On menny aikaa taas..paljo on tapahtunu...eteenpäin mennään kuitenki , eikä aikaakaan, ku kevät tulee ja vie tämän naisen taas mennessään.
Portugalin reissu sai yllättävän käänteen joulun alla. Leipomani pasteijat jäivät sinne, paljon jäi sanomatta, selittämättä, paljon tekemättä, kokematta mutta elämänkäänteet ei aina ole meidän itsemme säädeltävissä - nyt kävi näin ja tästä jatketaan...tai on jo jatkettu.
Muutettiin jouluviikolla maanantaina Funchaliin hotelliin ja oltiin sielä kuin Ellun kanat...kierreltiin kaupunkia jalan ja kakskerroksisella bussilla, joka toimi tyyliin hopp on, hopp off....saatoit hypätä kyytiin, jäädä ostoksille ja hypätä taas kyytiin. Kyytin noustessa sait nappikuulokkeet...penkkien selkänojissa oli valintataulukko kielille, josta sait kiertoajelun aikana tuhdin tietopaketin Madeiran historiasta ja paikoista omalla äidinkielelläsi. Käytiin syömässä erilaisissa ravintoloissa - ei ollut enää kiirettä, ei paineita, ei muistettavaa eikä valvottuja öitä...Jouluaattona otettiin rennosti altaalla baden-badeneilla...
Tapaninpäivänä sitten alkoi kotimatka...Nuoripari nousi ilmaan muutaman tunnin mua ennen. Mä tulin sitte yötä vasten, olin Vantaalla yön ja tulin seuraavana päivänä vasta kotiin. Ja kotiintulo oli täydellinen....Ihana ihminen kentällä vastassa halauksin, naapurilta sain kinkkua, rosollia otin kaupasta....mun joulu oli siinä - tajusin, miten paljo mua oli kaivattu.
Vuosi vaihtui ja sitte sattu pikku rukoomi, joka on pitäny mut rauhas...ihan siihe asti , että aloon olla jo ympäristölle vaarallinen, ku en päässy salille. Nyt kuitenki kaikki alkaa olla paremmalla puolella....treeni kulkee hyvin, mä nautin kaikesta, mitä teen....liikunta on mulle intohimo, jota ilman en vaan voi olla. Ja sormikin tuosta paranoo - kai...toivotaan ainaki....(keraamiset fileerausveittet on vaarallisia värkkejä tiistaiaamuusin :O )
Helmikuu on ens viikolla jo puolivälis...sitte enää pikku matka ja ollaan maaliskuus....maaliskuu maata näyttää ja meidän työurakat ratkee. ja mä vanhenen :(
Oon miettiny viime aikoina mun elämää....nyt ollaan oikeestaan siinä tilas, mikä on mulle se omin juttu. Saan elää omaa elämääni, tulla ja mennä, niinku huvittaa. Teen kameran kans töitä ja siitä nautin...se vie mut sellasten asioiden äärelle, joihin ei ehkä tulis muuten mentyä. Treenaamiselle on ny aikaa, koska ton sormen kans ei hetkeen vielä töihin mennä....ens viikolla saan mennä opetteleen salille rinnallevedon tekniikkaa....musta tuloo viälä Vaffa Nainen...uskokaa pois :)
Nyt on pakko lopettaa ja nostaa koivet oikooseksi....ManicRun vei mehut, mutta olo on upea...sai ylittää ittensä positiivisesti....illalla UMK ja sitte nukkuun....aamulla saa mennä kuvamaan SM-jääratakisaa (Y) Toivotaan hyvää ilmaa ja hyviä kisoja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti