Jotenki taas aloon miättimähän elämääni ja kaikkea sitä, mitä siihen sisältyy. Ja sitä, miten me ihmiset ollaanki erilaisia. Lähinnä mietin sitä, et ku taas kuulin lauseen: "Miksi sä oot yksin, ku kaikkien kuuluu olla jonku kans, ei yksin oo hyvä olla kenenkään!" Nii...jonku on, jonku ei...ei oo sääntöä, tai kaavaa joka pätee kaikkiin siten, että ne tulisivat sillä onnellisiksi.
Mä kuitenkin koen olevani onnellisimmillani juuri näin. Oon kasvattanu lapseni aikuusiksi ja he ovat hyvin menestyviä, omillaan toimeentulevia, fiksuja, nuoria aikuisia. Mä en ole vielä ikäloppu, vaan hyväkuntoinen ja edelleen elämännälkäinen - uutta oppien ja uusia juttuja kokien eteenpäin - tyylillä menevä. Miksi en siis eläisi täysillä nyt, ku mulla on siihen oiva tilaisuus....
En halua vaihtaa tätä enää siihe, et oon jonkinlaisessa lieassa taas. Ne ajat on nähty, eletty ja koettu. Niistä parhaat asiat vien mukani eteenpäin, huonot ja pahat asiat haluan unohtaa - haudata jonnekin, mistä ne eivät enää ikinä pomppaa silmille.
Mulla on laaja ystäväpiiri, paljon harrastuksia ja työt, joita rakastan. Sormen loukkaaminen tammikuussa oli kohtalon ilmoitus, joka pysäytti mut miettiin asioita. Aloin siinä pikku hiljaa tajuta, ettei mun oo pakko koko aikaa paahtaa työstä toiseen. Vähemmälläki seleviää. Ja ihime kyllä - tää on eka talvi, ku osaan nauttia siitä, että mulla on aikaa, ja osaan olla kotona tuntematta siitä huonoa omaa tuntoa. Ja ku oon omineni, saan olla niinku Ellun kanat, eikä tarvi murehtia kenenkää muun oloa ja eloa.
Kevättä toki odotan innolla, niinku joka talavi. Tänä keväänä lähären tiänpäälle pitkästä aikaa levännehenä, en vkonlopun liukumalla työstä toiseen. Näin tein liki 4 vuotta :O
Huhtikuutaki ootan intoo piukas...silloon on Levin reissu ja siitei voi tulla ku hyvä, sitähän soli viine vuannaki :)
Ny vois taas mennä tekeen jtn sellaasta, mistä tykkää - ei sellaasta, mikon pakko tai "niin kuuluu" tehdä....pois sellaaset mun elämästäni - NIH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti