväni. Lauloin karaokea yhdes hienos baaris. Olin katamaraanireissulla merellä ja käytiin vaeltamas levadoilla. Mulle laitettiin geelikynnet ja hiukset värjättiin kans. Maistoin mustekalaakin :)

Reissun jälkeen palasin kaupungin hommiin...ensin kävin tuurailemas sielä ja täälä, sitten sain vakipaikat ja nyt on elanto turvattu kevääseen asti, eikä tartte lojua työttömänä.

Mallinhommatki tuntuvat ottavan tuulta siipiensä alle ja hyvä niin...mulla on valtava palo tehdä, kokea ja elää täysillä.

Nyt rauhoitun jouluun. Nuorin tytär miehineen kävi jo syömässä, keskimmäänen tytär miehineen tulee joulupäivänä ja vanhin tammikuus... kaikki tyttäret ovat hoitoalalla ja töissä joulunpyhät. Poika tulee aattona, saan siis jakaa aaton jouluateriahetken yhden rakkaan ihmisen kanssa <3

Tämä vuosi on sisältänyt paljon muutakin, joista en halua blogissani kirjoittaa...asioita, jotka ovat sattuneet syvälle sisimpään. Mutta, olen myös ollut siunattu paljolla hyvällä ja ihanalla. Ja ennenkaikkea, saan yhä olla terve ja osallistuva ihminen. Minulla on ihanat, terveet lapset, joilla on kaikilla suunnitelmat tulevaan. Minulla on ystäviä, joita en koskaan vaihtaisi mihinkään. Minulla on työ, koti ja edelleen kasvava palo kokea uutta <3 Vuosi vaihtuu pian. Tästä on hyvä jatkaa <3
Kuvia laitan tähän postaukseen myöhemmin :)